Satu Pihlajan teos Aikaansaamisen taika on runsauden sarvi. Siitä voi saada apua itsensä johtamisessa ja saamaan aikaan haluamansa tai vaikka vain sen, mitä piti tehdä.

Ratkaisukeskeisyys näkyy jo ideassa. Eikä kirjoittaja käsittele vain työtehtävien aikaan saamista, vaan myös olennaisten kysymysten tekemistä elämän muutoksissa ja uusien harrasteiden aloittamista.  Teos on hyödyllinen käsikirja niin ammattilaiselle, joka ohjaa toista tai toisia, kuin omaankin elämään.

Teksti on helppoa ja eteenpäin vievää. Satu Pihlaja on itse kirjassa läsnä kanssakulkijana, jolla myös on joskus aikoja, jolloin ei saa aikaan. On hienoa, että hän kirjan lopussa kiittelee yhteistyöstä niitä, jotka ovat häntä tukeneet. Harvoinhan kukaan saa aina aikaan ilman toisia ihmisiä, heidän tukeaan ja sparraamistaan.  

Kirja on tuhti lukukokemus sille, joka aikoo käyttää sitä oppaanaan askel askeleelta. Mutta jos lukee kirjaa siitä kohtaa, joka itselle tuntuu olevan vaikein asia, varmasti saa ajatusta ja ideoita toimivaan ratkaisuun. Työkirjasta voi paremmin poimia yksittäisiä tehtäviä, jotka voi tehdä, kun niitä tarvitsee. Lukukirja toimii lukemistona aiheesta.

Kaikki aikaansaamisen esteet on otettu huomioon, jopa tunteet, jotka saattavat olla pieniä kiviä tai siirtolohkareita. Kirja saa nekin murenemaan vain käytännön esteiksi, joista on mahdollista päästä yli. Minusta on hyvä joskus kysyä monenkin asian kohdalla, varsinkin niiden, jotka ovat tekemisen esteinä, onko asialla merkitystä vuoden, kuukauden tai viikon kuluttua. Voihan kysyä monessakin tilanteessa, onko aikaansaaminen ylipäänsä arvo sinänsä. Joskus on, joskus ei.