Terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksen mikroanalyysi on ollut suuren kiinnostuksen kohteena ratkaisukeskeisyydessä jo pitkään. Se on antanut oivalluksia siihen, kuinka paljon vuorovaikutuksesta tapahtuu ilman varsinaisia sanoja tai kysymyksiä ja mikä ratkaisukeskeisyydessä toimii, kun se toimii. 

Itse olen tehnyt oman työurani ratkaisukeskeisellä otteella ihan toisessa päässä: suurissa organisaatioissa, julkisen politiikan ja julkisen johtamisen parissa. Sitä kautta oma kiinnostukseni ratkaisukeskeisyyden tutkimiseen keskittyy enemmänkin ”makroanalyysiin”. Myös siinä maailmassa kahden ihmisen vuorovaikutuksen laadulla ja tulevaisuuteen suuntautumisella on oma roolinsa, mutta se muodostaa vain pienen osan kokonaisuudesta. 

Merkittävämmäksi tulee se, miten ajattelemme, että muutos tapahtuu. Näemmekö ihmisen muutoksen objektina vai subjektina?  Ja kuinka lisäämme ihmisten osallisuutta muutoksessa?  Ratkaisukeskeisesti rakennettu muutosprosessi näyttää hyvin erilaiselta kuin ongelmakeskeinen ja ylhäältä alas normatiivisesti rakennettu muutospolku. Se antaa tilaa oivalluksille, oppimiselle ja uudenlaiselle vuorovaikutukselle. Ratkaisukeskeinen johtaminen tapahtuu usein arjen pienissä, sirpaleisissa hetkissä, joilla on valtava heijastusvaikutus organisaatiokulttuurin muotoutumiseen ja siihen miltä työ maistuu.

Jo edesmennyt australialainen professori Anthony M. Grant määritteli ratkaisukeskeisen ajattelun ja toiminnan koostuvan kolmesta asiasta: tulevaisuustavoitteeseen orientoitumisesta, ongelmasta irtautumisesta ja voimavarojen aktivoimisesta. On helppo nähdä, että nämä ovat periaatteita ja toimintatapoja, joita myös hyviä muutosprosesseja ja yhteiskunnallisia ratkaisuja rakennettaessa kannattaisi noudattaa. Eri tahojen kutsuminen mukaan työskentelemään yhteisen päämäärän eteen on vaikuttavampaa, kuin yritys ratkoa asioita yksin oman työpöydän ääressä tai yhden organisaation puitteissa. Vakiintuneiden rajojen ylittämiseen, yhteisen päämäärän rakentamiseen ja erilaisten voimavarojen arvon näkemiseen ja aktivoimiseen ratkaisukeskeisyys tarjoaa vahvan työkalun. Sitä tarvitaan systeemisten muutosten aikaansaamisessa.

Tänä päivänä ratkaisukeskeisyys on levittäytynyt kaikille elämän aloille: coachingiin, työnohjaukseen, konsultointiin, terapiaan, opetukseen, kasvatukseen, sosiaalityöhön terveydenhuoltoon, johtamiseen ja muutosjohtamiseen. Ratkes-lehden tämä numero on koottu valottamaan ratkaisukeskeisyyden sovelluksia organisaatioissa ja muutosjohtamisessa. Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille, jotka olette tämän lehden artikkeleissa teoreettisesti ja omakohtaisesti kuvanneet ratkaisukeskeisyyden roolia muuttuvassa työelämässä, johtamisessa, yhteiskunnallisten muutosten aikaansaamisessa sekä oppivien ja ratkaisukeskeisten yhteisöjen rakentamisessa. 

Peter Sundmanin johdantoartikkeli teemaan on kirjoitettu keskustelunaloitukseksi. Ja englanniksi, jotta sen kautta päästään kansainvälistenkin kollegojen kanssa jatkamaan Solution Focused in Large Scale Unconferensissa Leuvenissa juuri ennen koronaa lupaavasti alkaneita pohdintoja ratkaisukeskeisyyden ”makroanalyysistä”.