Sota Euroopassa, ilmastomuutos, väestön vanheneminen, lapsikato, työttömyyden lisääntyminen, hyvinvointialueiden rahahuolet, palvelutarpeen nousu, kuntien autioituminen ja koulujen sulkemiset näkyvät mediassa päivittäin. Edessä on vaalivuosi. Pian pääsemme äänestämään alue- ja kuntavaaleissa. Kuka uskaltaa lähteä ehdokkaaksi näin synkässä tilanteessa?

Nyt tarvitaan toiveikkuutta ja kykyä nähdä eteenpäin. Jos kutsu käy vaaliehdokkaaksi, ei pidä sanoa ”en minä”. Jotkut ovat nähneet kykysi luoda uutta toiveikkuutta ja hoitaa hyvinvointialueen tai kunnan asioita. Moni hyvinvointialueen nykyinen valtuutettu on ehkä pettynyt siihen, että ei ole pystynyt toteuttamaan omia ideoitaan. Keskustelua on käyty vain supistuksista ja sulkemisesta. 

On selvää, että muutoksia tarvitaan. Suomessa työikäisen väestön määrä vähenee. Sosiaali- ja terveydenhuolto ei voi kasvaa, vaikka palvelutarve koko ajan lisääntyykin. Jo nyt valtion budjetista lähes 30 prosenttia menee hyvinvointialueiden käyttöön. Kun muualta supistetaan, hyvinvointialueet huutavat lisää rahaa ja rakentavat kiivaaseen tahtiin uusia sairaalapalatseja. Henkilöstöä ja rahoitusta on suunnattava sinne, missä tarve on suurin ja hyödyt väestölle parhaat. Työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveysperusteisia on 55 prosenttia, mutta vuonna 2021 mielenterveyspalvelujen osuus terveydenhuollon käyttömenoista oli vain 4,5 prosenttia. Samalla leikkaamme polven tekoniveliä väestöön suhteutettuna kolme kertaa enemmän kuin Ruotsi.

On syytä nähdä, että kolme tärkeintä menetettyjen elinvuosien aiheuttajaa ovat alkoholi, itsemurhat ja huumeet. Jo nyt on hyvinvointialueita, joissa huumeet johtavat väestön menetettyjen elinvuosien määrässä. Alkoholi, itsemurhat ja huumeet ovat epätoivon kolminaisuus, jota ei yksin terveydenhuollon keinoin ratkaista. Kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen ongelma. Työllä on merkitystä monille ihmisille paitsi taloudellisena turvana myös sosiaalisena verkostona ja itsensä toteuttamisen väylänä. Tutkimusten mukaan työttömän miehen saaminen työhön antaa hänelle viisi vuotta lisää odotettavissa olevaa elinaikaa. 

Ratkaisukeskeisessä ajattelussa katse suuntautuu tulevaisuuteen. Olemme siis mahdollisuuksien äärellä. Aina on mahdollisuus johonkin hyvällä tavalla uuteen. Uskoa, toivoa ja unelmia tulee vaalia. Ongelmankin takana on unelma, joka ei ole vielä toteutunut. Tasapainoa on haettava toiveiden ja realismin välillä. Tämä on sitä arvopohjaista realismia, jota nyt tarvitaan. 

Äänestäminen on edelleen tärkein tapa vaikuttaa, mutta se ei yksin riitä. Ihmisillä on oltava mahdollisuus osallistua päätöksentekoon muulloinkin kuin vaaleissa äänestämällä. Hänen on voitava vaikuttaa oman elämänsä kulkuun, olla oma itsensä, elää omannäköistä elämää ja tehdä hyvinvointiaan palvelevia valintoja. Suomalaiselle päätöksenteolle on myös ominaista järjestöjen vahva rooli. Ratkes-yhdistys ja Ratkes-lehti haluavat olla tuomassa päätöksentekoon optimistista, positiivista ratkaisukeskeisyyttä. Vahva paikallinen vaikuttaminen lisää alueiden elinvoimaa ja houkuttelevuutta, parantaa väestösuhteita ja tuottaa parempia palveluja. Turvallinen väylä eteenpäin löytyy myös jäävuorten välistä.

Päätoimittaja

Timo Keistinen