Psykoterapia on tärkeä osa mielenterveyshäiriöiden hoitoa ja kuntoutusta. Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on tukea kuntoutujan opiskelu- ja työkykyä silloin, kun toimintakyky on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi. Kelan kuntoutuspsykoterapian tehtävänä on täydentää muulla tavoin järjestettyä, useimmiten lyhyempää hoidollista psykoterapiaa. Aikaisemmissa selvityksissä on todettu tärkeäksi tarkastella systemaattisesti psykoterapiapalvelujen kokonaiskuvaa monikanavaisessa järjestelmässämme. 

Kansaneläkelaitoksen järjestämä seminaari 3.10.2024 käsiteli kuntoutuspsykoterapian asemaa ja käyttöä Suomessa. Seminaarissa julkaistiin selvitys ”Kuntoutuspsykoterapian toteutuminen” (https://helda.helsinki.fi/items/d62c0396-56b8-4cce-8202-91f554a17371). Siinä kartoitetaan kuntoutuspsykoterapian käytön nykytilaa, kootaan yhteen asiasta tehtyä tutkimustietoa ja vertaillaan kuntoutuspsykoterapiaa ja yhteiskunnan tukemia psykoterapioita muissa maissa.

Vuodesta 2011 lähtien kuntoutuspsykoterapia on ollut lakisääteistä ja se korvataan kaikille myöntöedellytykset täyttäville asiakkaille. Nykyään kuntoutuspsykoterapia on Kelan yleisin kuntoutusmuoto. Se on tarkoitettu 16–67-vuotiaille, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi, ja jotka ovat saaneet mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään kolme kuukautta asianmukaista hoitoa.

Psykoterapian kysyntä on kasvanut erityisesti alle 35-vuotiaiden keskuudessa. Työelämän muutos, väsyminen itsenä olemisen haasteisiin ja medikalisaatio voivat vaikuttaa kehitykseen. Korkeasti koulutetut henkilöt käyttävät psykoterapiaa enemmän kuin vähemmän koulutetut. Alueelliset erot psykoterapian käytössä vaihtelevat psykoterapeuttien määrän mukaan. Yleisimmät suuntaukset ovat ratkaisukeskeinen ja kognitiivinen psykoterapia, mikä johtuu niiden laajasta koulutustarjonnasta. 

Psykoterapeuttinen hoito aloitetaan usein lyhyillä hoidoilla ja jatketaan pitkällä terapialla, jos toipuminen sitä edellyttää. Toteutus on monikanavaista ja -toimijaista. Ohjausjärjestelmässä on nähtävissä puutteita ja alueellisia eroja. Tutkimuksia oireisiin ja esiintymismuotoihin liittyen on tehty lukuisia, mutta tutkimusta työkykyvaikutuksiin on niukasti. Lyhytterapiassa työ- ja toimintakyky palautui nopeammin kuin pitkässä terapiassa. Lyhytterapia on myös kustannustehokkaampaa kuin pitkät terapiat. Pitkäkestoinen psykoterapia on toisaalta vaikuttavampaa 3 -10 vuoden seurannassa. Psykoterapian suuntausten välillä ei selvityksen mukaan ollut eroa toteutetun kuntoutuspsykoterapian pituudessa.

Koronaepidemian aikana etäterapiat yleistyivät. Parhaimmillaan etäkuntoutus tuo joustavuutta toteutukseen ja kasvattaa maantieteellistä saatavuutta. Etäyhteydellä toteutettu terapia voi sopia monille asiakasryhmille riippuen toiveista, kiinnostuksen kohteista ja tavoitteista. Etäkuntoutus voi tuoda arkiympäristön näkyväksi ja luoda terapiaan täsmällisyyttä ja ennustettavuutta. Työtilojen kustannukset voivat myös alentua. Etäkuntoutus psykoterapiassa ei kuitenkaan sovi kaikille. Toteutukseen voi liittyä teknisiä haasteita ja terapian menetelmällisiä rajoitteita. Arkiympäristössä voi esiintyä häiriötekijöitä ja vuorovaikutus voi jäädä puutteelliseksi. Etäkuntoutus voi haastaa terapeutin työympäristöä ja työhyvinvointia.

Terveydenhuollon järjestämismallit, sairausvakuutusjärjestelmä sekä psykoterapian ja psykoterapeuttien asema vaihtelevat maittain merkittävästi. Selvityksessä käydään läpi psykoterapian toteutumista viidessä Pohjois-Euroopan maassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa. Kaikissa ei ole vastaavaa psykoterapian koulutusjärjestelmää eikä nimikesuojausta kuin Suomessa. Iso-Britanniassa, Norjassa ja Tanskassa ei ole laissa säädeltyä psykoterapian toteuttamista tai nimikkeen käyttöä. Saksassa ja Ruotsissa on erillinen koulutusjärjestelmä. Saksassa toimii lähinnä Suomea vastaava järjestelmä. Islannissa ei myöskään ole nimikesuojausta, eikä sanaa psykoterapeutti käytössä. Terapiakäyntien määrä asiakasta kohden voi olla 12 – 300 kertaa riippuen suuntauksesta. 

Seminaarissa ja selvityksessä tunnistettiin useita kehityskohteita kuntoutuspsykoterapiaan ohjautumisen, toteutumisen ja seurannan osalta. Työtä tarvitaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi eri väestöryhmien ja alueiden välillä. Mielenterveyspalveluiden tulee olla saavutettavissa ja kohtuuhintaisia ilman yksilön ominaisuuksiin tai sosiaaliseen ympäristöön liittyvää syrjintää. Samalla tulee edellyttää yksilön identiteetin ja elämänkokemusten huomioimista osana palveluita. Lisäksi on tärkeää arvioida kuntoutuspsykoterapian integrointia muihin mielenterveyden tukitoimiin ja sen vaikutuksia muiden terveyspalveluiden käyttöön. 

Mielenterveyshäiriöstä toipuminen on yksilöllinen prosessi, jota tukee itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä ihmissuhteiden ja sosiaalisen osallisuuden vahvistuminen. Kelan korvaama kuntoutuspsykoterapia ja sen kehittäminen ovat osa suomalaisia mielenterveyden tuen politiikkatoimia, joiden keskiössä tulisi olla yksilön arvot ja niiden kunnioittaminen.