Työelämässämme arvostetaan yhä enemmän kykyä itsensä johtamiseen. Madaltuneet hierarkiat, hajallaan olevat tiimit sekä paine oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen ovat arkea erilaisissa organisaatioissa. Toisaalta työelämästä huokuu vahva kaipuu inhimillisyyteen ja kohdatuksi tulemiseen. Johtaminen – niin itsen kuin toisten, on vahvasti tunnetyötä, johon yhdistyy motivaation kehittäminen sekä vuorovaikutussuhteiden ylläpitäminen. Työssämme olemme kokonaisia ihmisiä, kuljettaen mukana elämäntilanteidemme ja kokemustemme monimutkaista vyyhtiä. Aina silloin tällöin joudumme kiperään paikkaan, vastoinkäymisten ja menetysten äärelle. Mikä silloin neuvoksi?

Ihmisillä on erinomainen sisäsyntyinen resurssi kärsimyksen kohtaamiseen: myötätunto. Luontaisen yhteisöllisyytemme vuoksi pystymme virittäytymään toisten tunnetiloihin sekä kokemaan tarvetta toimia heidän kärsimyksensä lievittämiseksi. Erona empatiaan on toiminta: yhteys toisen kokemukseen saa meidät toimimaan hänen hyväkseen. Huomionarvoista on, myötätunto toimii myös sisäänpäin auttaen tunnistamaan oman hädän sekä toimimaan sen lievittämiseksi. Käytännön kokemus kuitenkin osoittaa, että myötätuntoa on helpompi osoittaa muita kuin itseä kohtaan. Juuri tästä syystä kiinnostuin itsemyötätunnosta ja armollisuudesta suomalaisessa työelämässä. Väitöskirjassani halusin ymmärtää, mitä armollisuus pitää sisällään ja miten sitä voisi edistää.

Itsemyötätunto osana itsensä johtamista 

Itsemyötätunto ei ole mikään uusi ilmiö, vaan se pohjautuu itämaiseen psykologiaan ja hengellisyyteen, lähtökohtaan jokaisen elävän olennon oikeudesta rakastetuksi tulemiseen. 2000-luvun alkupuolella tutkijat myös länsimaissa kiinnittivät huomiota tämän positiivisen psykologisen voimavaran terveyttä ja hyvinvointia edistävään vaikutukseen (Neff 2003). Itsemyötätunnon myötä ihminen ikään kuin avaa yhteyden omaan kärsimykseensä. Kärsimystä tunteineen ei pyritä kieltämään tai torjumaan. Itsemyötätunto auttaa kokemaan yhteyttä toisiin ihmisiin silloin, kun tekisi mieli sulkeutua koko maailmalta. Kipeimmällä hetkellä se avaa silmämme sille, että kaikki ihmiset onnistuvat ja epäonnistuvat joskus. 

Tarkastelin itsemyötätuntoa osana itsensä johtamista, jonka ymmärrän tietoisena, opittavana kykynä pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan elämän aallokoissa. Itsensä johtamisesta puhutaan paljon ilman kriittistä tarkastelua sen tarkoituksesta ja taakse kätkeytyvistä oletuksista. Minulle itsensä johtaminen on yksilöllinen voimavara ja holistisen kyky ohjata omaa toimintaa, ajattelua ja tunteita.  

Se on parhaimmillaan itsetuntemukseen pohjautuvaa neuvokkuutta luovia elämän eri tilanteissa, sekä yksin että yhdessä toisten kanssa. Itsensä johtamisen tutkimuksessa onkin vasta viime aikoina kiinnitetty huomiota negatiivisten tunteiden johtamisen merkitykseen (Manz ym. 2016; Neck & Houghton 2006). 

Aineistona yritystoimintansa lopettaneiden kokemukset

Lähdin etsimään itsemyötätuntoa ja itsensä johtamista eräästä tunnetusta, joskin vähän tutkitusta kohderyhmästä: konkurssin tai alasajon tehneiden yrittäjien kokemuksista. Joko itse kokemuksen läpikäyneinä, sellaista sivusta seuranneina tai mediasta lukemamme perusteella voimme tunnistaa, miten raskaasti tämä kokemus voi vaikuttaa yksilöön. Yrittäjänä toimimiseen kohdistuu paljon erilaisia mielikuvia: tulisi kyetä ottamaan riskejä, osattava johtaa itseään taitavasti, sekä havaittava innovatiivisia mahdollisuuksia. Halusin selvittää mitä tapahtuu, kun toiminnalle asetetut tavoitteet eivät syystä tai toisesta kannakaan. Mitä yrittäjät ajattelevat ja tuntevat? Millaisin keinoin he johtavat itsensä takaisin tasapainoon? Miten he voisivat olla itselleen armollisia?

Tutkimustani varten keräsin neljäntoista yrittäjän haastattelut, joista kolme oli osana dokumenttiaineistoa. Haastateltavia ei tullut ovista ja ikkunoista, vaikka osaa yrittäjistä motivoikin halu puhdistaa konkurssin tai alasajon tekemisen mainetta ja auttaa vastaavassa tilanteessa olevia toisia selviytymään. Tutkimuksen tulokset eli selviytymisprosessin kuvaus sekä armollisen itsensä johtamisen malli, on rakennettu vahvasti aineistolähtöisesti grounded teorialla. 

Selviytymisprosessin vaiheet

Selviytymistä ymmärtääkseni kiinnitin ensin huomiota siihen, mikä yrittäjien kokemuksissa vaati selviytymistä. Yritystoiminnan lopettamaan joutuminen on kokonaisvaltainen, pysäyttävä ja kärsimystä herättävä muutos. Se synnyttää kärsimystä siitä, että kuljettu polku ja sen viitoittama tie tulevaisuuteen katkeaa; yrittäjä epäonnistuu tavoitteessaan sekä omien ja toisten odotusten lunastamisessa. Oma keho ja fyysinen hyvinvointi on ajettu usein äärimmilleen lopettamispäätöstä viivytettäessä ja kaikkensa annettaessa. Lisäksi herää huolta ja murhetta siitä, miten toiset minut nyt näkevät ja hyväksyvät, ja keihin kaikkiin muutos tulee vaikuttamaan. Hetki tapahtuneen kohtaamisen ja eteenpäin jatkamisesta päättämisen välillä voi olla tummanpuhuva. Silloin ihminen hakee merkitystä kivuliaan kokemuksen läpikäynnille. Selviytymisprosessi on kuvaus niistä moninaisista sisäisistä ja ulkoisista resursseista, joita löydämme tiukan paikan edessä. Prosessin kolme vaihetta kuvaavat erilaisia kärsimyksen lievittämiseen pyrkiviä toimintamekanismeja. 

Aktiivinen rauhoittuminen

Aktiivinen rauhoittuminen on ensimmäinen askel yhteyden saamiseksi omaan kokemukseen. Rauhoittuminen viittaa myös konkreettiseen kehon hoitamiseen, sen toimintakyvyn palauttamiseen levon ja hoivaamisen kautta, sekä itsen suojaamiseen uutta kuormitusta tuottavilta asioilta. Ihminen kerää itselleen ja keholleen energiaa sekä palauttaa voimaa muutoksen käsittelyyn. Se voi tarkoittaa omaan rauhaan eristäytymistä ja sisäistä dialogia siitä, missä olen nyt ja mitä minulle tapahtui. 

Yksinäisyyteen vetäytyminen voi tuntua luontevalta ja toimivalta rauhoittumisen keinolta, kun se perustuu ihmisen vapaaehtoiseen yksityisyyden kaipuuseen, sekä tietoon siitä, että apua ja tukea on saatavilla niin halutessaan. Kärsimystä voi toisaalta myös lisätä kokemus tuen puutteesta. Joskus ihminen tahattomastikin jätetään yksin, kun hänen uskotaan haluavan yksityisyyttä tai koetaan vaikeutta ottaa asia puheeksi. Tähän havaintoon pohjautuukin yksi tutkimukseni keskeinen viesti: miten kohdata silloin kun se tuntuu vaikealta. 

Surutyö

Selviytymisprosessi etenee, kun kehon ja mielen akuutti hätä alkaa hellittää. Ihmisellä on enemmän voimaa käsitellä tunteitaan ja pyrkiä hyväksymään muutos osaksi arkeaan. Tätä vaihetta kuvaan surutyönä, sillä se on omien unelmien ja tavoitteiden sekä identiteetin muokkaamista. Surutyön tekemisessä voi auttaa etäisyyden hakeminen tapahtuneeseen, esimerkiksi matkustamalla muualle tai hakeutumalla rauhallisiin paikkoihin tai hakeutumalla ammattiavun pariin. Selviytymisen kannalta on tärkeää, että tunteiden käsittelylle annetaan tilaa ja aikaa. Yksi yrittäjä totesi tulleensa ”henkisesti allergiseksi” sille, että tapahtunutta yritettiin aina kääntää positiiviseksi oppimiskokemukseksi. Oppiminen on varmasti kiistatonta, mutta alakuloisen mielialan vallassa tällainen merkityksenanto on vaikeaa. 

Muutoksen jälkeen arki täyttyy vähitellen uusista rutiineista, sillä ihminen kaipaa mielekästä tekemistä. Surutyötä tehdessä omaa kokemusta ja sen herättämiä tunteita aletaan hiljalleen jäsentää ja sanoittaa, mutta sellaisten henkilöiden kanssa, joiden vilpittömyyteen voidaan luottaa. Yrittäjien kertomuksissa nämä luotettavat toiset olivat perheenjäseniä, toisia yrittäjiä sekä kokemusasiantuntijoita, joilta saatiin ymmärrystä omien tunteiden normaaliudesta sekä siitä, ettei ole kokemuksensa kanssa yksin. 

Rationaalinen tulkinta

Surutyön ansiosta tunteiden painava vaikutus alkaa hellittää: ne ovat tehneet tehtävänsä ja osoittaneet jonkin merkityksellisen asian muuttuneen. Selviytyminen etenee kokemuksen rationaaliseen tulkintaan, joka auttaa yksilöä asemoimaan itsensä ihmisten joukkoon, nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Tässä vaiheessa kokemuksen sanallistaminen helpottuu ja tapahtuneesta pystytään keskustelemaan avoimemmin. Riskinä on, että osa ihmisistä ei joko halua ymmärtää asioiden todellista laitaa tai suhtautuu kriittisesti entiseen yrittäjään. Silloin joutuu valitsemaan, mitkä vuorovaikutussuhteet ovat vastavuoroisia ja säilyttämisen arvoisia – kenen kanssa vietän aikaa, kuka jää ulkopuolelle. 

Ihmisten pariin palaaminen tuntuu muutoksen jälkeen haastavalta. Pelko arvostelusta ja tuomituksi tulemisesta pohjautuu inhimilliseen tarpeeseemme tulla hyväksytyiksi, kokea kykeneväisyyttä ja omaehtoisuutta. Haastatellut pohtivat, miltä kärsivän ihmisen tulisi näyttää: onko syytä repiä vaatteensa, ripotella tuhkaa päällensä ja kulkea kaduilla kasvot katumusta ja häpeää ilmentäen? Selviytymisprosessin aikana yrittäjien tuli oppia hyväksymään itseen mahdollisesti kohdistuva kritiikki ja irrottamaan se omasta persoonasta. Heidän kokemuksensa mukaan ymmärtämättömyys ja tietämättömyys asioiden todellisesta tilasta sai ihmiset varuilleen. Usein pelko toisten suhtautumisesta osoittautui liioitelluksi, sillä elämä jatkui ja ihmiset keskittyivät omiin ongelmiinsa. Yhteys toisiin ihmisiin oli jälleen avautumassa. 

Lopulta tulevaisuudessa alkaa näkyä uusia mahdollisuuksia, joko työtarjouksia, yritystoiminnan jatkamista tai opintojen loppuunsaattamista. Jos yrittäjä joutuikin toteamaan, ettei ole enää yrittäjä, tässä hän totesi: voin olla mitä vaan! Uudet kokemukset toivat mukanaan kaivattua sisältöä elämään sekä tunnetta omasta pystyvyydestä. Lisäksi moni päätyi tukemaan toisia vaikeuksien kanssa kamppailevia yrittäjiä, asettuen siten itse kokemusasiantuntijan rooliin. 

Uusi tasapaino ja armollinen itsensä johtaminen

Kuvasin tutkimuksessani kärsimyksen päättymistä uuden tasapainon saavuttamisella. Haastateltavani kuvasivat uudestisyntymäänsä ihmisenä sekä vahvaa kiitollisuuden kokemusta vastoinkäymisestään. Tätä toiminnan ja suhtautumisen tapaa kuvaan armollisen itsensä johtamisen toimintatapana. Armollisuutta kuvattiin ”lehden kääntämisenä”, kykynä antaa itselleen anteeksi sekä olla kokematta huonommuutta kokemuksen jäljiltä. 

Armollinen itsensä johtaminen rakentuu neljästä eri osatekijästä: oman arvojärjestyksen mukaisesta toiminnasta eri ympäristöissä, luottamukseen omasta selviytymiskyvystä vastaantulevissa tilanteissa, inhimillisyydestä ja myötätunnosta sekä itseä että toisia kohtaan, sekä syventyneestä 

itsetuntemuksesta. Sanonta ”kärsimys kaunistaa” sopii armollisuuden teemaan siinä mielin, että menetyksen kautta opimme tunnistamaan meille aidosti tärkeät ja merkitykselliset asiat. Lisäksi se muistuttaa elämän inhimillisyydestä: jokaisella meillä on omat taakkaamme kannettavanamme ja saamme aidosti pitää itsestämme huolta.

Rohkeus kohdata on välittävää johtajuutta

Tutkimuksestani käy vahvasti ilmi, miten suuri merkitys toisilla ihmisillä on selviytymisellemme. He antavat meille armoa silloin, kun emme osaa sitä ensin itsellemme kohdistaa. Juuri tämä kiteyttää sen ydinsanoman, jota haluan työelämäämme ja ihmisten johtamiseen tuoda – edistää välittävää johtajuutta sekä rohkeutta kohdata kärsimystä myötätunnon avulla.

Välittävässä johtamisessa tunnistetaan ja huomioidaan inhimilliset hyvinvointia rakentavat perustarpeet: hyväksytyksi tuleminen, kokemus kyvykkyydestä sekä omaehtoisuus. Välittävä johtajuus näyttäytyykin aitona kiinnostuksena edistää työntekijöiden kehittymistä sekä halua olla heidän tukenaan hyvinä ja huonoina hetkinä. Painotan, että johtajalla tulisi olla rohkeutta lähestyä työntekijöitään sekä tarjota heille mahdollisuutta saada tukea heidän kaipaamallaan tavalla. Johtaja valaa luottamusta siihen, että yhdessä tästä kyllä selvitään. 

Toivon selviytymisprosessin kuvauksen lisäävän rohkeutta ottaa kärsimys puheeksi. Samaistumisen kykyä tärkeämpää on osoittaa olevansa käytettävissä tapahtuneen käsittelyssä. Tällä inhimillisellä ja myötätuntoisella käyttäytymisellä on erityistä merkitystä silloin, kun ihmiset organisaation arjessa kokevat elämän luonnollisia ja surullisiakin tapahtumia. Lisäksi se auttaa kääntämään epäonnistumiset oppimisen kokemuksiksi. 

Välittävä käyttäytyminen kuuluu koko työyhteisön vuorovaikutus- ja yhteistoimintataitoihin. Kokemukset avun saamisesta hädän hetkellä ovat koko työyhteisön voimavara ja keino tukea toisiaan. Myötätunto ei ole työelämästä irrallista, vaan tärkeää inhimillistä pääomaa sekä organisaatioihin liittyvää selviytymiskykyisyyden edistämistä (Lilius ym. 2008). Kannustan meitä jokaista kohtaamaan itsemme ja toisemme inhimillisinä ja arvokkaina. Armollisuutta on elää ihmisenä, joka pyrkii tekemään parhaansa, aina välillä epäonnistuu, mutta kokee silti olevansa arvokas omissa ja toisten silmissä. 

Väitöskirja Välittävä johtajuus ja armollinen itsensä johtaminen konkurssin tai alasajon tehneiden yrittäjien kokemuksissa (2019) on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-168-2