Nyky-yhteiskuntaa luonnehtii ilmapiiri, jota kuvastaa jatkuva suorittaminen, kiireen tuntu, itsen kehittäminen ja vertailu toisiin. Elämme suoritusyhteiskunnan aikakautta, jossa ihmisarvo ja itsetunto vaikuttavat rakentuvan suoritusten ja saavutusten perusteella. Tuntuu siltä, että voidakseen kokea itsensä päteväksi ja riittäväksi tänä päivänä, täytyisi olla mm. hyvä työ, mieluusti korkeakoulututkinto, laajat sosiaaliset verkostot, liikkua tarpeeksi, palautua tehokkaasti, syödä terveellisesti, ylläpitää aktiivisesti ihmissuhteita ja olla jatkuvasti tavoitettavissa. Puhumattakaan siitä, että pärjätä tulisi yksin, sillä kyllähän kaikki muutkin pärjäävät.

Individualistinen ja suorituskeskeinen yhteiskunta ohjaakin meitä keskittymään yhä enemmän itseen ja omiin saavutuksiimme. Myös itsen vertailusta toisiin on tullut entistä helpompaa sosiaalisen median takia. Vertailua voi tehdä ihan missä vain, ihan milloin vain, eikä asiaa auta, että somessa korostuvat usein menestystarinat ja ihannepuolet. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, kuinka riittäväksi koemme itsemme. Kun vaatimuksia olla tietynlainen satelee itselle sekä sisäisesti että ulkoisesti, on helppo kokea olonsa riittämättömäksi ja potea huijarisyndroomaa. Kuka tahansa voi kokea riittämättömyyden tunnetta, mutta vaikuttaisi siltä, että paineet kasautuvat etenkin nuorille ja nuorille naisille.

Riittämättömyyden tunne

Riittämättömyyden tunne tarkoittaa omaa kokemusta siitä, että omat teot tai ominaisuudet eivät vastaa omia sisäisiä tai ulkoisia vaatimuksia. Tällöin henkilö kokee, ettei ole tehnyt riittävästi, ei ole tarpeeksi hyvä, tai kokee, että muut ihmiset (kuvitellut tai todelliset) arvostelevat häntä. (Janis & Field, 1959.) Riittämättömyyden tunne on enemmänkin ajatus ja kokemus varsinaisen tunteen sijaan ja usein sen taustalla on muita tunteita, kuten häpeää, pelkoa, surua, epävarmuutta, syyllisyyttä tai kateutta (Airaskorpi, 2020; Körkkö ym, 2024). Se voi näkyä monella elämän osa-alueella, kuten työssä, harrastuksissa, sosiaalisissa suhteissa, opinnoissa ja voi liittyä myös oman olemukseen, kehoon ja ulkonäköön.

Mistä riittämättömyyden tunne voi johtua?

Riittämättömyyden tunne voi johtua todella monesta eri tekijästä ja olla useamman eri tekijän summa. Se on aina yksilöllistä ja näyttäytyy eri tavoin ja eri intensiteetein. Kokemukseen vaikuttaa myös oleellisesti sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti eli esimerkiksi se, millainen käsitys kaveriporukassa tai laajemmin yhteiskunnassamme on siitä, mikä on riittävää.

Kokemus riittämättömyyden tunteesta voi alkaa muodostua jo pienenä lapsena. Kiintymyssuhteet ja lapsuuden aikaiset kokemukset voivat vaikuttaa siihen, että lapselle muodostuu vääristyneitä uskomuksia itsestä ja haitallisia toimintamalleja. Hoivaaja on voinut esimerkiksi olla hyvin vaativa itseä tai lasta kohtaan ja ilmaista lapselle pettymystään, jos asioita ei ole suoritettu toivotulla tavalla. Toisaalta lapsuuden ympäristö on voinut olla myös hyvin rajaton, minkä vuoksi lapselle ei ole muodostunut käsitystä siitä, mikä oikeastaan on riittävästi ja tarpeeksi. (Takanen, s.192–196, 2011.)

Takasen (s.104–106, 2011) mukaan riittämättömyyden tunne liittyy vaativuuden tunnelukkoon. Siihen liittyy vaativuus ja ankaruus itseä kohtaan sekä ajatus siitä, että täytyisi olla tehokas ja suorittaa asioita, jotta voi todistaa oman arvonsa itselle ja toisille. Omanarvontunto tulee siis omien suoritusten pohjalta. Itseltään paljon vaativa asettaa usein rimansa todella korkealle ja kokee riittämättömyyttä ja huonommuuden tunteita, jos ei yllä omiin, jopa epärealistisiin, tavoitteisiinsa. Usein saavutettujen tavoitteiden jälkeen tulee uusia tavoitteita, ja itseltään paljon vaativa henkilö saattaa kokea, ettei mikään riitä.

Riittämättömyyden taustalla tai yhtä aikaa vaikuttamassa voi olla myös muita psykologisia ilmiöitä, kuten huijarisyndroomaa ja itsekriittisyyttä. Clancen ja Imesin (1978) mukaan huijarisyndroomalla tarkoitetaan henkilön kokemusta siitä, että omat saavutukset tai asema perustuvat ulkoisiin tekijöihin, kuten tuuriin, omien kykyjen sijaan, ja henkilö pelkää paljastuvansa huijariksi muille. Huijarisyndroomaa kokeva epäilee omia suorituksiaan, ei pidä itseään riittävän kokeneena ja uskoo, että muut yliarvioivat tämän suoritukset. Huijarisyndrooma on tyypillistä etenkin korkeasti koulutetuilla ja suoriutuvilla naisilla (esim. Clance & Imes, 1978; Shin, 2025). Itsekriittisyydellä taas viitataan siihen, että henkilö arvioi itseään, toimintaansa ja olemustaan hyvin ankarasti. Siihen liittyy negatiivinen sisäinen puhe, esimerkiksi sisäinen kriitikko, joka arvostelee omaa tekemistä. Itsekriittisellä henkilöllä on usein myös negatiivinen minäkuva, alhaisempi itsetunto ja se on yhteydessä sisäistettyyn häpeän tunteeseen. (Gilbert ym., 2004.; Gilbert & Irons, 2008.)

Miten riittämättömyyden tunne voi vaikuttaa toimintaan?

On normaalia ajoittain kokea riittämättömyyden tunteita, mutta jos se on pitkittynyttä tai jatkuvasti taustalla, se voi rajoittaa elämää eri tavoin. Ehkä yksi näkyvimmistä riittämättömyyden tunteen ja huijarisyndrooman vaikutuksista on lisääntynyt työ- ja koulu-uupumus, joka koskettaa yhä nuorempia ja erityisesti naisia. Esimerkiksi vuoden 2025 kouluterveyskyselyn mukaan noin joka viides lukiolainen tyttö koki koulu-uupumusta (THL, 2025). Riittämättömyyden tunne voi johtaa myös esimerkiksi toisten miellyttämiseen, ylikontrolliin, ylisuorittamiseen ja perfektionismiin, jotka ovat usein yhteydessä uupumukseen. Ne ovat selviytymiskeinoja, joilla henkilö hakee hyväksyntää ja tunnetta omasta riittävyydestä. Taustalla on usein pelkoa epäonnistumisesta, hylkäämisestä ja hallinnan tunteen menettämisestä. Naisille on tyypillistä myös tarkastella omaa riittävyyttä ja kelpaavuutta kehon kautta, mikä voi johtaa syömishäiriöön. (Kujala, 2022.)

Riittämättömyyden tunne ja huijarisyndrooma vaikuttavat myös oleellisesti uskoon omista kyvyistä eli minäpystyvyyden tunteeseen. Banduran (1977) mukaan minäpystyvyys on yksilön uskomuksia ja arvioita siitä, miten hän voi selviytyä erilaisista tehtävistä omien kykyjensä avulla. Kun ihminen kokee onnistuvansa haasteissa, usko omiin kykyihin kasvaa. Sen sijaan toistuvat arviot omista epäonnistumisista, epäusko omista saavutuksista ja itsekriittisyys vahvistavat riittämättömyyden tunnetta, mikä laskee itsetuntoa ja pystyvyyden kokemusta. Tämä voi estää tarttumasta tehtäviin, lannistaa, tuottaa ahdistusta ja saada vetäytymään kontaktista.

Nuoret naiset kokevat yleensä enemmän riittämättömyyden tunnetta kuin miehet

Useat tutkimukset osoittavat, että nuoret naiset kokevat enemmän riittämättömyyden tunnetta ja huijarisyndroomaa kuin miehet (esim. Clance ja Imes, 1978; Price ym., 2024; Shin, 2025). Riittämättömyyden tunnetta koetaan esimerkiksi työelämässä. Tähän voi vaikuttaa se, että nuoret naiset kokevat enemmän syrjintää työelämässä kuin miehet (THL, 2024), ja omaa asemaa ja uskottavuutta töissä täytyy usein todistaa muille (esim. Korkeamäki, Miinalainen & Turkia, 2025). Naisen rooliin työelämässä liittyy usein myös vähättelyä ja odotuksia siitä, millaisiin työnkuviin ja -tehtäviin naiset sopivat.

Kolligianin ja Sternbergin (1991) mukaan huijarisyndrooma on tyypillinen nimenomaan nuorilla, sillä heidän elämäntilanteensa altistavat sosiaaliseen vertailuun ja itsen havainnointiin, ja he ovat vielä epävarmempia ja suorituskeskeisempiä kuin vanhemmat henkilöt. Nuorilla naisilla sosiaalista vertailua tapahtuu etenkin sosiaalisen median alustoilla (esim. Instagramissa ja TikTokissa). Mishran ja Kewalramanin (2023) tukimuksen mukaan sosiaalisen median lisääntynyt käyttö on yhteydessä huijarisyndrooman kokemiseen 18–25-vuotiailla nuorilla. Tähän vaikuttaa somessa tapahtuva sosiaalinen vertailu, jossa itseä ja omaa elämää verrataan hyvin kuratoituihin ja ideaalielämää kuvastaviin sometileihin. Tämä muodostaa illuusiota siitä, että seurattavilla menisi aina hyvin, mikä voi aiheuttaa epärealistisia tavoitteita ja vaikuttaa kokemukseen omasta riittävyydestä.

Myös vuoden 2025 Nuorisobarometrin tulokset osoittavat, että erityisesti nuoret kokevat paineita ja riittämättömyyden tunnetta. Tuloksista käy ilmi, että nuorten tulevaisuususko on heikentynyt ja nuoret kokevat epävarmuutta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vastaajat kokivat eniten paineita ja epävarmuutta työelämään liittyen. 70 %:a nuorista koki paineita työn saamisesta, ja epävarmuus työllistymisestä oli lisääntynyt huomattavasti verrattuna aikaisempiin kyselyihin. Yhä useampi nuori haluaisi suorittaa korkeakoulututkinnon, ja yli puolet nuorista koki paineita koulutuksen saamisesta. Paineita koettiin myös ulkonäöstä, ulospäinsuuntautuneisuudesta, kavereiden näkemisestä, epäonnistumisen pelosta ja hyväksytyksi tulemisesta.  Eniten paineista raportoivat nuoret, 20–24-vuotiaat, naiset.

Esimerkkejä terapeuttisista menetelmistä riittämättömyyden tunteen käsittelyyn

Riittämättömyyden tunnetta ja huijarisyndroomaa voidaan hoitaa erilaisilla terapeuttisilla keinoilla, ja viitekehyksistä esimerkiksi KKT ja skeematerapia ovat osoittaneet hyviä tuloksia (esim. Sheykhangafshe ym., 2023; 2024). Oleellista viitekehyksestä huolimatta on tunnistaa ja työstää asiakkaan ajatuksia ja tunteita riittämättömyyden tunteen taustalla sekä hahmottaa hänen selviytymis- ja suojautumiskeinojansa. Kun asiakas tunnistaa omia uskomuksia ja vaativuuttaan, hän voi haastaa niitä ja pyrkiä etäännyttämään itseään niistä. Myös tunteiden tunnistaminen ja niiden äärelle pysähtyminen on tärkeää, sillä voi olla, että asiakas on yrittänyt tukahduttaa tai vältellä niitä pitkään.

Riittämättömyyden tunnetta kokevalla asiakkaalla voi olla esimerkiksi seuraavanlaisia uskomuksia itsestään: ”En ole tarpeeksi hyvä”, “En osaa kuitenkaan”, “Olen tyhmä”, “Kaikki muut osaavat paitsi minä”. Näihin voi liittyä todella vaativa sisäinen ääni (esim. vanhemman ääni), joka arvostelee asiakkaan toimintaa, moittii ja kritisoi. Terapiassa voisi pohtia, millaisissa tilanteissa haitalliset uskomukset tulevat mieleen ja kuinka todenmukaista niiden sisältö oikeastaan on. Itsekriittistä ääntä voi haastaa vahvistamalla itsemyötätuntoa, lempeää sisäistä ääntä ja hyviä tekoja itseä kohtaan. Esimerkiksi tilanteessa, jossa asiakas suhtautuu toimintaansa itsekriittisesti ja soimaa itseään, hän voisi vaihtoehtoisesti aktivoida omaa myötätuntoisempaa puolta lempeämmillä lauseilla ja vasta-argumenteilla kriittisiin ajatuksiin. Näitä voi kirjata itselle ylös ja niihin voi palata myös vaikealla hetkellä. Myötätuntoista puolta voi auttaa hahmottamaan myös näkökulman vaihtaminen ja poikkeuksien etsiminen. Mitä hyvä ystävä sanoisi sinulle tässä tilanteessa tai miten itse lohduttaisit ystävääsi? Onko epäonnistuminen huono asia vai auttaako se oppimaan uutta? Tunnistaako asiakas joitain hetkiä, kun hän on ollut tyytyväinen itseensä tai toimintaansa?

Koska huijarisyndrooman ja riittämättömyyden tunne alentavat minäpystyvyyden kokemusta (esim. Chrisman ym., 1995), ja vaikuttavat negatiivisesti motivaatioon, autonomiaan ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen (Vaughn ym., 2011), on onnistumisten äärelle tärkeää pysähtyä. Asiakasta voi pyytää palauttamaan mieleen pieni onnistuminen esimerkiksi tältä päivältä tai viikolta. Terapeutin kannattaa nostaa myös säännöllisesti asiakkaan pieneltäkin tuntuvia onnistumisia, jotta ne tulevat näkyviksi.

Asiakkaan voimavarojen, vahvuuksien ja arvojen kartoittaminen voi myös auttaa hahmottamaan, millaisissa asioissa hän on hyvä ja mikä hänelle on tärkeää, mikä voi vaikuttaa pystyvyyden kokemukseen. Pohtia voisi esimerkiksi: Millaisesta tekemisestä nautit/ innostut/ saat voimaa? Millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä? Mihin käyttäisit enemmän aikaa, jos voisit? Oivalluttavaa voi olla pohtia, millainen toiminta vie kohti/ poispäin itselle tärkeistä asioista. Esimerkiksi riittämättömyyden tunnetta kokevalle voi olla tyypillistä ylisuorittaminen, jolloin asiakas voi pohtia, viekö tämä toiminta lähemmäs vai kauemmas hänelle tärkeitä asioita. Tai miettiä, onko itsen kritisointi omien arvojen mukaista vai olisiko myötätuntoisempi lähestymistapa parempi. Oleellista on käydä yhdessä läpi, mistä asiakas tietää, että hän kokee olonsa riittäväksi ja millaisia konkreettisia muutoksia se vaatii. Tässä voisi hyödyntää ratkaisukeskeisyyden klassikkoa, eli ihmekysymystä, pohtimalla, miltä asiakkaan arki näyttäisi, jos ihme olisi tapahtunut ja hän ei enää kokisi huijarisyndroomaa tai riittämättömyyttä.

Lopuksi

Mediassa törmää usein ajatukseen siitä, että nykynuoriso olisi pilalla tai he eivät kestäisi vastoinkäymisiä. On totta, että aina on koettu paineita ja riittämättömyyden tunnetta, mutta on erityisen huolestuttavaa, että paineet ja epävarmuus nuorilla ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosien aikana. Tämä kertoo paljon aikakaudesta, jossa elämme. On melko epärealistista yrittää suoraan verrata nykytilannetta aikaisempaan, sillä emme ole koskaan aikaisemmin eläneet yhtä suorituskeskeisessä ja individualistisessa maailmassa kuin tänä päivänä. Digitalisoituminen, tekoäly, sosiaalinen media, sodat ja ilmastokriisi vaikuttavat myös siihen, että nuoret kokevat epävarmuutta ja riittämättömyyttä. On paljon asioita, joihin yksilönä ei voi vaikuttaa, vaikka haluaisi.

Nuoret tarvitsevat onnistumisen kokemuksia ja nuoruuteen kuuluvaa ”haahuilua” eli itsen ja omien toimintatapojen etsimistä rauhassa. On hyvä pohtia, miten näitä kokemuksia voisi saada ja vahvistaa, kun jopa yhteiskunnan tasolta tulee epärealistisen korkeita vaatimuksia. On selvää, että myös yhteiskunnan rakenteiden täytyy muuttua kohti lempeämpää ja joustavampaa ilmapiiriä.