Narratiivisuus, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys sekä resilienssi taustalla 

Narratiivisuus tarkoittaa ihmisen elämän prosessiluonteisuutta, se koostuu elämässä olevista tapahtumista, niiden tiedostamisesta ja käsittelemisestä. Ihminen rakentaa identiteettiään

vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja hän muodostaa oman käsityksensä ympäröivästä todellisuudesta. Yksityisen ihmisen kertomus muokkaa yhteistä kokemusta ja kertomusta.

Voimavaralähtöisyys nojaa tutkimuksiin psykologisesta pärjäämisestä eli resilienssistä. Resilienssi 

on teoria aivojen, mielen ja sielun joustavuudesta. Se on järjestelmän kykyä säilyttää ja uudistaa niitä toimintoja, jotka edesauttavat palautumista häiriöistä. (Holling 1973.) Resilienssi on dynaaminen prosessi vastoinkäymisistä selviytymiseen nopeasti ja mahdollisimman pienin vaurioin ja kustannuksin.  Ihmisten kohdalla resilienssi liittyy yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuurien kykyihin, piirteisiin ja ominaisuuksiin selviytyä vastoinkäymisistä ja säilyttää koherenssi vaikeuksista huolimatta. (Hyvönen ym. 2019, s. 9).       

Yksilön resilienssi voidaan nähdä elämänasenteena, jolloin muutoksen ymmärretään olevan osa elämää, ja siten kriisit kuuluvat elämään. Vastoinkäymiset ja vaikeudet sisältävät mahdollisuuden oppia (ns. muutosjoustavuus- taito). Resilienssin vahvistamisessa tärkeää on oppia ongelmanratkaisutaitoja ja nähdä sekä kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.  Yksilötasolla resilienssi on myös yhteydessä realistiseen optimismiin.  Realistinen optimismi pitää sisällään tulevaisuusorientaation ja luottamuksen siihen, että asiat järjestyvät. Optimistiset ihmiset lisäävät kykyä ajatella optimistisesti vaikeassa tilanteessa negatiivisen ajattelun sijaan.  He selviytyvät stressin kanssa aktivoimalla strategioita ratkaista ongelma. Tärkeää heille on positiivinen odotus. Lisäksi optimistiset ihmiset kertovat elämänsä olevan merkityksellistä.  Optimistisilla ihmisillä on tutkimusten mukaan parempi fyysinen ja psyykkinen terveys ja he tiedostavat myös oikean ja väärän.  Anteeksi antaminen on tärkeä resilienssin tunteen saavuttamisessa. (Lipponen 2020).

Synnynnäiset ominaisuudet, kuten persoonallisuuden piirteet ja temperamentti vaikuttavat yksilön resilienssin muodostumiseen. Lisäksi resilienssin kehittymistä muokkaavat elämänkokemukset, ihmissuhteet sekä ympäristö, siten resilienssi muokkaantuu koko elämän ajan.

Tietoinen työskentely, kuten voimavaravalmennus on, optimismin suuntaan on siten resilienssin vahvistamista.   Resilienssi vahvistuu usein koettelemuksista selviytymisen kautta, mutta siihen sisältyy myös paljon ominaisuuksia, kykyjä ja ajattelu- ja toimintamalleja, joita voidaan kehittää ennakoivasti.  Esimerkiksi vuorovaikutustaidot, tunteiden säätelykyky, henkinen joustavuus ja optimistisuus ovat ominaisuuksia, joita voidaan harjoitella. Niiden avulla saadaan vahvistusta myönteiseen minäkäsitykseen, rakennetaan ehjiä ja vastavuoroisia sosiaalisia suhteita sekä edistetään oppimiskykyä. (Lipponen 2020).

Sosioemotionaaliset taidot ovat resilienssin ytimessä. Niiden avulla opitaan uutta, vahvistetaan minäkäsitystä, elämänhallintaa ja muodostetaan vastavuoroisia ihmissuhteita. 

Opettajilla on keskeinen rooli sekä kasvattajina että koululuokan johtajina kouluyhteisössä.  Kuitenkin Lanfer ym. (2022) mukaan opettajan ammatti on altis henkiselle kuormitukselle ja työhyvinvoinnin edistäminen on tärkeää opettajan työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä.  Parannettu opettajien resilienssi edistää merkittävästi muutoksiin liittyvää onnistumista. Opettajan ja yhteisön resilienssin välinen vuorovaikutus syntyi monimutkaisena, symbioottisena suhteena, jossa opettajan hyvinvointi toimii kulmakivenä tehokkaille yhteisöpohjaisille interventioille. Opettajien hyvinvoinnin varmistaminen paitsi parantaa oppimistuloksia myös vahvistaa yhteisön selviytymiskykyä. Opettajilla on keskeinen rooli paitsi nuoremman sukupolven kouluttamisessa ja kehittämisessä myös yhteisön selviytymiskyvyn parantamisessa. Näin ollen kaikissa yhteisön selviytymiskykyä tukevissa strategioissa on otettava huomioon kokonaisvaltaiset toimenpiteet opettajien hyvinvoinnin varmistamiseksi. Tämä koulutuksen ja yhteisön resilienssin välinen yhteys korostaa integroitujen, kokonaisvaltaisten ja yhteisökeskeisten lähestymistapojen välttämättömyyttä muutosten hallintaan. (Zhang  & Xing 2024) Resilienssi ilmenee johtamisessa, työn suorittamisessa,  työhön sitoutumisessa ja tuloksessa. (Yu ym. 2021) Kyvykkyyksiin ja taitoihin liittyy kyky kiinnostua ja nauttia pienistä ja suurista asioista.

Ratkaisukeskeisyys suuntaa tulevaisuuteen ja toiveikkuuteen.  Ongelmat tiedostetaan, kuitenkin niiden ratkaisemiseksi tarvitaan tavoitteita ja luovuutta.  Ihmisillä on itsellään ongelmiinsa ratkaisun avaimet, vaikka he eivät aina sitä itse tiedä, ihminen tekee aina parhaansa. Ratkaisukeskeisyydessä tavoitteena on vahvistaa ihmisen omia voimavaroja. Ajatellaan, että ihmisen elämäntilanne on hankala, johon hän tarvitsee sparraajaa tai valmentajaa, joka auttaa miettimään miten hankalassa tilanteessa kannattaa edetä. (Ahola & Furman 2010, Lipchik 2002) Ihmistä ei määritellä sairaaksi tai hänen ongelmat eivät ole lähtökohta, ihminen kyllä kertoo ongelmastaan kun hänen kertomustansa kuullaan (Vuokila-Oikkonen 2014, 2022).  Tärkeää on keskittyä ihmisen voimavaroihin, tietoon siitä, että ihminen itse tietää tavoitteensa ja odotuksensa ja niillä on taipumus toteutua. Lisäksi keskitytään menneisyyteen ja ongelmien syiden sijasta tulevaisuuteen ja ratkaisukeskeisyyteen ja toiveikkuuteen. (Ahola & Furman 2010).

Voimavaravalmennuksessa keskustelu on dialogista, joka tarkoittaa lausumien dialogista suhdetta toisiinsa.  Ollessaan dialogisessa suhteessa toisiinsa puhujien lausumat ovat vastauksia edeltäviin lausumiin.  Puhuja pyrkii lausumassaan ottamaan huomioon kuulijansa, hän tarkoittaa puheensa ymmärrettäväksi ja odottaa siihen joko sanallista tai sanatonta vastausta tai merkkiä siitä, miten lausuma on ymmärretty. (Haarakangas 1997). Dialogi on myös osallistujan sisäistä puhetta elämäänsä liittyvistä asioita ja niiden tiedostamisesta (Gothoni 2020)

Voimavaravalmennuksen toteutus

Voimavaravalmennus on prosessi, joka toteutuu yhden päivän aikana tai kolmena kaksi tuntisena tapahtumana. Voimavaravalmennukseen osallistujat ovat koulujen opettajat, ohjaajat ja rehtorit.  

Sisältö koostuu voimavaravalmennuksen taustojen yhteiseksi ymmärrykseksi tekemisestä siis edellä kuvatuista sitoumuksista.

Työskentely sisältää itselle kirjaamista menneisyydestä kykyjen, taitojen ja voimavarojen syntymisen näkökulmasta. Painotus on tietoinen työskentely ja itselle kirjoittaminen.  Kirjoittaja tarkastelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja aikuisuuttaan.  Lisäksi hän pohtii yhteiskunnallisten asioiden vaikutusta ja hengellisyyden merkitystä elämässään. Osallistuja tarkastelee tämän hetken elämän tilannettaan ja muutosten vaikutusta itseensä.  Psykologisen ja sosiaalisen pääoman merkitystä tarkastellaan ja sen vaikutusta tämän hetken elämään ja työhön.  

Osallistuja on tallentanut omaa elämäänsä kirjoittamalla sitä ja seuraavaksi hän tutkii ja reflektoi elämässään syntyneitä voimavaroja ja onnistumisia.  Omaa kertomusta havainnollistetaan piirtämällä merkittävistä tapahtumista jokea, jossa poukamat kirjoitetaan merkittävinä tapahtumina.