“Mä ajattelin, että et mä en oo hyvä missään tai niiku silleen.” (Oppilas4)

“Mä en ollu ikinä miettiny, et mitkä o mun vahvuuksii. Jos vaik kysytää viisi omaa vahvuutta, niin en mä oo ikinä osannu vastata.” (Oppilas9)

Näin kuvailivat itseään ja vahvuuksiaan kaksi tutkimukseeni osallistunutta nuorta.

Heidän, kuten jokaisen perusopetustaan päättävän yhdeksäsluokkalaisen, tulee tehdä tärkeitä koulutus- ja uravalintapäätöksiä, mutta monilla ei ole riittäviä valmiuksia tehdä itselleen sopivia valintoja. Urapäätöksentekoa voivat vaikeuttaa oppimisvaikeudet, riittämätön tieto koulutuksista ja ammateista sekä heikko itsetuntemus. Väärät valinnat voivat johtaa alhaiseen opiskelumotivaatioon tai koulunkäynnin keskeyttämiseen, mikä on huolestuttava ilmiö: lukuvuonna 2020/2021 keskeyttämisprosentti lukiossa oli 4,0 ja ammatillisessa koulutuksessa 12,6.

Vuonna 2021 voimaan astuneen oppivelvollisuuden laajentumisen tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen. Tämän päämäärän saavuttamiseen pyritään keskeisesti oppilaanohjauksella, jonka tavoitteena löytää nuorille heidän vahvuuksiaan vastaavat jatkokoulutuspaikat. Vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää kaikille oppilaille, mutta erityisesti heille, joilla on elämässään ja opinnoissaan erityisiä haasteita.

Valitsin väitöskirjani keskeiseksi lähtökohdaksi vahvuusperustaisen ohjauksen, joka keskittyy oppilaiden vahvuuksiin, positiivisiin ominaisuuksiin ja resursseihin oppimisen ja kehityksen tukena. Vahvuusperustainen ohjaus nojaa tutkittuun tietoon vahvuuksien hyödyntämisen yhteydestä hyvinvointiin sekä näkemykseen, jonka mukaan myönteinen koulutus- ja uravalinta pohjaa kykyyn tunnistaa ja hyödyntää omia vahvuuksiaan. Kokeakseen jonkin taitonsa, kykynsä tai luonteenpiirteensä vahvuudekseen oppilas tarvitsee ulkopuolisen henkilön ohjausta tunnistamaan kyseisen tekijän, antamaan siitä positiivista palautetta sekä pyrkimään edistämään vahvuuden käyttöönottoa. Vankasta tutkimusnäytöstä huolimatta käytännön prosesseja, strategioita ja toimintoja, jotka edistävät vahvuuksien tunnistamista ja kehittämistä on kouluissa yhä vähän.

Tästä syystä asetin tutkimukseni käytännön tavoitteeksi löytää opetukseen ja oppilaanohjaukseen keinoja ja toimintatapoja, joiden avulla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten itseluottamusta, toiveikkuutta ja myönteisiä näköaloja tulevaisuuteen. Halusin erityisesti nostaa esille nuorten itsensä näkökulman, koska vahvuusperustaisissa interventioissa heidän kokemuksensa ja arvokkaat mielipiteensä eivät tule useinkaan kuulluiksi.

Päätin soveltaa uutta, laajaan vahvuusnäkemykseen perustuvaa Voimakehätyöskentelyä ja – materiaalia osana vahvuusperustaista oppilaanohjausta. Laajan vahvuusnäkemyksen mukaan minkä tahansa vahvuuksien, fyysisten tai psyykkisten, käyttäminen edistää ihmisten elinvoimaisuutta ja vahvistaa itsetuntoa. Laajassa vahvuusnäkemyksessä korostetaan, että yksilön erilaisia vahvuuksia tulisi tarkastella samanaikaisesti ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Vahvuuksia tarkastellaan tällöin kuudella osa-alueella, joita ovat positiivisen psykologian luonteenvahvuuksien luokittelun ohella luontainen kyvykkyys ja lahjakkuus (talents), hankitut taidot ja osaaminen (skills), kiinnostuksen kohteet (interests), arvot (values) sekä resurssit ja voimavarat (resources).

VOIMAKEHÄ ® -työskentely ja materiaali tarjoavat konkreettista tukea ja apua vahvuuksien tunnistamiseen. Voimakehä on Wenströmin käännös VIA-instituutin puheenjohtaja Neal Mayersonin käyttämälle sanalle power zone eli kukoistuksen ja hyvinvoinnin optimaaliselle vyöhykkeelle. Voimakehätyöskentely on toimintaa, joka tähtää vahvuuksien laaja-alaiseen tunnistamiseen ja kehittämiseen. Sen avulla pyritään tutkien ja tulkiten ihmisen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja tuomaan esille hänen ainutlaatuinen vahvuuspotentiaalinsa sen hetkisestä elämäntilanteesta käsin ilman painetta siitä, että pitäisi olla tietynlainen. 

Koulua ympäröivän maailman nopeat muutokset ja globaalit kriisit luovat uudenlaisia tarpeita opetukselle ja oppilaanohjaukselle. Nuorilta vaaditaan uudenlaisia taitoja ja perusopetuksen opetussuunnitelmassa korostetaan oppilaiden hyvinvoinnin tukemista. Perusopetuksen tehtävänä on opettaa paitsi oppiaineiden sisältöjä myös ihmisenä kasvamisen ja yhteiskunnassa pärjäämisen geneerisiä taitoja kuten kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua, sekä vuorovaikutustaitoja.

Tutkimuksessani olin erityisesti kiinnostunut psykologisesta pääomasta tulevaisuuden työelämässä tarvittavana valmiutena, jonka avulla lapset ja nuoret voivat pärjätä muuttuvassa maailmassa ja työelämässä. Psykologisen pääoman ydinulottuvuuksina pidetään toivoa, itseluottamusta, resilienssiä ja optimismia. Urapäätöksenteossa menestyvät tutkimusten mukaan paremmin oppilaat, joilla on vahva psykologinen pääoma. Se on myönteisten urasiirtymien kannalta todettu jopa tärkeämmäksi kuin osaamispääoma tai sosiaalinen pääoma.

Psykologinen pääoma ennustaa positiivista hyvinvointia kouluikäisten keskuudessa ja sillä on negatiivinen yhteys ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Tämä tieto on tärkeä, kun pyrimme ehkäisemään koulu-uupumusta, syrjäytymistä ja opintojen keskeyttämistä. Tutkimukseni pääkysymys oli, miten vahvuusperustainen ohjaus tukee yhdeksäsluokkalaisten vahvuuksien tunnistamista ja psykologisen pääoman karttumista sekä minkälaisia kokemuksia oppilailla ja opinto-ohjaajilla on ohjauksesta.

Tutkimukseni keskeinen johtopäätös oli, että vahvuusperustaisella interventiolla oli myönteinen vaikutus oppilaiden psykologiseen pääomaan eli itseluottamukseen, toiveikkuuteen, optimistisuuteen ja resilienssiin. Oppilaiden kokemuksen mukaan heidän itseluottamuksensa parani ennen kaikkea siksi, että omien vahvuuksien tunnistaminen auttoi heitä huomaamaan itsessään olevan potentiaalin. Oppilaat ymmärsivät paremmin omat kykynsä ja erityispiirteensä oppilaina, mutta myös sinnikkyyden ja vaivannäön merkityksen oppimiselleen ilmentäen näin kasvun asennetta.

Vahvuusperustainen ohjaus lisäsi merkittävästi oppilaiden kykyä tunnistaa ja nimetä omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan sekä oivaltaa vahvuuksien syvällinen merkitys omalle hyvinvoinnilleen. Vahvuusperustainen ohjaus ja voimakehätyöskentely auttoivat opinto-ohjaajien kertoman mukaan oppilaita tunnistamaan vahvuuksiaan laaja-alaisesti, myös koulun ulkopuolelta hankittuja vahvuuksia, joita oppilaat eivät välttämättä itse osanneet ajatella vahvuuksinaan. Vahvuuksien tunnistamisen myötä nuorten ajattelutapa muuttui positiivisemmaksi. ”Vahvuustaitojen” voidaankin ajatella olevan tulevaisuuden näkökulmasta keskeinen valmius oman paikan löytämisen, elämänhallinnan ja oman hyvinvoinnin kannalta.

Oppilaiden positiiviset kokemukset oppilaanohjauksesta lisääntyivät intervention vaikutuksesta erittäin merkittävästi. Oppilaat kertoivat perinteisen oppilaanohjauksen ja vahvuusintervention yhdistelmän toimineen hyvin. Laajaan vahvuusnäkemykseen perustuva ohjaus muutti oppilaiden asennetta koulua kohtaan positiivisemmaksi ja paransi heidän urapäätöksentekotaitojaan sekä tarjosi opinto-ohjaajille uuden työvälineen oppilaiden urasuunnittelun tueksi sisältäen monipuolisia tehtäviä itsetuntemuksen lisäämiseen ja tämän tiedon linkittämiseen urasuunnitteluun.

Rehtorin näkökulmasta pidän vahvuuksien laaja-alaista tunnistamista ja hyödyntämistä paitsi oppilaanohjauksessa myös muissa oppiaineissa ja osana koko koulun toimintakulttuuria sekä johtamista erittäin tarpeellisena tutkimusaiheena. Kun opettajat tunnistavat vahvuutensa ja hyödyntävät niitä arjessa, suoriutuvat he työssään paremmin. Silloin he myös kykenevät auttamaan oppilaita näiden vahvuuksien tunnistamisessa ja edistämään yhdessä koko työyhteisönsä pedagogista hyvinvointia eli viime kädessä oppilaiden hyvinvointia ja oppimista. Kun opettajat kukoistavat, myös oppilaat voivat kukoistaa.

Tulevaisuuden työelämässä on erilaisia tarpeita, tehtäviä ja mahdollisuuksia monenlaisille ihmisille. Väitöskirjani korostaa, että kaikenlaisten vahvuuksien tunnistaminen ja käyttöönotto edistää yksilön omaa hyvinvointia, auttaa merkityksellisten valintojen tekemisessä ja luo pohjaa osaamisidentiteetille eli käsitykselle itsestä osaajana muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassa.

Tärkeintä mielestäni on pyrkiä siihen, että peruskoulu ei jättäisi nuorelle vain tietoa siitä mitä hän ei osaa, vaan jokainen nuori kokisi, kuten toinen kirjoitukseni alussa siteeraamani nuori totesi vahvuusintervention jälkeen: 

“Kaikkein parasta oli huomata, että mä en oo nolla. Mä merkitsen ja sillee.”