Voit vain pysähtyä hetkeksi. Kun rauhoittaa ensin kehon, voi mielikin rauhoittua.

Voit kiinnittää huomion omaan kehoon sisältäpäin, kehon painoon, kehon ääriviivoihin.

Voit keskittyä seuraamaan sisään- ja uloshengityksen tämänhetkistä, luonnollista rytmiä.

Voit huomata tämänhetkisen tunnetilasi.

Voit myös tuoda mielessäsi olevia ajatuksia tietoisuuden tasolle.

Voit käyttää monipuolisesti kaikkia aisteja ja panna merkille, mitä ympärilläsi on: äänet, hajut, ilmavirta, yksityiskohdat, toiset ihmiset inhimillisinä kuten sinä. 

Voit olla läsnä, tietoinen ja avoimen utelias tästä hetkestä sellaisena kuin se on, huomaten mitä siinä on – huomioiden myös jo tapahtuneen tästä hetkestä käsin ja hyödyntääksesi tämän hetken suomaa arvokasta tietoa tulevissa käytännön valinnoissasi.

Hyvän johtajuuden jäljillä

Hyvä johtajuus on kiehtonut ihmisiä kautta aikojen. Positiivisen organisaatiotutkimuksen (Cameron & Spreitzer 2012) kehittymisen myötä on syntynyt puhetta merkityksellisyydestä, kukoistamisesta ja hyveistä työssä ja organisaatioissa. On alettu entistä enemmän pohtia hyvän johtamisen ja organisaatiokäyttäytymisen edellytyksiä. Johtajuus tapahtuu sosiaalisessa kontekstissa ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja tämän päivän organisaatioissa hyvään johtajuuteen liitetään sellaisia arvoja kuin arvostus, eettisyys ja ihmiskeskeisyys. Näihin arvoihin sitoutuneet esihenkilöt ovat valmiita laittamaan etusijalle tiimiläistensä jaksamisen, hyvinvoinnin ja kehittymisen työssä. Samalla johtajuuteen kuuluu moninaisia haasteita ja kipukohtia, jotka liittyvät jatkuvaan muutokseen, onnistumispaineisiin ja vastuuseen isosta joukosta ihmisiä. Monesti esihenkilöä painaa valtava työkuorma, jatkuvasti meneillään olevat kehitysprojektit sekä vaikeudet työpaikan ihmissuhteissa ja tiimien toimivuudessa. Usein siis motivaatiota hyvään johtajuuteen on, mutta toimivat työkalut saattavat olla hakusessa. (Urrila 2020; 2022a.)

Tietoisuustaitoja yksilöille ja ryhmille

Nykypäivänä organisaatioissa käytetään mindfulness- eli tietoisuustaitoihin perustuvia kehittämisohjelmia ja harjoituksia henkilöstön toimintakyvyn kohentamiseksi, sillä yksilöiden ja ryhmien positiivinen, kestävä muutos edellyttää kokonaisvaltaista ja systemaattista lähestymistapaa (Neal 2018). Valtaosa työnantajista globaalisti tarjoaa työntekijöilleen tunne-elämää ja mielenterveyttä tukevia ohjelmia, kuten stressinhallintaan ja resilienssiin eli vastoinkäymisistä selviämiseen keskittyviä koulutuskokonaisuuksia. Muun muassa kaikkia näitä hyvinvointivaikutuksia mindfulness tutkitusti edistää. Mindfulness on yleisten määritelmien mukaan läsnä olevaa tietoisuutta, joka syntyy huomion tarkoituksellisesta suuntaamisesta tässä hetkessä, avoimena hetki hetkeltä avautuvalle kokemukselle (Kabat-Zinn 2003). Mindfulnessia on tutkittu psykologisena ominaisuutena, jota jokaisessa ihmisessä on enemmän tai vähemmän luontaisesti ja vaihdellen hetkestä toiseen. Mindfulness on luonteeltaan arvopohjainen, mietiskelyyn pohjautuva kehityksellinen harjoitus (Gethin, 2011), joka työn kontekstissa tulisi nähdä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa esiintyvänä ilmiönä (Urrila, 2022b). Mikä tärkeintä, mindfulness on taito, jota voi harjoitella. 

Mindfulness-pohjaiset kehittämisohjelmat perustuvat tietoisen läsnäolon käsitteeseen ja sisältävät psykoedukatiivista tietoa, käytännön meditaatio- ja tietoisuusharjoituksia sekä itsetutkiskelua (Urrila 2022b). Tavoitteena on paitsi yksilöiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantaminen, myös tietoisuuden lisääminen omista ja yhteisistä arvoista, motivaatioista ja tavoitteista. 

Nykykäsityksen mukaan mindfulness-harjoitus vaikuttaa laajasti ihmisen toiminnallisiin alueisiin kattaen fysiologian, kognition, tunteet, käyttäytymisen, henkisyyden ja käsityksen itsestä (Brown ym. 2016). Mindfulnessin tunnusmerkkinä pidetään sitä, että rauhoittumisen ja tietoisuuden lisääntyessä lisääntyy kyky objektiivisuuteen ja näkökulman laajentamiseen (Shapiro ym. 2006) – eli parhaimmillaan avaimet paitsi itsen, myös toisten ihmisten hyväksymiseen ja ymmärtämiseen. Näiden mekanismien kautta mindfulnessin ajatellaan vaikuttavan myönteisesti yksilön kokemukseen, toimintaan ja työelämään, muun muassa kahdenvälisten ja työryhmäsuhteiden laatuun, keskittymiseen ja tunnetaitoihin, kuuntelemiseen, yhteistyöhön ja konfliktinhallintaan (Good ym. 2016). Ei siis ole yllättävää, että etenkin esihenkilöt ja johtajuuden kehittäjät ympäri maailman ovat kiinnostuneita mindfulnessista; se voi tutkitusti auttaa ihmisiä kehittämään itsessään sellaisia keskeisiä kyvykkyyksiä, joita tarvitaan niin työtehtävien hallinnassa kuin ihmisten johtajuudessa. 

Mindfulness-pohjainen johtajuuden kehittäminen

Organisaatioissa johtajuuden kehittämisen tarkoitus on parantaa yksilöiden johtajuustaitoja ja -kyvykkyyttä, mutta se on tunnetusti haastavaa, sillä se tapahtuu osana ihmisenä kypsymistä pitkän ajan kuluessa ja edellyttää vapaaehtoisuutta ja itsereflektiota. Johtajana ja esihenkilönä kehittymisen lähtökohta on omaehtoinen itsensä kehittäminen (Reichard & Johnson 2011). Sanotaan, että johtajuus lähtee sisältä päin ja että tyhjästä kupista ei voi antaa toisillekaan. Myös mindfulnessin opiskelu ja harjoittaminen kysyy sisäistä motivaatiota, ja se tuleekin nähdä ennen kaikkea kokonaisvaltaisena itsensä kehittämisen menetelmänä (Urrila 2022b).

Formaalin kehittämisohjelman ja itsenäisen mindfulness-harjoittelun kautta lisääntyvät tietoisuustaidot voivat edistää esihenkilöiden sosiaalisen tietoisuuden kehittymistä, jolla tarkoitetaan toiseen suuntautuvan ajattelun, tunteen ja toiminnan ulottuvuuksia (Urrila 2022a; Urrila & Mäkelä 2022). Urrila on tutkinut, miten mindfulness-koulutus ja mindfulnessin harjoittaminen voivat auttaa johtajia ja esihenkilöitä kehittymään toiseen suuntautuvassa johtajuudessa eli olemaan johtajan tukena heidän roolissaan ihmisten johtajina. Urrilan (2022a) väitöstutkimuksessa 62 esihenkilöä viidestä suomalaisesta organisaatiosta osallistui kahdeksan viikon mittaiseen mindfulness-koulutukseen ja avasi kokemuksiaan mindfulness-koulutukseen osallistumisesta ja mindfulnessin harjoittamisesta. Selvisi, että mindfulness edistää esihenkilön tietoisuutta itsestään vahvistaen kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja kehittää itseään. Lisäksi esihenkilöiden tietoisuus toisista kohentui. Tutkimukseen osallistuneet esihenkilöt kokivat yksinkertaisten mindfulness-harjoitusten ja -oppien — kuten tietoinen hengittäminen, rauhoittavat mielikuvaharjoitukset ja myötätuntoinen asenne — auttavan vuorovaikutteisessa työssä ja kohtaamisissa tiimiläisten kanssa. He kokivat olevansa enemmän läsnä, osaavansa antaa tilaa toisille, pyrkivänsä ymmärtämään toisten näkökulmia ja tunnetiloja entistä enemmän ja toimimaan aiempaa päättäväisemmin työyhteisöä hyödyttävillä tavoilla. Useat esihenkilöt alkoivat soveltaa mindfulness-oppeja niin kahdenvälisissä suhteissa kuin koko tiiminsä kesken — esimerkiksi kuuntelemalla vastoinkäymisiä kokeneita tiimiläisiä tarkemmalla korvalla, sisäistämällä tehtävänsä positiivisena roolimallina ja luomalla tietoisesti paikkoja yhteistoiminnalle. Moni esihenkilö halusi jakaa oppimansa tiimiläisilleen ja otti käyttöön yhteiset mindfulness-hetket osana viikkopalavereja ja muissa tapaamisissa tiimiläisten kanssa.

Vaikka monet haastateltavat kokivat monenlaisia hyötyjä jopa heti aloitettuaan mindfulnessin harjoittelun, moni kertoi tunteneensa matkan vasta alkaneen koulutuksesta. Mindfulness-koulutukseen osallistuminen voikin olla eräänlainen lähtölaukaus itsensä kehittämisestä kiinnostuneen esihenkilön kehittymiselle kohti läsnä olevaa ja tietoista johtajuutta. Urrilan (2022a) tutkimus tähdentää, että vaikka hyötyjä voi huomata nopeasti etenkin henkilökohtaisella tasolla, mindfulness-pohjainen johtajuuden kehittäminen ei kuitenkaan ole pika-apu parempaan johtajuuteen. 

Mindfulness on johtajuuden ja johtajuuden kehittämisen alalla suhteellisen uusi ilmiö, ja Urrilan tutkimus rakentaa siltaa mindfulnessin ja ihmiskeskeisen, toiseen suuntautuvan johtajuuden välille: kehitetään itseä ja omaa johtajuutta niin sanotusti sisältä päin ja kokonaisvaltaisesti opettelemalla läsnäoloa ja pysähtymistä oman kokemuksen äärelle. Tärkeä johtopäätös on, että mindfulness-koulutus voi auttaa esihenkilöitä kehittymään muodollisen kehittämisohjelman ja jatkuvan omaehtoisen itsensä kehittämisen yhdistelmän keinoin sekä kokonaisvaltaisesti tiettyjen yksittäisten taitojen opettelun sijasta. Ilmiöstä tehty lisääntyvä tutkimus kasvattaa teoreettista ja käytännöllistä ymmärrystä mindfulnessista johtajuuden ilmiönä. Aiheen poikkitieteellisyyden takia monet tutkimukset tarjoavat käytännöllistä antia useallekin eri ammattiryhmälle, esimerkiksi johdon kehittämisinterventioita arvioiville ja valitseville HR-päälliköille, kehittämisammattilaisille, mindfulness-ohjaajille ja coacheille, ja esihenkilöille, joita mindfulness erityisesti johtajuuden kontekstissa saattaa kiinnostaa. Ajankohtainen mindfulness-tutkimus korostaa inhimillisen kohtaamisen merkitystä aikana, jota leimaa erilaiset kriisit ja inhimillistä kohtaamista muuttava teknologinen edistys.