Mark McKergow’lla on yli kolmenkymmen vuoden kokemus ratkaisukeskeisyydestä sekä teoriassa että käytännössä. Siksi hänen julkaisemansa kirja ratkaisukeskeisyyden mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta nykymaalimassa on pelkästään idealtaan mielenkiintoinen. Onko ratkaisukeskeinen ajattelutapa vielä ajankohtainen ja käyttökelpoinen? Mikä on muuttunut ja mitkä muutokset olisivat ehkä vielä toivottavia? Lukijoita oli tällä kertaa kaksi, ratkaisukeskeisyyttä opiskeleva Laura ja ratkaisukeskeisesti pitkään työskennellyt Bodil.

Ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi opiskelevan noviisin näkövinkkelistä oli kiinnostava saada perusteellinen taustoitus ratkaisukeskeisyyden historiaan, vaikkakin se osuus kirjasta painottuu turhankin vahvasti perustajahenkilöihin. McKergow’n oma innostus välittyy hyvin kirjasta, ja hän pyrkii omakohtaisuudellaan tuomaan esille vahvasti myös sitä, mikä ajattelu- ja työskentelytavassa häntä on sytyttänyt ja sytyttää edelleen. Ratkaisukeskeisyydessä McKergow’ta puhuttelee etenkin se, että se on vaikuttavaa (effective), tehokasta (efficient), eettistä, energisoivaa ja eleganttia – eli 5 x e!

Ratkaisukeskeisyydessä keskeisintä on McKergow’n mukaan asiakkaan mahdollisuuksien horisontin venyttäminen (stretching the world) Käyttämämme kieli luo ja muokkaa todellisuutta, joten merkittävää on se, millaista kieltä ja millaisia ilmaisuja terapeutti, työnohjaaja tai coach osaltaan käyttää. Kuten Wittgenstein totesi: ”Kieleni rajat ovat maailmani rajat”. Maailmaa ei voi tarkastella kielen ulkopuolelta. Käyttämämme kieli ei ole neutraalia, sillä yksittäiset sanat ja ilmaisut kantavat itsessään vahvoja merkityksiä ja joko luovat tai sulkevat mahdollisuuksia. Ratkaisukeskeisen lähestymistavan avulla on mahdollista luoda toivoa ja tulevaisuuteen suuntaavaa puhetta. Ratkaisukeskeisyyden harjoittajan näkökulmasta on keskeistä huomioida se, miten asiakkaan käyttämä kieli nivotaan osaksi yhteistä dialogia ja miten kieltä käytetään mahdollistavasti. Ratkaisukeskeisyydestä monelle tulevatkin ensimmäisinä mieleen avoimet kysymykset. Kysymysten avulla on mahdollista tuoda esille uusia mahdollisuuksia ja luoda uusia merkityksiä. McKergow muistuttaa, että tärkeintä on kuitenkin se, mitä kysymyksen ja vastauksen jälkeen seuraa: miten vastausta lähdetään lihavoittamaan kuvailuiksi ja dialogiseksi keskusteluksi. Asiakkaan ja ratkaisukeskeisyyden harjoittajan välinen dialogi itsessään rakentaa yhdenlaista todellisuutta tai versiota asiakkaan elämästä ja tilanteesta.

Ratkaisukeskeisyyden muutoksista ja nykytilanteesta keskusteltiin myös tämän kesän kansainvälisessä SF 24 -nettitapahtumassa. Chris Iveson totesi että ”there has been changes, but SF today is still true to the origina”. McKergow toteaa samoin, että ratkaisukeskeisyyden juuret kasvavat edelleen vahvoina, mutta samalla ratkaisukeskeisyys on nykymaalimassa hyvin käyttökelpoinen ja tilanteen mukaan muokattavissa oleva lähestymistapa. Esimerkiksi tavoitteista keskustellaan nyt vähän toisella tavalla: McKergow’n ehdotus on maailman venyttäminen (stretching the world) – toisin sanoen näkökulman vaihtamisen taito. Ja perinteisen ihme-kysymyksen muotoilu on vuosien aikana muuttunut, mutta kysymys on edelleen tärkeä ja on itse asiassa jotenkin uudestaan löytänyt paikkansa ratkaisukeskeisesti toimivien keskuudessa.

Oli mukavaa todeta, että kirja on lisäksi selkeä, helppolukuinen, käytännönläheinen ja sisältää sopivasti esimerkkejä – joskaan ei ole yllätys, jos on lukenut McKergow’n aikaisempia kirjoja. Kirja onkin hyödyllinen sekä ratkaisukeskeisyyden kanssa pitkään työskennelleille että ratkaisukeskeisyyttä opiskeleville. Tuntien McKergow’n oman taustan ja työn on ehkä vähän yllättävää, että kirjan esimerkit melkein kokonaan tulevat lyhytterapian puolelta. Kun nyt luimme sen työnohjaajan näkökulmasta, se osoittautui näinkin hyödylliseksi, joskin jotkin käsitteet ehkä voisi muotoilla vähän toisin nykyistä työelämää ajatellen.