Mindfulness-sana tarkoittaa hyväksyvän läsnäolon tilaa, jossa ihminen on tietoisesti ja kokemuksiaan arvottamatta läsnä kunkin hetkisessä tunnetilassaan ja havainnoi esiin nousevia tunteita ja ajatuksiaan sallivasti ja tuomitsematta, niihin samaistumatta. 

Kiinnostus ja tietoisuus mindfulness-harjoittelun hyödyistä psyykkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta on viime vuosina lisääntynyt, ja myös aihetta koskeva tieteellinen tutkimus on kasvanut. Terapiakentällä on viime vuosien aikana kehitetty puhtaasti mindfulness-harjoittelulle ja sen tausta-ajatuksille pohjautuvia hoitomalleja, joista osa on tutkimusnäytön ansiosta nostettu osaksi virallisia Käypä Hoito- suosituksia. 

Julkisessa terveydenhuollossa näistä tunnetuimpia lienevät toistuvan masennuksen hoitoon suunniteltu MBCT (mindfulness based cognitive therapy), sekä vakaviin tunnesäätelyvaikeuksiin ja epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon suunniteltu dialektinen käyttäytymisterapia (DKT). DKT:ssä mindfulness-periaatteet ja zen-buddhalaisuuden filosofia muodostavat hoitomallin läpäisevän perustan, jonka rinnalla harjoitellaan monipuolisesti muita tunnesäätely-, ja kriisitilannetaitoja, ja ylipäänsä joustavampaa tapaa havainnoida ja suhtautua niin ulkoiseen, kuin omaan psyykkiseen todellisuuteen (Sadeniemi et al. 2019). MBCT:n tausta-ajatuksena on tunnistaa ja irrottautua mindfulness-harjoittelun kautta masennusta ylläpitävistä ja sitä aiheuttavista ajattelukehistä, mikä tapahtuu muodollisten meditaatioharjoitusten kautta. Molemmat hoitomallit ovat nykyisin laajasti käytössä julkisessa psykiatrian terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa (Käypä hoito – suositus 2020)

Muita mindfulness-ajatteluun ja menetelmiin pohjautuvia hoitomalleja ovat mm MBSR (Mindfulness based stress reduction), sekä laajaa kiinnostusta viime vuosina herättänyt hyväksymis-, ja omistautumisterapia HOT, joka tähtää henkilökohtaisten arvojen ja tavoitteiden parempaan tiedostamiseen sekä aktivoitumiseen henkilökohtaisten arvojen mukaiseen toimintaan epämiellyttäviksi tai haasteellisiksi koetuista tunnetiloista ja ajatuksista, eli ns. psykologisista esteistä huolimatta. 

Vaikka mindfulness-ajattelua hyödyntävät hoitomallit liitetään terapiakentällä helposti kognitiiviseen viitekehykseen ja on huomionarvoista, että mindfulness-ajattelu tai harjoittelu ei sinänsä ole sidoksissa mihinkään viitekehykseen, vaan sen hyödyt ovat otettavissa käyttöön viitekehyksestä riippumatta. Mindfulness yhdistää erilaisia lähestymistapoja siinä, että se keskittyy kehittämään ihmisen kykyä erilaisten ja etenkin haastavaksi miellettyjen tunnekokemusten hyväksymiseen ja säätelyyn, minkä voi katsoa olevan erilaisia terapeuttisia suuntauksia usein yhdistävä tavoite etenkin pidemmissä terapioissa.

Ratkaisukeskeisestä viitekehyksestä mindfulnessiä voi lähestyä esimerkiksi yhtenä lisätyökaluna tai voimavaratekijänä ja resilienssiä lisäävänä asiana erilaisten kuormittavien tilanteiden tai elämänhaasteiden kanssa kamppailevien asiakkaiden kanssa työskenneltäessä.

Monelle mindfulness-harjoittelu on itsessään mielihyvän lähde ja harjoitus voi muodostua päivittäiseksi voimavaraksi, joka tarjoaa levähdys-, ja hengähdyspaikan arjen kiireistä ja kuormituksesta palautumiseen. Koska mindfulness pohjautuu oman sisäisen maailman ja kokemusten havainnointiin ja tutkimiseen johtaa se yleensä säännöllisesti harjoitettuna myös itsetuntemuksen ja reflektiivisyyden kasvuun.

Huomattava osa tietoisuustaidoista ja mindfulnessista kirjoitetuista kirjoista hoitomallioppaita lukuun ottamatta ovat terapeuttisesta viitekehyksestä riippumattomia, eivätkä ota kantaa mindfulnessin hyödyntämiseen asiakastyössä, saati siihen, mihin terapeuttiseen viitekehykseen mindfulness-ajattelu sopii. 

Mindfulness-kiinnostuksen kasvaessa monissa terveydenhuoltoalan ammateissa on herännyt kiinnostus mindfulnessin annista terveydenhuoltoalan ammattilaisten ja terapeuttien omaan jaksamiseen ja ammatilliseen kehittymiseen, mm moninaisten asiakkaiden ja kohtaamisten esiin nostamien tunteiden käsittelyn välineenä. Kiinnostus liittyy niin itse vastaanottotilanteissa tapahtuviin kohtaamisiin, kuin niiden ulkopuolelle keinona työstä palautumiseen ja työpäivän aikaisista kokemuksista irrottautumiseen (Raevuori 2016).

Säännöllisen mindfulness-harjoittelun on tutkimuksissa ja hoito-ohjelmien tehoa koskevissa selvityksissä todettu vähentävän stressiä, parantavan keskittymiskykyä ja auttamaan psyykkisen kuormituksen käsittelyssä ja säätelyssä (Käypä hoito – suositus 2020). Koetun stressin väheneminen ja palautumisen lisääntyminen ovat usein ensimmäisiä hyötyjä, jotka aloittelija huomaa mindfulness-harjoittelun tuloksena. 

Mindfulnessin hyötyjen saamisen katsotaan joskus edellyttävän pitkää omakohtaista harjoittelua ja sitoutumista muodolliseen meditaatioon, mutta toisaalta mindfulness-pohjaiset hoitomallit MBSR- ja MBCT ovat kahdeksan viikon mittaisia hoito-ohjelmia, joissa jo kahden kuukauden säännöllisellä ja verrattain lyhyellä päivittäisellä harjoituksella on todettu selvä vaikutus sellaisten osallistujien keskuudessa, joiden kokemus psyykkisestä jaksamisesta ja hyvinvoinnistaan oli ennen ohjelmaa alentunut (Käypä hoito – suositus 2020). Monet mindfulnessin hyödyistä ja menetelmistä on myös otettavissa käyttöön melko helposti perehtymällä sen perusperiaatteisiin ja soveltamalla niitä erilaisissa arjen konteksteissa, ilman muodollista meditaatioharjoittelua. 

Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti GRAIN- menetelmä, joka tiivistää keskeisimpiä mindfulness-harjoittelun periaatteita ja zen-buddhalaista filosofiaa ja on asiakastyössä tulostettavissa mukaan tarpeen mukaan asiakkaalle muistilappuna.

GRAIN- on väline haastavien tunteiden kohtaamiseen ja tunteidensäätelyyn, ja sen käyttö edellyttää ammattilaiselta siinä esitettyjen kohtien ymmärtämistä ja avaamista vastaanottotilanteessa. Harjoitus sopii erityisen hyvin voimakkaiden negatiiviseksi miellettyjen tunnekokemusten kanssa kamppaileville, kuten sosiaalisesta jännityksestä, ahdistuksesta tai voimakkaan vihan tai ärtyneisyyden tunteen kanssa kamppaileville.

GRAIN lisää kykyä saada tunteeseen etäisyyttä sekä kykyä käsitellä ja kohdata haastava kokemus rakentavasti. Se vähentää tarvetta toimia tunteen aiheuttaman toimintayllykkeen mukaan ja kasvattaa niin sanottua ”Viisaan mielen”- ominaisuutta, eli kykyä valita toiminta harkitusti ottaen huomioon niin tunteen herättämän toimintayllykkeen, kuin toiminnan seuraukset. Menetelmä kehittää erityisesti kykyä olla hyväksyvästi ja torjumatta läsnä epämukavaksi koettujen ja herkästi torjuttujen tunnekokemusten kanssa, ja sallimaan ne osaksi kokemusmaailmaa niihin samaistumatta.

GRAIN- Viisas asennoituminen (vaikeaa) tunnetta kohtaan

G- GROUND/MAADOITU

Luo yhteys nykyhetkeen ja paikkaan maadoittumalla kehoosi ja fyysiseen tilaan. Joskus pelkkä maadoittuminen voi rauhoittaa vahvaa kokemusta. Hengitykseen keskittyminen on nopein tapata ankkuroitua aikaan ja paikkaan.

R- REGOGNIZE/TUNNISTA

Tunnista kokemuksesi, eli anna sille nimi ja huomaa, mikä on tunnetilasi juuri nyt. Tunnista mistä tunteesta on tällä hetkellä kyse

A-ALLOW/ SALLI KOKEMUKSESI JUURI SELLAISENA KUIN SE ON

Anna kokemuksesi tulla ja mennä sellaisena kuin se on, älä yritä muuttaa kokemustasi. Suhtaudu kokemukseen havainnoivasti ja muistuta itseäsi tarvittaessa, että kokemus on luonteeltaan muuttuva/pysymätön.

I-INVESTIGATE/Tutki kokemusta ystävällisyydellä

Havainnoi ja tutki kokemusta mielenkiinnolla, sen sijaan että vastustaisit sitä. Havainnoi ja tutki miltä kokemus tuntuu, kuinka se muuttuu ja kuuluuko siihen kehollinen komponentti.

N- NON-IDENTIFACION/SAMAISTUMATTOMUUS

Tunteet ovat luonteeltaan muuttuvia, eli pysymättömiä. Et ole vihainen, surullinen tai iloinen, vaan ne ovat tietyssä hetkessä esiintyviä kokemuksia, eivätkä ne siksi ole sama asia kuin sinä. Ne eivät myöskään edellytä reaktiota, vaan niiden voi antaa olla, tulla ja mennä