Tämän lehden ilmestyessä minulla on takanani jo noin puoli vuotta Ratkes ry:n uutena puheenjohtajana. Sattumoisin juuri samoihin aikoihin, kun otin vastaan puheenjohtajan pestin, eduskunnassa tehtiin toimenpidealoite lyhytterapian ulottamisesta Kela-korvauksen piiriin. Kansanedustaja Laura Huhtasaaren ehdotus lyhytterapian tehokkaammasta hyödyntämisestä käynnisti samalla keskustelun lyhytterapiaa opiskelemaan hakevien koulutusvaatimuksista. On nimittäin todennäköistä, että jos lyhytterapia sisällytetään Kela-korvauksen piiriin, myös koulutusvaatimuksiin tulee tiukennuksia.

Kirjoittaessani tätä tekstiä Huhtasaaren tekemä toimenpidealoite on vielä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä, mutta se on saanut aikaan jo konkreettisia toimia. Oppilaitokset ovat ennakoineet muutosta ja tiukentaneet valintakriteereitään jo ennen mahdollisen lain voimaantuloa. Nyt lyhytterapiakoulutukseen hakevilta edellytetään vähintään 120 opintopisteen peruskoulutusta sosiaali-, terveys-, opetus- tai kasvatusalalta, mikä vastaa opistoasteen tai korkeakoulututkintoa. Oma mielipiteeni on se, että tiukentuneet pääsyvaatimukset parantavat lyhytterapiakoulutuksen laatua ja arvostusta.

Vaikka on hienoa nähdä kehitystä, elämme myös haasteellisia aikoja. Orpon-Purran hallituksen toteuttamat ja ennen näkemättömällä tavalla sosiaaliturvaan kohdistuneet lakimuutokset ovat todella huolestuttavia. Hallituksen leikkaukset kohdistuvat jo valmiiksi tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleviin ihmisiin ja lisäävät eriarvoisuutta. Nykypolitiikan hintalappu voi tulla kalliiksi, sillä tutkimukset osoittavat, että huono-osaisuus lisää kustannuksia, kun esimerkiksi mielenterveyssyistä johtuva työkyvyttömyys lisääntyy entisestään. Elokuun lopulla otsikoihin noussut hallituksen rasismin vastainen kampanja on pieni toivon pilkahdus kaiken tämän keskellä, mutta ainakin alkuvaiheessa kampanjan ympärille syntynyt keskustelu tuntuu keskittyneen rakenteellisen rasismin torjumisen sijaan puoluepeliin. 

Tällaisina aikoina on erityisen tärkeää muistaa tukea ja huolehtia toisistamme. Puheenjohtajakauteni aikana haluankin kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten tukemiseen. Tämä on pitkäaikainen investointi, joka vaikuttaa tulevaisuudessa työikäisten mielenterveyteen ja sairauspoissaoloihin. Siinä perheisiin tehtävä työ on tärkeässä asemassa, sillä yhden perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen. Nuoren paranemisen kannalta on tärkeää, että tukea on tarjolla kaikille perheenjäsenille. Jotta avunsaanti ei pitkittyisi, lyhytterapian kaltaisen matalan kynnyksen keskusteluavun lisääminen on ensiarvoisen tärkeää ongelmien ehkäisemiseksi.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että olen todella innostunut uudesta roolistani Ratkes ry:n hallituksen puheenjohtajana. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen lähestymistavan edistäminen mielenterveystyössä on tänä päivänä tärkeämpää kuin koskaan. Nykymaailmassa, jossa mielenterveysongelmat lisääntyvät ja yhteiskunnalliset paineet kasvavat, meidän on pystyttävä tarjoamaan tehokkaita ja helposti saavutettavia ratkaisuja niitä tarvitseville. Yhdistyksenä voimme yhdessä tehdä sen eteen merkityksellistä työtä.