Ratkaisukeskeisen psykoterapeuttikoulutuksen opinnäytetyön voi tehdä monella tavalla. Kirjoitin teoksen ”Erityislapsen vanhempana – Voimavaroja hyvään elämään” (Kirjapaja 2021) osaksi opinnäytetyötäni Itä-Suomen yliopiston ja Lyhytterapiainstituutin psykoterapeuttikoulutukseni opinnäytettä. Aloitin kirjan kirjoittamisen kokoamalla ratkaisukeskeisiä tehtäviä, joita olin teettänyt aiemmin järjestämissäni voimavararyhmissä erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille. Tällaisia ryhmiä olen järjestänyt yhteistyössä esimerkiksi Vammaisperheyhdistys Jaatisen ja Kehitysvammatuki 57:n kanssa. 

Kirjaa varten pyysin myös erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilta kirjoituksia heidän omista voimavaralähteistään. Kirjoituspyynnön toteutin sosiaalisen median välityksellä. Teokseen sisältyy lukuisia otteita näistä voimavarakirjoituksista, jotka toimivat eräänlaisena vertaistukena lukijoille. Yhden koskettavimmista sijoitin kirjan päättävään viimeiseen lukuun:

”Varon ohjeiden antamista, koska en voi tietää, millainen on elämäntilanteesi tällä hetkellä. Rohkenen kuitenkin sanoa sinulle erityislapsen vanhempi: Pidä itsestäsi huolta. Rakasta ja kunnioita omia haaveitasi ja unelmiasi, käy niitä kohti. Opettele nauttimaan pienestä. Luota, et ole yksin.”

Kyseisen ohjeen idea on teoksen keskiössä. Vaikka lapsen vammaisuus tai muu jatkuva tuen tarve kuormittaa vanhempaa, hänelläkin on oikeus unelmoida!

Erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilla on säännöllisesti enemmän kuormitusta kuin muissa perheissä. Esimerkiksi autististen lasten vanhemmat kokevat usein voimakasta kuormitusta (Autismiliitto 2018). Tämä todellisuus oli kimmokkeena minulle siihen, että päätin kirjoittaa aihetta käsittelevän kirjan osaksi opinnäytetyötä. Lähestymistapani on koostunut monista näkökulmista, koska olen itse jo aikuistuneen vaikeavammaisen tyttären äiti ja mietin perheiden tilannetta myös kokemusasiantuntijana. 

Tietokirjan kirjoittaminen tarjosi tilaisuuden tuottaa tietoa tärkeänä pitämästäni aiheesta. Pääsin pohtimaan, millaista tietoa vanhemmat ja läheiset tarvitsevat. Entä kuinka muokkaan tiedon selkeään ja ymmärrettävään muotoon ratkaisukeskeiseltä kannalta? Lukujen loppuun kokosin kysymyksiä, jotka voivat auttaa vanhempia hahmottamaan omaa ja perheensä tilannetta.

Tarkastelen perheiden tilannetta eri elämänvaiheissa. Ensitietotilanne on yleensä vaikea kriisi, jonka käsittelyyn tarvitaan apua ja tukea. Kuitenkin perheen on suuntauduttava tulevaisuuteen ja on tärkeää, että sekä palvelut että henkilökohtaiset voimavarat saavat vahvistusta. Perheissä on yhtäläisyyksiä ja eroja ja siksi jokaisen perheen on saatava tarvitsemiaan palveluita, jotka muuttuvat tarpeiden muuttuessa. Palvelujen tavoitteena on osaltaan mahdollistaa hyvää elämää.

Pitämissäni voimavaratyöpajoissa vanhemmat ovat miettineet, mitkä ovat heidän vahvuutensa, toiveensa ja tavoitteensa. Olemme käyneet läpi myös tietoiseen läsnäoloon ja itsemyötätuntoon liittyviä asioita. Itsemyötätunto on erityisen tärkeää silloin, jos vanhemmuus vaatii venymistä ja joustamista pitkiä ajanjaksoja. Näitä kysymyksiä käsittelenkin voimavaroja käsittelevässä luvussa.

Kirjaprojektia luotaavassa ja arvioivassa opinnäytetyöni kirjoituksessa puntaroin oppimiani asioita. Pidän olennaisena perheiden resilienssin vahvistamista. Esim. Krisse Lipponen (2020) on teoksessaan ”Resilienssi arjessa” (2020) painottanut sitä, että perheen resilienssiä tai selviytymiskykyä on tarkasteltava koko perheen kannalta eikä pidä keskittyä vain siihen, onnistuvatko vanhemmat kasvattamaan resilienttejä lapsia. Lisäksi olen pohtinut integratiivisen lähestymistavan merkitystä ratkaisukeskeisen psykoterapian kehittämisessä. Vaikkapa itsemyötätunto mahtuu hyvin ratkaisukeskeisen sateenvarjon alle, vaikka sitä on kehitetty osana kognitiivisen terapian kolmatta aaltoa.

Lukeminen ja kirjoittaminen voivat tukea mielen hyvinvointia. Niistä kumpaakin painotetaan kirjallisuusterapiassa, joka ei ole psykoterapiaa vaan oma terapiasuuntauksensa, jota suomalaisetkin asiantuntijat ovat kehittäneet. Kirjoituksissaan useat vanhemmat kertoivat, että kirjoittaminen helpottaa heidän elämäänsä, koska ajatukset jäsentyvät siten paremmin.

Tulevana talvena luennoin kirjan aiheista vielä aikuis- ja työväenopistoilla sekä Helsingin seudun kesäyliopistolla. Tämä on arvojeni mukaista toimintaa. Toivon, että kirjaprojektin kautta keräämäni tieto palvelee perheitä ja perheiden kanssa työskenteleviä ammattihenkilöitä. 

Ratkaisukeskeisiä menetelmiä kannattaa soveltaa muuhunkin kuin perinteiseen terapiatyöhön tai valmennukseen. Vaikka ratkaisukeskeisiä menetelmiä pidetään vuorovaikutteisina, kirjat ja muut materiaalit voivat esimerkiksi auttaa lukijaa vahvistamaan uskoa omiin voimavaroihinsa. Ratkaisukeskeisyys ja voimavarapainotteisuus kannattaa nähdä menetelminä, jotka elävät ja muuttuvat. Digiaika on tuonut paljon uusia teknisiä välineitä vuorovaikutukseen, mutta perinteisellä kirjaformaatilla on edelleen osuutensa ratkaisukeskeisten menetelmien kehittämisessä.