Mitä tarinateatteri tarkoittaa?

Tarinateatteri on osallistavaa ja yhteisöllistä improvisaatiota, jossa yksilön elämä ja sisäinen maailma tuodaan näyttämölle. Tarinateatterissa tarinan kertoja ei  itse osallistu esityksen toteuttamiseen, vaan katsoo ohjaajan, näyttelijöiden ja muusikon yhdessä luomaa tarinaa etäämmältä. Oman tarinan näkeminen voi olla puhdistavaa ja terapeuttista, vaikkei tarinateatteri varsinaisesti terapiaa olekaan. Tarinan kertoja tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi!

Tarinateatteri sai alkunsa Amerikassa 1970-luvun puolivälissä ja Suomeen se rantautui 1990-luvulla, joten sillä on jo pitkät perinteet. Suomessa on arviolta noin 40 esiintyvää tarinateatteriryhmää, joten meillä on sangen aktiivinen tarinakenttä väestön kokoon suhteutettuna. (Nurminen 2016, Rahmel 2021,  Suomen Tarinateatteriverkkoyhdistys ry.)  

Tarinateatterin sovellusalueet 

Tarinateatteria voidaan soveltaa yhteisöllisen keskustelun menetelmänä erilaisissa ympäristöissä, kuten  koulutuksissa, seminaareissa, juhlissa, kuntoutuksissa ja työnohjauksessa. Näillä sovellusalueilla tarinateatteria voi hyödyntää ainakin kahdella tavalla: tilaamalla esiintyvän tarinateatteriryhmän esimerkiksi työyhteisön kehittämispäivään tai toteuttamalla työpajan, jossa osallistujat itse pääsevät mukaan ohjaajan fasilitoimaan tarinateatteritoimintaan.  

”Tarinateatteri sotessa”- opinnäytetyöstä käy ilmi, että esityksiä on viety saattohoitoyksiköihin, lastensuojelun ja aikuissosiaalityön asiakkaille, henkilökunnalle sekä̈ päätöksentekijöille, hankkeiden loppuseminaareihin, vanhusten palvelutaloihin, osastojen työporukoille (esimerkiksi tyhypäivät) sekä̈ alan opettajille. Työpajamuotoista tarinateatteria on käytetty organisaatioissa kokemustiedon keräämiseen, asiakkaan ja henkilöstön rajapinnan lyhentämiseen sekä työhyvinvoinnin lisäämiseen. 

Tarinateatteri sai arvosanan 10 ja se todettiin erinomaiseksi valinnaksi edellä mainituissa konteksteissa. (Aitolehti 2023, 20.)

Itse toteutin jokin aika sitten opettajille työnohjauksellisen täydennyskoulutuksen tarinateatterin menetelmin. Koulutuksessa harjoiteltiin tarinateatterin perustekniikoita, joita opettajat voivat hyödyntää omassa työssään. Koulutuksen lisäarvona ryhmään syntyi uudenlaista vuorovaikutusta, ymmärrystä ja tuntemusta kollegoita ja heidän työtapojaan kohtaan, lisääntynyttä rohkeutta ja heittäytymiskykyä.  Tämän koulutuskokonaisuuden suunnittelun pohjana käytin Päivi Rahmelin ja Metropolian Tarinallisuus pedagogiikassa Taru-oppimateriaalipankkia. 

Tarinateatterin taika ja tavanomaisuus

Tarinateatterin käyttöalueet ovat laajat ja yksi merkittävimmistä käyttökohteista on työnohjaus. Monet kuvailevat tarinateatterissa olevan taikaa, ja osa taiasta on itseasiassa sen  tavanomaisuudessa ja tuttuudessa.  

Esimerkiksi haastava työtilanne voidaan tuoda näkyväksi työnohjauksessa hyödyntämällä tarinateatteria. Prosessi etenee siten, että yksi ryhmän jäsenistä, tässä tapauksessa kertoja, jakaa kokemuksensa, ja näyttelijöitä pyydetään tuomaan tarinasta jotakin näkyväksi intuitiivisesti ja itseään kuunnellen.  Kertojalle saattaa olla yllätys, kuinka  tarkasti näyttelijät onnistuvat tavoittamaan tilanteen ytimen: ”miten on mahdollista; ”miten he voivat tietää; ”juuri tuolta se tuntui”. Taika piilee siinä, että kollegat  voivat tunnistaa samankaltaisia tunteita ja kokemuksia omasta elämästään. Lisäksi he voivat tuoda esille uusia näkökulmia haastavaan tilanteeseen. 

Pienen liikkeellisen ja äänellisen tuotoksen jälkeen ohjaaja purkaa tilanteen kysymällä kertojalta ja tarvittaessa näyttelijöiltä, millaisia ajatuksia äskeinen herätti. Kertoja saa tilaisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi haastavan tilanteensa kanssa. Hän voi myös tarkastella, miten on toiminut työssään tähän asti ja miten voisi toimia jatkossa. Usein jo tilanteen näkyväksi tekeminen avaa kertojassa oivalluksen portteja! Näyttelijät saavat tilaisuuden käsitellä omia kokemuksiaan, ja samalla mahdollisuuden kehittää ymmärrystä ja empatiaa kollegoitaan kohtaan. Usein käy myös niin, että ryhmä huomaakin olevansa ”samassa veneessä” eli jokin itselle tuskalliselta tuntunut kokemus voi olla myös kollektiivista. 

Taikuutta on myös siinä, kuinka spontaanisti ja luovasti tavallisesta, arkisestakin aiheesta syntyy hetken taidetta. Tarinateatteri tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden harjoitella aitoa ja läsnä olevaa vuorovaikutusta. Osaava tarinateatteriohjaaja suuntaa kokemuksen lopuksi aina työkontekstiin  soveltaen  ratkaisukeskeisyyttä ja herätellen toivoa. Hän rohkaisee pohtimaan, miten tästä eteenpäin ja kuinka työntekijä voi itse vaikuttaa työssään ja kohdata tulevat haasteet.

Vaikka tarinateatterilla on Suomessa pitkä historia, sen käytöstä löytyy vain vähän tieteellistä tutkimusta. Tänä vuonna julkaistu ”Tarinateatterilla työhyvinvointia”- opinnäytetyö, joka on toteutettu yhdessä tarinateatteriryhmä Tarjan kädet ry:n kanssa,  osoittaa, että tarinateatteri sopii hyvin työhyvinvoinnin tukemiseen – ja erityisesti erilaisten nivelvaiheiden sekä muutoskohtien käsittelyyn. (Hanhela 2024.) 

Miksi tarinateatteri on itselleni niin tärkeää

Olen itse kasvanut tarinoiden parissa ihan pienestä lähtien: iskä luki minulle väsymättä erilaisia satuja ja tarinoita ikätasoni mukaan, ja itsekin opin lukemaan 5-vuotiaana – niin suuri oli palo tarinoiden äärelle. Koulussa osallistuin teatterikerhoihin ja harrastin teatteria myös vapaa-ajallani. Ammattikorkeakoulussa  tutustuin  Forum-teatteriin  ja sen sovelluksiin nuorisotyössä. Nuorena aikuisena ja kahden pienen lapsen äitinä löysin tarinateatterin, joka heti ensimmäisellä kerrallaan tuntui kotiinpaluulta: sain kuulla toisten ihmisten tarinoita, ja sain ilmentää niitä improvisoiden näyttämöllä – siinä hetkessä täysin läsnä ollessa tunsin todella eläväni ja hengittäväni vapaasti.  

Tarinateatteripolku alkoi myös antaa ammatillista suuntaa elämälle: lukuisien tarinateatterikurssien jälkeen löysin itseni tarinateatteriohjaajakoulutuksesta, jonka jälkeen jatkoin psykodraamaohjaajaksi sekä työnohjaajaksi. Huomasin, että minulla on kyky herätellä  ihmisten tarinoita eloon,  kuunnella niitä ja auttaa ihmisiä tarkastelemaan elämänsä kohtia eri näkökulmista. Opin myös, että tarinoiden voima on valtava: kerron itsestäni jatkuvasti tarinaa. Millaista tarinaa itsestäni kerron, vaikuttaa siihen, millaista elämää elän. Jos voin lisätä tarinaani uuden luvun tai uusia sävyjä vanhoihin tarinoihin, ne voivat alkaa elää uudenlaista elämää – ja minä voin alkaa elää uudenlaista elämää! 

Tarinateatteri ja sen ideologia ovat olennaisesti sidoksissa ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen ajatteluun. Ne kulkevat käsi kädessä, vahvistaen toisiaan. Tarinateatteri onkin erinomainen ja ajattelua rikastuttava menetelmä työnohjauksen kentällä, tarjoten välineitä muutoksen ja oivalluksen tueksi.