Ratkaisukeskeinen kristillinen terapia -koulutus (RKT) perustuu dialogisuuteen. Vuonna 2013 aloitimme Vaasan ruotsinkielisessä kristillisessä kansanopistossa Evangeliska folkhögskolanissa (EFO:ssa) kaksikielisen kehittämistyön, jonka tarkoitus oli aloittaa uudentyyppinen ratkaisukeskeisyyteen perustuva sielunhoitoterapeuttikoulutus. Koulutus aloitettiin suunnittelun ja markkinointivaiheen jälkeen maaliskuussa 2014. Nykyisin kannatusyhdistyksen ylläpitämä koulutusorganisaatio toimii nimellä Kristillinen Terapiainstituutti ry.

Lähtökohdat 

Koulutus oli alusta saakka yhteiskristillinen ja keskittyi ratkes-terapiaan. Arvopohjaltaan se ohjautui kristilliseltä ihmiskuvaltaan Raamatun keskeiseen sanomaan pelastuksesta ja erityisesti armosta. Keskiössä on ollut se, mikä yhdistää eri kristillisiä kirkkokuntia, herätysliikkeitä ja suuntauksia. Ajatuksena oli yhdistää opiskelijat eri herätysliikkeistä ja erilaisista hengellisistä suuntauksista yhteen opiskelemaan. Myös kielellisesti suomenkieliset ja ruotsia äidinkielenään puhuvat saatettiin samaan opiskeluryhmään. Opetus suurryhmässä tapahtui kaikille suomeksi, mutta opetusdiat ja pääosa materiaalista olivat monistettuina ruotsin kielelle. Näin jokainen sai suorittaa opintojen tehtävät ja harjoitukset omalla äidinkielellään. Opiskelijat jaettiin pienryhmiin, ja näin yksi neljästä pienryhmästä toimi ruotsinkielisenä. Opiskelijoiden koulutus- ja ammattitaustat olivat myös varsin heterogeeniset.

Koko toiminnan lähtökohta oli dialogisuuteen kutsuva – suorastaan ainut käytännöllinen mahdollisuus luoda onnistunut prosessi. Heterogeenisuus ja erilaisuus uudelleenmääriteltiin voimavaraksi. Koulutus kehittyi pian 80 op:n koulutusprosessiksi, jossa oli kolme osaa: 1) psykoterapeuttiset valmiudet 30 op, 2) ratkaisukeskeinen terapia 30 op ja 3) sielunhoitoterapia 20 op. Koulutuksen voi suorittaa A-, B- tai C-tasoilla, joista A-taso on korkeakoulutaso. A-tason suorittanut opiskelija voi käyttää esimerkiksi nimikkeitä ratkaisukeskeinen sielunhoitoterapeutti tai ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Vaasassa on ollut jo neljä kurssia ja muualla Helsingissä, Turussa ja Pirkanmaan alueella. Opiskelijoita on valmistunut kaiken kaikkiaan jo reilut 350, joista noin 13 % on ollut äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Tällä hetkellä Kristillisessä Terapiainstituutissa opiskelee ratkaisukeskeistä kristillistä terapiakoulutusta (80 op) Vaasassa, Turussa ja Helsingissä yhteensä reilut 80 opiskelijaa sekä kristillistä taideterapiakoulutusta Turussa 30 opiskelijaa eli kaikkiaan yli 110 opiskelijaa. Syksyllä alkaa myös työnohjaaja-lisäkoulutus (15 op) sekä Oulaisissa järjestettävä uusi RKT-kurssi. Hallintohenkilökuntaa, kouluttajia ja ryhmänohjaajia on kaikkiaan yli 40 henkilöä riippuen kulloistenkin kurssien määrästä.

Ihmisenä oleminen keskiössä

Ratkes-menetelmät ja systeeminen ajattelu sekä dialogisuus toivat täysin uuden pohjan sielunhoitomenetelmiin ja sielunhoitoterapeuttiseen suhtautumiseen kristillisissä yhteisöissä. Ratkes-menetelmät toimivat koulutuksessa eräänlaisina uudelleen määrittelijöinä kielellisesti ja menetelmällisesti. Monet opiskelijat ja heidän asiakkaansa saivat uutta käsitteistöä ja menetelmällistä toimivaa terapiaa. Varsinkin ”ihmisenä olemiseen” liittyvä problematiikka, joka on herätyskristillisyyden eri herätysliikkeissä, kirkoissa ja seurakunnissa määritelty varsin ristiriitaisesti, sai joustavamman ihmiskuvan. Monen kohdalla opilliset staattiset rakenteet muuttuivat dynaamisemmiksi, ja sen kautta hyvinvointi alkoi lisääntyä. Saimme käytännön tasolla ratkaistuksi sen, että ihmisyys muuttui dynaamiseksi samalla kun uskonkäsitykset muutoin saivat jokaisen kohdalla pysyä oman herätysliikkeen tai kirkkokunnan opetuksen mukaisina. Erityispiirteenä voi mainita, että varsinkin hengellistä väkivaltaa kokeneet henkilöt ovat saaneet avun. Myös ne opiskelijat, joilla on ollut epäilevä suhde uskonasioihin, ovat voineet käydä läpi koulutuksen ja edelleen jäädä koulutuksen jälkeen pohtimaan vapaasti suhdettaan uskonasioihin. Ratkes-menetelmät ja -ajattelu toivat monella tavalla paljon vapauttavaa ja samalla turvallista jäsennystä sekä käytännön toimintamalleja. Tämä tietyllä tavalla mullisti monen henkilön ihmiskäsityksen dynaamisuutta. Samalla se toi turvallisuutta säilyttää oman kirkkokunnan klassiseen kristinuskoon kuuluva opillinen erityisyys ja rakenteet sekä Raamatun tulkinnalliset painotukset.

Kristillinen terapia tai sielunhoitoterapia ei ole psykoterapiaa vaan asiakkaan oman elämän suhteiden käsittelemistä

Tässä yhteydessä on syytä erottaa kristillinen terapia ja sielunhoitoterapia selkeästi psykoterapiasta. Vaikka niillä voidaan nähdä menetelmällisiä yhtymäkohtia (esimerkiksi  monia ratkaisukeskeisiä samoja työkaluja), ne ovat kuitenkin varsin selkeästi intresseiltään ja päämääriltään myös oleellisesti erilaiset. Tässä kolutuksessa emme siis käsittele lainkaan psykoterapiaa ja esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapiaa vaan ainoastaan kristillistä lyhytterapiaa eli ratkaisukeskeistä sielunhoitoterapiaa. Kattavana otsikkona voimme käyttää ”ratkaisukeskeinen kristillinen terapia”.

Kristillisen sielunhoitoterapian periaate on, että terapeutti auttaa omalla työskentelyllään asiakasta luomaan suhdetta eri asioihin: itseen, läheisiin, Jumalaan, omaan sisäiseen maailmaan, omiin ongelmiin ja kipuihin, omaan menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Asiakasta ohjataan luomaan suhde paitsi sielun substanssiin ja suhteessa omaan sieluun myös suhdetta ympäröiviin tahoihin (lähiyhteisöt sekä muut asiakkaan elämänkentässä olevat merkitykselliset henkilöt, tapahtumat ja tahot). Terapeutti ei ratkaise eikä neuvo asiakasta ratkaisemaan ongelmia, vaan auttaa häntä luomaan suhteita ja tarkastelemaan suhteita eri asioiden välillä. Nämä dialogisuuden periaatteet auttavat varsinkin herätysliiketaustaisia opiskelijoita pääsemään eteenpäin opinnoissaan ja työstämään omaa henkilökohtaista terapiaprosessiaan koulutuksen ajan. 

Voimavarakeskeinen lähestymistapa ja positiivinen lähestyminen nähdä omaa itseä ratkes -menetelmien avulla on ollut monelle opiskelijalle varsin uusi ja vapauttava näkökulma. On ollut tärkeää luoda työtapoja ja menetelmiä syntikeskeisyyden sijalle tai sille, että minuutta katsotaan kärjistetysti negatiivisen sielunolemuksen kautta. Ratkes-ajattelu on avannut armon monelle opiskelijalle aivan uudella lailla.

Kristillis-sosiaalinen auttamistyö 

Kristillis-sosiaalisen työn voidaan katsoa kuuluvan jo Raamatun aikana syntyneeseen hädänalaisten ihmisten auttamistyöhön ja näkemykseen, kuten esimerkiksi laupiaan samarialaisen tarinassa. Tämän ihanteen mukaan meidän tulee auttaa ihmisiä parempiin elinolosuhteisiin ja myös yksilötasolla parantumiseen ja/tai kohentamaan omaa selviytymistään ja pärjäämistään. Raamatussa voidaan siis nähdä perusteet tuohon aikaan kristillis-sosiaaliseen kutsuun auttaa hädänalaisia ihmisiä. Kristillis-sosiaalista käsitettä tosin on alettu käyttää määritellymmin vasta 1800-luvulta. Tästä tunnetuimpana esimerkkinä voitaneen pitää William Bootin alkuun panemaa Pelastusarmeijaa, jonka periaatteisiin kuului syrjityn ja heikossa asemassa olevan väestönosan kohtaaminen ja auttaminen käytännönläheisesti. Tuolloin uuden liikkeen ideana oli antaa soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Raamatullinen peruskutsu on nykytermein auttaa hädänalaisia, syrjäytyneitä syrjäytymisuhan alaisia tai erilaisia psyykkisiä kipuja ja tuskia – erityiskutsussamme sielunkipuja ja tuskia – kokevia. 

Kristillinen ihmiskuva, ihmisarvo ja pelastuskysymys

Kristillisen terapiatyön perustana on kristillinen ihmiskuva, jossa nähdään kaikki ihmiset Jumalan luomina ja yhtä arvokkaina. Tämä kutsuu näkemään kaikki ihmiset Jumalan luomina ja siten yhtä arvokkaina rotuun, uskontoon, sukupuoleen, poliittisiin mielipiteisiin, sosiaaliseen asemaan, kyvykkyyteen, kulttuuriin tai muuhun erilaisuuteen katsomatta.

Ihmisarvoa ja kristityn kutsua näkemään ja auttamaan kaikkia ihmisiä tasavertaisesti ei tule sekoittaa pelastuskysymykseen eikä valikoida, kuka on pelastunut ja kuka ei. Ihmisinä uskovat tai ei-uskovat ovat ihmisarvoltaan samanlaisia. Kristillinen terapia ei voi edellyttää, että henkilö olisi ”riittävän uskovainen”, jotta häntä voisi auttaa, tai että hän muuttuisi ensin ”sopivaksi” kristilliseen terapiaan.

Raamatun mukainen ihmiskuva on opetuksessamme nk. klassisen kristinuskon mukainen. Opiskelijoille kerrotaan, että jokainen opiskelija saa ja voi ajatella omalla tavallaan, mutta opettajat ovat sitoutuneita tästä lähtökohdasta opettamaan.

Ei kaikille pakkohoidoille!

Kristillinen terapia ja sielunhoitoterapia eivät sisällä minkäänlaista pakkohoitoa missään asiassa. Myös ratkaisukeskeinen terapia lähtökohtaisesti poikkeaa historiallisesti ja ideologisesti kaikesta pakottamisesta – kaiken suhteen. Esimerkiksi homojen ja lesbojen pakottaminen heteroiksi hoitojen avulla tai jonkin muun seksuaalisuuden ominaisuuden tai ilmentymän pakottaminen kristillisyyden perinteisiin ajatusmalleihin ei ole missään olosuhteissa tavoiteltavaa tai suotavaa. Meidän tehtävämme on auttaa asiakasta luomaan suhdetta omiin asioihinsa, mutta asiakas aina itse päättää tavoitteet, joihin hän on menossa ja joihin hän itse tahtoo. Samaan aikaan meillä saa olla auttajina omat arvoperustamme ja mielipiteemme avioliitosta ja kristillisistä arvoista, mutta meidän tehtävämme on auttaa eikä manipuloida asiakkaita omien käsitystemme mukaisiksi. Asiakkaissa tapahtuu terapiassa muutoksia, mutta aina loppujen lopuksi todelliset muutokset tervehtymisen ja hyvinvoinnin suuntaan tapahtuvat aina asiakkaan sisäisessä maailmassa oman tahdon mukaan – mikä sitten oma tahto onkin. Sitä pitää auttajan kuitenkin aina loppujen lopuksi kunnioittaa.

Jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas 

Suhtaudumme auttajina asiaan niin, että voimme ja haluamme auttaa kaikkia ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan, vaikka meillä itsellämme olisi monien tahojen tai henkilöiden kanssa varsin erilaisia näkemyksiä perusarvoista ja käytännön elämästä. Emme tuomitse tai väitä olevamme yksin oikeassa tässä yhteiskunnassa, joka on moniarvoinen, jälkikristillinen ja varsin sekulaari, vaan katsomme asiaa omasta näkemyksestämme käsin. Vaikka me monet pidämme kristinuskoa omalla kohdallamme ainoana totuutena, me olemme dynaamisia kohtaamaan eriäviä ideologioita. Hyväksymme autettavan ihmisen sellaisena kuin hän on – arvokkaana Jumalan luomana, vaikka hän itse pitäisikin itseään kaikkea muuta kuin Jumalan luomana. Löydämme kuitenkin yhteisen arvokkaan asian, jonka voimme jakaa. Se on teoista tai muusta elämän aikana hankitusta ominaisuudesta tai arvosta riippumaton ihmisen mittaamaton itseisarvo.

Pyrimme kristillisessä terapeuttisessa työssä auttamaan sielun hädässä olevia emmekä olemaan erimielisiä autettavien kanssa niistä asioista, jotka meitä erottavat tai pyrkivät pitämään meidät erillään muunlaisista ihmisistä. Meidän tulee siis auttaa kaikkia ilman tuomiota ja edustaa täysin armoa ilman tuomiota. Meidän tulee siunata kaikkia ihmisiä, vaikka olisimmekin monien kanssa hyvinkin erimielisiä – kuitenkin ihminen kaiken kaikkiaan on Jumalan luoma. Tällä tavoin meidän tulee toteuttaa lähimmäisenrakkautta.    

Motto

Meidät on kutsuttu tekemään kristittyinä työtä täydellisen armon periaatteella kaikkien kanssa; ei vain kristittyjen, vaan myös muunuskoisten ja täysin eri tavalla uskovien ihmisten kanssa. 

Kirjoittaja on Ratkaisukeskeinen kristillinen terapia -koulutuksen pioneeri, joka aloitti tämän koulutuksen Vaasassa vuonna 2013 ja toimii Kristillisen Terapiainstituutin koulutusjohtajana.