Varhaisen tuen työkäytäntöjen kehittäminen peruspalveluissa on kirjattu lainsäädännön määräyksiin osana palvelujen laadun kehittämisen tavoitteita. Palveluja on kehitettävä kohti mallia, jossa tuki on oikea-aikaista, saavutettavaa ja ongelmia ehkäisevää (mm. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, Terveydenhuoltolaki 1326/2010, Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki 1287/2013 sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon laki 612/2021). 

Varhaisen puuttumisen, varhaisen tunnistamisen ja varhaisen tuen uusia työkäytäntöjä ja työmenetelmiä tulisi kehittää siten, että ongelmien kasautumista ja pitkittymistä voitaisiin ennaltaehkäistä tarjoamalla tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tuen tarpeita tulisi tunnistaa aikaisempaa paremmin ja erityisesti riskissä olevien lasten ja nuorten elämäntilanteisiin tulisi voida kohdentaa tukea vahvemmin. (STM 2024). Tämä edellyttää uudenlaisten varhaisen tuen työkäytäntöjen kehittämistä osana työtiimejä ja monialaisia asiantuntijaverkostoja.

Varhaisen tuen työ on asiakkaan voimavaroja vahvistavaa voimavarasuuntautunutta työskentelyä. Ongelmakeskeisestä havainnoinnista siirrytään voimavaraistavaan havainnointiin. Ratkaisukeskeisen ajattelun mukaisesti huomiota suunnataan siihen, mikä toimii, kartoittaen vahvuuksia ja osaamista tukien asiakasta löytämään omia tavoitteita ja etenemään niiden suunnassa. (mm. Karjalainen ym. 2021, Koivisto ym. 2020, Payne 2020). 

Pärjäämisen polkuja suunnitellaan asiakaslähtöisesti ja perhelähtöisesti miettien yhdessä konkreettisia edistysaskeleita, joita voidaan ottaa kohti parempaa arkea. Myönteistä muutosorientaatiota tuetaan motivoimalla, innostamalla ja aktivoimalla asiakkaita heidän arjessaan. Mielekästä arkea ja tulevaisuutta autetaan rakentamaan omien tavoitteiden mukaisesti yksilöllisiä kehitys- ja oppimisprosesseja tukien. 

Preventiivinen työ on ennaltaehkäisevää toimintaa, joka vahvistaa hyvinvointia ja vähentää riskitekijöitä jo ennen huolen syntymistä. Palvelupolkuja kehitetään asiakaslähtöisiksi vahvistaen dialogisuutta ja asiakkaiden osallisuutta. (STM 2024). Palvelujen esteettömyyttä ja saavutettavuutta kehitetään tarjoamalla matalan kynnyksen ja kynnyksettömiä palveluja. Digitaalisia palvelumuotoja ja digiohjausta kehitetään. Yksilöohjauksen rinnalle kehitetään ryhmämuotoista ohjausta. Vertaistuellisia ryhmiä tarjotaan eri elämänvaiheissa asiakkaille. (mm. Karjalainen ym. 2021, Koivisto ym. 2020, Payne 2020).

Perhelähtöisiä palvelumuotoja kuten perhekeskustoimintaa kehitetään ja erilaisia perhe- ja vanhempainryhmiä tarjotaan lapsiperheille psykososiaalisena tukena. Lapsi- ja perhepalveluissa otetaan käyttöön perhelähtöisiä työmenetelmiä. Kasvatusyhteistyötä vahvistetaan varhaiskasvatustyössä ja vanhempia osallistetaan lastensa päivähoidon arkeen (mm. Kiili ym. 2021). 

Peruskoulussa kehitetään yhteisöllistä opiskelijahuoltoa ja kiusaamisen ehkäisyohjelmia sekä tarjotaan oppilaille erilaisia välituntiaktiviteetteja mielekkään koulupäivän ja kaverisuhteiden vahvistamiseksi. Tunnetaitoja ja kaveritaitoja harjoitellaan oppilaiden kanssa tunneilla, siirtymävaiheisiin, kuten koulunaloitukseen ja toiselle asteelle siirtymiseen kohdennetaan moniammatillista tukea. Toimintakulttuuria kehitetään inklusiiviseksi ja ryhmämuotoista tukea tarjotaan.

Varhainen tukeminen tarkoittaa konkreettista, matalan kynnyksen apua, joka voi olla esimerkiksi ohjausta, keskusteluapua, perhetyötä tai ryhmämuotoista oppimisen tukea. Tukea suunnitellaan osaksi toimintakulttuurien yhteisöllistä kehittämistä ja oppimista (mm. Kiili ym. 2021). Ratkaisukeskeinen työote soveltuu hyvin osallistavien ja välittävien toimintakulttuurien rakentamiseen ja yhteiskehittämiseen, joissa asiakkaiden aktiivista toimijuutta vahvistetaan. 

Varhaisen tuen osaamista tulee vahvistaa

Varhaisen tuen osaamista tarvitaan erityisesti lapsi- ja perhepalveluiden kehittämiseen sekä palvelujen laadun arviointiin. Varhaisen tuen tunnistamiseen tarvitaan työkentillä lisäkoulutusta. On kyettävä tunnistamaan tuen tarpeita ja heikkoja signaaleja lapsen, nuoren tai perheen tilanteesta ja viemään prosesseja eteenpäin yhteistyössä asiakkaan kanssa.

Sosionomi YAMK-tutkinnosta on valmistunut vuodesta 2022 alkaen varhaisen tuen asiantuntijoita työelämän erilaisiin asiantuntijatehtäviin.  EQF7-tason Master-tutkinto antaa laaja-alaiset valmiudet kehittää varhaista tukea sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työtehtävissä.

Koulutuksen aikana rakentuva reflektiivinen työote sekä vahva teoriatausta antaa perusteita arvioida työkäytäntöjä ja implementoinnin tarpeita. Esimerkiksi varhaiskasvatustyössä varhaisen tuen asiantuntijuus edellyttää ryhmämuotoisen tuen kehittämistä lapsiryhmässä, lasten kehityksen tuen arviointia sekä pedagogisen tuen vahvaa osaamista yhteistyössä kasvattajatiimin kanssa.   

Tutkimuksellisia kehittämistöitä työelämän tarpeisiin

Varhaisen tuen asiantuntijakoulutuksessa opiskelijat tekevät työelämälähtöisiä opinnäytetöitä kehittämistöinä tai tutkimuksellisina kehittämistöinä (mm. Toikko ja Rantanen 2009, Vilkka 2021).  Tutkimuksellisissa kehittämistöissä pyritään ratkaisemaan käytännön ongelmia tai kehittämään ammatillista toimintaa systemaattisesti tutkimustiedolla perustellen (mm. Ojasalo 2014 ym., Saarnio ym. 2022, Salonen ym. 2017).  Varhaisen tuen työkäytäntöjä voidaan suunnitella ja mallintaa teoriaohjatusti. Varhaisen tuen prosesseja tai tuotteita kehitetään yhteiskehittämisen menetelmillä aidoissa työelämän konteksteissa. Voit tutustua varhaisen tuen asiantuntijoiden opinnäytetöihin www.thseseus.fi- sivustolla hakemalla töitä varhaisen tuen asiantuntija- hakusanoilla.

Varhaisen tuen kehittämisen teoreettisia viitekehyksiä voidaan rakentaa useista eri näkökulmista. Voimavarasuuntautuneita, osallistavia ja yhteisöllisiä teorioita käytetään tiimien ja johtamisen sekä kasvatus- ja ohjaustyön tarkasteluun.  Ongelmien sijaan etsitään toimivia ratkaisuja, kehitetään hyviä käytäntöjä ja käyttöönotetaan varhaisen tuen menetelmiä. Myönteinen muutosorientaatio toteutuu, kun työelämälähtöisiä kehittämistöitä tehdään yhteistyössä työyhteisöjen kanssa.