Keskustelujen lähtökohtana oli tasapainon etsiminen – tasapaino sosiaalisen vastuullisuuden, ympäristönsuojelun ja myös taloudellisen kannattavuuden välillä. Mitä ratkaisukeskeinen lähestymistapa voisi tarjota yhteiskuntamme kestävän kehityksen sekä keskusteluun että myös käytännön toimenpiteisiin? Tulevaisuusorientaatio, one small step -ajattelu, yhteisen kielen luominen ja toivon kipinän sytyttäminen ja ylläpitäminen, näkyi vahvasti keskusteluissa. Monesta ratkaisukeskeisestä menetelmästä löytyy erinomaisia ideoita fasilitoida ja luoda tilaa kestävää kehitystä pohtiviin erilaisiin tilaisuuksiin, koulutuksiin ja kokouksiin. Ratkaisukeskeisyys on mielestäni paljon muutakin kuin menetelmiä: se on myös tapa ajatella. Tähän kuuluu myös vahvasti taito kuunnella riittävästi monenlaisia ajatuksia ja kieltä, kun keskustellaan kestävistä organisaatioista. On siis tärkeää todella uskoa ihmisten omaan toimijuuteen ja taitoon löytää ratkaisuja, arvostavasti kuunnella erilaisia näkökulmia ja yhdessä luoda sosiaalisen vastuun verkostoja ja tukea – siis solution focused eikä ”solution forced” edellä.

Inspiroivat ja turvalliset raamit keskusteluille loivat SFiOn työnyrkki John Brooker, Annie Bordeleau sekä Suomen Marika Tammeaid. Suomesta olivat mukana myös Liisa Virolainen ja Netta Jakola Valtionkonttorin edustajina. Itse hurahdin tähän epäkonferenssi-työmuotoon jo ennen koronaepidemiaa, kun SFiOn ensimmäinen kokeilu järjestettiin Belgiassa. Vähän pienempi osallistujamäärä ja yhdessä luotu ohjelma mahdollistaa jopa aika räätälöityä omaa oppimista ja kokemusta. Nyt suunnitelmissa näyttäisi olevan sekä lisää epäkonferensseja että yhteistyötä jatkossakin SOL Worldin ja SFiOn välillä – suosittelen lämpimästi!