Terapeuteille, valmentajille ja työnohjaajille keholliset läsnäolotaidot ovat tärkeä osa ammatillista osaamista. Näihin taitoihin kuuluvat myös toisen ihmisen läsnä oleva kuunteleminen sekä läsnäolon, turvan ja myötäelämisen viestiminen omalla äänellä. Ääni ei ole ainoastaan kielen väline vaan se ilmentää myös tunteita, vireystilaa ja sisäistä maailmaa. Kohtaamistyössä aidosti läsnäoloa ilmaiseva ääni voi vahvistaa yhteyttä asiakkaaseen. Äänen tuottaminen itsessään voi myös lisätä läsnäolon kokemusta ja niinpä sen avulla voikin harjoittaa läsnäolo- ja tietoisuustaitoja. Näin tehdään esimerkiksi Voicefulness®-menetelmässä, jossa kehotietoisuutta kehitetään oman äänen avulla.

Kohti vapaata ääntä 

Länsimaisessa kulttuurissa äänenkäyttöön liittyy paljon kommunikatiivisia, esteettisiä ja taidollisia vaatimuksia. Puhuessamme ääni on kielen ja laulaessa musiikin palveluksessa. Samaan aikaan ääni kuitenkin ilmaisee myös asenteitamme, tunteitamme, identiteettiämme ja kehollisuuttamme —halusimmepa sitä tai emme. Sen vuoksi läsnä oleminen äänessä aidosti omana itsenä vaatiikin monissa sosiaalisissa tilanteissa rohkeutta häpeän ollessa usein äänemme ei-toivottu seuralainen.

Voicefulnessissa tietoista läsnäoloa äänessä harjoitetaan pääasiassa niin sanotun vapaan äänen avulla, josta suljetaan pois puheen ja laulun kommunikatiiviset ja esteettiset vaatimukset. Näin voidaan ilman suorituspaineita opetella aistimaan omaa ääntä, kehoa ja tunteita sellaisina kuin ne ovat tässä hetkessä. Kun hyväksyntä ja luottamus omaan kehoon ja ääneen vahvistuvat, voi läsnäoloa äänessä harjoittaa helpommin myös puhumisen ja laulamisen tilanteissa.

Mitä on tietoinen läsnäolo äänessä?

Tietoinen läsnäolo äänessä tarkoittaa oman tai toisen ihmisen äänen aistimista kehollisena kokemuksena tässä ja nyt. Käytännössä se pitää sisällään muun muassa äänentuottoon ja hengitykseen liittyvien liikkeiden, äänen värähtelyn sekä äänen herättämien tunteiden tuntemista kehossa. Tietoinen läsnäolo äänessä kytkeytyykin kiinteästi kehotietoisuuteen. Tarkoitan kehotietoisuudella tässä kehon proprioseptisen ja interoseptisen aistialueen muodostamaa kokemusta kehon sisäisyydestä. Kehotietoisuutta harjoittaessa vahvistuu kokemus kehon sisäisestä tilasta, eli siitä tilasta, jossa voi aistia niin kehon asentoa, sen sisäosien toimintoja kuin tunteiden liikehdintääkin. Koen että tämän kehoon sijoittuvan ”oman tilan” avautuminen on tärkeää omien tunteiden tunnistamisen, rajojen löytymisen, turvan tunteen lisääntymisen ja muiden ihmisten kohtaamisen kannalta.

Ääni on erityisen hyvä väylä kehotietoisuuden harjoittamiseen, sillä se ankkuroi huomion tehokkaasti kehoon ja tähän hetkeen, vahvistaa kehotietoisuuden alueen kokemuksia sekä tuo niihin erilaisia kokemuslaatuja ja niiden hienovaraisempiakin nyansseja. Myös huomion suuntaamisen ja ohjaamisen harjoittelu onnistuu äänen avulla — esimerkiksi äänen värähtelyä suunnaten eri kohtiin omassa kehossa, jolloin huomion fokus kulkee luontevasti äänen mukana. Lisäksi tietoisuuden hyväksyvä laatu saa hyvin harjoitusta, kun opetellaan siirtymään äänen kriittisestä kuuntelemisesta hyväksyvään äänessä olemiseen.

Ihmisääni hyvinvoinnin palveluksessa

Ihmiset ovat kautta historian eri kulttuureissa käyttäneet omaa ääntään kommunikoinnin lisäksi myös hyvinvointi tarkoituksiin. Äänellä on esimerkiksi harjoitettu keskittymiskykyä ja tietoisuutta, rauhoitettu kehoa ja mieltä, viritytty fyysisiin ponnistuksiin sekä vapautettu tunteita. Alkuperäiskulttuurien ja henkisten perinteiden lisäksi myös länsimainen tiedemaailma on yhä enemmän kiinnostunut ihmisäänen hyvinvointia lisäävästä potentiaalista. Esimerkiksi musiikkiterapiaan liittyvässä tutkimuksessa on tarkasteltu laulamisen lisäksi myös vapaampia äänenkäytön muotoja, joita on hyödynnetty menestyksekkäästi muun muassa autistien, traumatisoituneiden, dementikkojen, Parkinson-potilaiden, kipupotilaiden, syömishäiriöisten, identiteetin ja itsesäätelyn ongelmista kärsivien sekä vastasyntyneiden ja saattohoitopotilaiden hoidossa (Baker & Uhlig, 2011; Lilja-Viherlampi, 2013). 

Tietoisuustaitojen harjoittamisen näkökulmasta on huomionarvoista, että äänen värähtely kehossa voi vaikuttaa positiivisesti tietoisuuteen ja edesauttaa meditatiivisen ja rentoutuneen olon saavuttamista (Snow ym., 2018).  Neurofysiologi Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria puolestaan tarjoaa tieteellistä pohjaa äänen ja hermoston välisille yhteyksille. Porgesin mukaan äänenkäyttö, kuten hyräily ja laulaminen, aktivoi vagushermoa, joka vaikuttaa kehon rauhoittumiseen ja stressin säätelyyn. Erityisesti laaja intonaatio, eli liikkuminen matalien ja korkeiden äänten välillä esimerkiksi ääntä liu’uttaen tai melodioita laulaen toimii hyvin vagushermon aktivoinnissa. Oma kokemukseni on, että toimiva vagushermo todella edesauttaa aitoa sosiaalista vuorovaikutusta muiden kanssa ja tuo turvan tunnetta kohtaamisen tilanteisiin niin itselle kuin muillekin. Kaiken kaikkiaan Porgesin teoria avaa uudenlaisia mahdollisuuksia käyttää ääntä terapeuttisena työkaluna, erityisesti stressinhallinnan ja vireystilan säätelyn tukemisessa.

Ääni jäsentää kokemusta

Millaisia hyötyjä äänellisen läsnäolon harjoittamisesta voi olla tietoisuustaitojen ja kehotietoisuuden kehittymisen lisäksi? Voicefulness-kurssien osallistujien kokemusten pohjalta (Tarvainen, 2022) tuon tässä esille muutamia seikkoja. Kurssien osallistujat ovat kertoneet, että ääni auttaa keskittymään läsnäolon harjoittamiseen, vaikka perinteiset mindfulness-harjoitukset olisivatkin tuntuneet liian vaikeilta. Liikkuvana ja alati muuttuvana elementtinä ääni on omiaan ylläpitämään mielenkiintoa ja samalla se myös tuo mukanaan virtaavuuden ja elävyyden kokemusta kehoon. Omassa arjessani olen huomannut, että ääni — esimerkiksi hiljainen hyräily — voi auttaa jäsentämään ympäristön liiallisilta tuntuvien ärsykkeiden tuomaa kaoottista kokemusta. Myös aiemmin mainittu hermostollisen vireyden säätely äänellä on niin omassa kuin monen kurssilaisenkin käytössä.

Ääni tuottaa kokemuksia kehon ja mielen yhteydestä, siitä että ihminen on kokonainen, jakamaton kokonaisuus. Tämä seikka tuli ilmi Voicefulness-kurssilaisten kokemusten lisäksi myös aiemmassa tutkimuksessani ääniongelmaisten laulajien parissa (Tarvainen, 2021). Ääni auttaa myös kohtaamaan vaikeita tunteita, olemaan niiden kanssa ja seuraamaan niiden muuttumista. Äänellä voi ikään kuin kannatella, sivellä tai koskettaa jännittyneitä tai kipeitä kohtia kehossa. Tämän tyyppiset menetelmät ovat käytössä myös musiikkiterapeuttien työskentelyssä (Austin, 2008). Äänen värähtely ja vapaan äänentuoton liikkeet voivat purkaa kehosta tunteiden lisäksi myös lihasjännityksiä.

Ääni luo yhteyttä

Äänelliseen toimijuuteen tulee uusia vivahteita, kun suorittavasta ja kontrolloivasta äänentuotosta siirrytään kokemukseen, jossa ääni ”tuntuu kulkevan omaa tietään”, kuten yksi Voicefulness-kurssilaisista toi esille. Ihmiset kertovat löytäneensä Voicefulnessin parissa rohkeutta omaan äänenkäyttöönsä. He ovat löytäneet itsestään ääniä ”jollaisia eivät edes tienneet olevan”. Jotkut ovat kertoneen löytäneensä ”oman äänensä”, jonka ymmärrän tarkoittavan sitä, että ihminen tuntee olevansa ”sinut” äänensä kanssa äänen ilmaistessa ulospäin sitä mitä ihminen kokee sisäisesti olevansa. Lisäksi Voicefulness-harjoitukset ovat kehittäneet kurssilaisten kykyä tunnistaa omaa kehollista tilaansa ja omia rajojaan. 

Äänellisen läsnäolon harjoittaminen on pohjimmiltaan yhteyden luomista omaan itseen: oman minuuden, äänen ja kehon hyväksymistä sellaisenaan. Samalla äänemme luo yhteyttä muihin ihmisiin ja ympäröivään todellisuuteemme. Kehon rajat läpäisevä äänen värähtely voi jo sinällään tuottaa kokemusta avautumisesta ja yhteyden saamisesta, jopa yhdistymisestä itsen ulkopuolisiin elementteihin (Tarvainen, 2021). Voicefulness-kurssien osallistujat ovat kuvailleet niin lapsuuden muistojen heräämistä kuin vahvoja yhteenkuulumisen tunteitakin, joissa on ikään kuin palattu ”ihmisyyden ikiaikaisille alkujuurille”. Yhteisen äänen hetkissä olemme siis päässeet matkaamaan niin omiin menneisyyksiimme kuin ihmiskunnan kollektiiviseen menneisyyteenkin. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omana itsenä turvallisessa ilmapiirissä sekä omaehtoinen äänellinen toiminta, joka on samaan aikaan sopusoinnussa muiden kanssa, on ollut kurssilaisille ja itsellenikin tärkeää. 

Lopuksi

Voicefulness-menetelmän kaltaiset lähestymistavat tarjoavat terapeuteille, työnohjaajille ja valmentajille käytännön työkaluja kehotietoisuuden ja hyväksyvän läsnäolon harjoittamiseen omassa työssään. Näin he voivat myös auttaa asiakkaitaan löytämään uusia keinoja kohdata itseään ja tunteitaan sekä palaamaan läsnä olevaksi kehoonsa. Ollessamme läsnä omassa äänessämme äänemme viestii kuuntelijallekin: olen tässä, olen läsnä. Tulevaisuudesta tai menneestä puheleva ääni voi samaan aikaan palautella niin puhujaa kuin kuulijaakin tähän hetkeen. Kun terapeutti tuo itsensä tähän ja nyt jokaisella kuuntelun lomassa tuottamallaan ”mm”-äännähdyksellään, hän samalla myös kutsuu asiakastaan tähän hetkeen. Erityisesti tällaisissa hetkissä saatat kokea sen, miten ollessasi läsnä toiselle, olet läsnä myös itsellesi.