Helsingin kaupungin lastensuojelun ja perhesosiaalityön Toivopalvelu ja Toivo sosiaalityö perustettiin 1.9.2021 vastaamaan toistuvasti ja vakavasti rikoksilla, käyttäytymisellä ja päihteillä oireilevien nuorten tarpeisiin.

Toivossa työskentelee johtava ohjaaja, systeemisen työn koordinaattori, yhdeksän ohjaajaa, kaksi MDFT-terapeuttia ja kaksi sairaanhoitajaa sekä Toivo sosiaalityössä yksi johtava sosiaalityöntekijä ja kuusi sosiaalityöntekijää. Tavoitteena on vastata aiempaa keskitetymmin nuoren tarpeisiin punoen verkostot yhteisen työn äärelle sekä kehittää asteittain rikoserityistä osaamista ja näyttöön perustuvia palveluita.

Uuden yksikön kehittämistyössä ja työntekijän urapolulla hyödynnetään ratkaisukeskeisiä lähestymistapoja. Henkilöstö on saanut koulutuksen lastensuojelun systeemiseen lähestymistapaan.

Tavoitetilana systeeminen, moniammatillinen ja yhdennetty lastensuojelutyö

Kuntouttava Toivopalvelu muodostaa yhtenäisen palvelukokonaisuuden Toivo sosiaalityön kanssa. Toivoon ohjaudutaan lastensuojelun avo- ja sijaishuollon sosiaalityöntekijän palvelulähetteellä. Vastuusosiaalityö pyritään säilyttämään Toivossa nuoren elämäntilanteiden muuttuessa. Toivossa nuoren ympärille muodostuu sosiaalityöntekijän ja Toivopalvelun työparin muodostama tiimi. Toivossa tehdään systeemistä, moniammatillista ja yhdennettyä lastensuojelutyötä. Tämä tarkoittaa, että toivon asiakkaat voivat asua kotona, olla pitkäaikaisesti sijoitettuina lastensuojelulaitokseen tai suorittaa vankeusrangaistusta.

Systeeminen ja suhdeperustainen työ voidaan käsitteellistää kolmen eri vaiheen kautta: osa on nuoren ja perheen kanssa tehtävää motivoivaa työskentelyä ja kriisitilanteisiin vastaamista, osa tuen tarpeiden määrittelyä ja osa muutokseen tähtäävää kuntouttavaa työtä. Systeemisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä hyödynnetään asiakastyössä. Toivon systeemisiin viikkokokouksiin osallistuvat työtiimin lisäksi, asiakkaat ja lähiverkosto. Systeemisiä viikkokokouksia ohjaa johtava sosiaalityöntekijä tai johtava ohjaaja. Lähestymistapaa vahvistavat perheterapeutti ja systeemisen työn koordinaattori. Tarkoituksena on muodostaa arvostava ja turvallinen vuorovaikutus sekä jaettu ymmärrys asiakkaan tilanteesta, tavoitteista ja yhteisistä työskentelytavoista.

Uuden yksikön kehitysprosessi systeemisellä ja ratkaisukeskeisellä orientaatiolla

Yli 13-vuotinen työura nuorisopsykiatriassa psykiatrisena sairaanhoitajana ei ole voinut olla vaikuttamatta tapaani johtaa. Monimuotoisuuden hyväksyminen ja emotionaalinen turvallisuus ovat johtamiseni tukipilarit, joiden varaan muu toiminta rakentuu. Jokaisella on lupa olla sellainen kuin on, mutta käyttäytymistään voi aina muuttaa. Johtamisessani käytän osin samoja työkaluja kuin edellytän henkilöstöni käyttävän asiakastyössään. Uskon tämän mahdollistavan kokemuksellista oppimista ja uudistumista. Lähestymistavassani on integratiivista ajattelua yhdistyen systeemiseen, ratkaisukeskeiseen, kognitiivisen käyttäytymisterapian ja strategisen johtamisen näkökulmaan. Yksikön kehittämispäivällä voi siis olla ratkaisukeskeinen fasilitointi, Lean-johtamisen prosessikaavio tai systeemisen työn menetelmä.

Asiakastyön tekeminen rikoksilla oireilevien nuorten ja heidän perheidensä kanssa vaatii verkostoissa toimittaessa hyviä tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä yhdessä tekemisen asennetta. Keskitetyssä yksikössä henkilöstö pystyy kehittämään pienin askelin rikoserityistä osaamista ja näyttöön perustuvia interventioita, jotka nivoutuvat mielenterveys- ja päihdetyöhön lastensuojelun viitekehyksessä. Perhe- ja verkostokeskeinen lähestymistapa on estänyt monen nuoren rikoskierteen syvenemisen.

Vaativassa työssä on edelleen kehitettävä rakenteita, jotka tukevat henkilöstön työhyvinvointia ja emotionaalisesti haastavien tilanteiden käsittelyä. Samalla tuetaan uuden työskentelytavan omaksumista. Tukena tässä prosessissa on, että olen siirtynyt vuosittaisesta kehityskeskustelun perinteestä kuukausitapaamisiin, joissa autan työntekijää luomaan positiivista narratiivia itsestään, löytämään vahvuuksia ja voimavaroja sekä suuntaamaan energiaa uusien taitojen, käyttäytymis- ja ajatusmallien oppimiseen. Työkaluna käytössäni on usein arvostava haastattelu. Käytän johtamisessa myös validointitaitoja, jotka jäivät reppuuni nuorisopsykiatrian DKT (dialektinen käyttäytyminen) -terapeuttiopinnoista. Pyrin siihen, että henkilöstöni pystyisi harjoittelemaan oman haavoittuvuutensa hyväksymistä, ei-tietämisen ja tasaveroiseen positioon asettumista. Sitä tarvitaan monissa eri tilanteissa, kuten systeemisissä viikkokokouksissa. Työtä tukee myös systeeminen työnohjaus kerran kuukaudessa. Syksyllä suunnitelmissamme on vahvistaa nuorten työtiimien prosessin ohjausta johtavan sosiaalityöntekijän säännöllisillä konsultaatioajoilla. Tämä luo turvaa tilanteissa, joissa lastensuojelun rikoserityiseen osaamiseen tarvitaan vahvempaa tukea.

Mitä ovat seuraavat askeleet?

Lähitulevaisuudessa yksikön henkilöstömääräni kasvaa lähes pariin kymmeneen, kun Toivopalvelun rinnalle perustetaan uusi tiimi MDFT (multidimensionaalinen terapia) -palvelut. Tulevana kautena vahvistamme siis systeemisyyden rakenteita ja menetelmien omaksumista sekä tiivistämme systeemisen työn koordinaattorin ja perheterapeutin yhteistoimintaa.
Tulevaisuuden tavoitteena on vastata entistä paremmin nuorten rikosoireilun taustalla oleviin ilmiöihin yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Tämä edellyttää myös panostamista verkostojohtamiseen. Yhteistä työtä tehdään jo vahvasti poliisin ennaltaehkäisevän ja rikostutkinnan, Aseman Lasten sekä Etsivän nuorisotyön kanssa. Yhteistyö on rakentumassa Rikosseuraamuslaitoksen (RISE), Kriminaalihuollon tukisäätiön, Nuorisoaseman sekä monen muun toimijan kanssa.