Ensimmäinen Ratkes-lehti 1/95 päättyy lastenpsykiatri Hilkka Keistisen artikkeliin ratkaisukeskeisyyden käytöstä potilas- ja asiakastyössä sekä työyhteisössä. Hilkka Keistinen koulutti lukuisia terapeutteja ja työnohjaajia Pohjois- ja Itä-Suomessa. Reissunaisen reppuun kertyi vuosikymmenten aikana osaamista, jota hän jakoi koulutettaville. Autoon kertyi vuosittain helposti 40.000 kilometriä. 

RATKAISU JA RESURSSIKESKEISYYS LASTENPSYKIATRIASSA

Noin kahden vuoden ajan olen soveltanut ratkaisukeskeistä lähestymistapaa lastenpsykiatrin työssäni. Kokemukset ovat olleet positiivisia ja olen kokenut tämän lähestymistavan hyvin inhimillisenä ja lasta/vanhempia kuulevana. Suurin muutos on kuitenkin varmasti tapahtunut omassa itsessäni, lähinnä oman ajattelun vapautumisessa. Olen huomannut, että asenteeni ihmisiin on muodostunut positiivisemmaksi. Tämä heijastuu luonnollisesti vuorovaikutukseen ja helpottaa yhteistyön muodostumista.

Keskeisiä ratkaisu- ja resurssikeskeisyyden mukanaan tuomia asioita ovat:

Yhteistyön luominen on helpottunut. Koska etenkin lasten asiat synnyttävät usein voimakkaita tunnereaktioita, on erityisen tärkeätä luoda todellinen yhteistyö ongelman eri osapuolten välille. Ratkaisukeskeisen lähestymistavan yhteistyötä korostava sanoma onkin laittanut minut kriittisesti arvioimaan omaa työskentelyäni. Miten vielä paremmin oppia kuulemaan asiakkaita ja heidän ajatuksiaan siitä, miten ongelma olisi ratkaistavissa?

Joustavuus on luonnollista. Asioista voi aina neuvotella ja joustaa, jotta päästään eteenpäin eikä tarrauduta hyödyttömään kiistaan. Joustavasti työskentelemällä voi tehdä työtä hänen/heidän kanssaan, jotka ovat kiinnostuneita tekemään asialle jotain. Samaan lopputulokseen voi päästä monta eri tietä kulkemalla.

Ei syyllistämistä Lapsen psyykkinen oireilu aiheuttaa lähes aina vanhemmissa voimakasta syyllisyyttä. Yleensä syyllisyys vain estää tilanteen ratkaisemisen, koska se estää toimimasta tavalla, jonka ”järki” sanoo oikeaksi. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa syyllisyys saadaan rakentavalla tavalla jätettyä syrjään ja se usein menettää keskeisen asemansa.

Muutos omassa asenteessa. Ratkaisu- keskeisesti työtä tekevät ihmiset varmasti huomaavat, että oma asenne muuttuu positiivisemmaksi. Ihmisistä on helpompi nähdä heidän vahvuutensa ja niitä vahvistamalla saada aikaan muutos parempaan. Vikojen etsimisen sijasta voi etsiä onnistumisia, jotka usein ovat jääneet vaikeuksien alle unhoon. Negatiiviset asiat helposti huomaamme niin itsessä kuin toisissakin, mutta myönteiset asiat ja niiden sanominen ääneen on usein opeteltava erikseen.

Työntekijänä olen osa vuorovaikutusprosessia ja voin todeta, että metsä vastaa niinkin sinne huudetaan. Oma asenteeni heijastuu myös asiakkaisiin ja myönteisten näkökulmien esille tuominen herättää voimavaroja ja asiakkaan uskoa itseensä suoriutuvana ihmisenä. Asiakkaat tarvitsevat kiitosta meiltä työntekijöiltä, sillä on usein suurempi merkitys kuin negatiivisten asioiden ”korjaamisyrityksillä”. Tämä on selvästi nähtävissä lasten ja perheiden kanssa työskennellessä Voin lämpimästi suosittaa tähän lähestymistapaan tutustumista kaikille, jotka tekevät työtä lasten ja perheiden kanssa.

Lopuksi lainaan toteamusta toisen ihmisen kuulemisesta kirjasta Rajatapaukset (Peter Hoeg, 1993):

Ehdottaa voi monin tavoin, ei siihen välttämättä sanoja tarvita. Voi vaikkapa istumalla hiljaa ja kuuntelemalla osoittaa toiselle, että hyväksyy hänen sanansa, eikä arvostele. Etta on hänen ystävänsä, vaikka mikä olisi.

Hilkka Keistinen