Sisäisen perheen järjestelmässä “osat” ovat ihmisen sivupersoonia tai persoonallisuuden osia jotka toimivat keskenään ja järjestäytyvät tavalla, joka muistuttaa tapaa jolla ihmiset yleensä toimivat keskenään. Osat jaetaan järjestelmässä kolmeen kategoriaan; Managerit, palomiehet ja karkotetut. Näiden lisäksi ihmisellä nähdään olevan myötäsyntyinen Itseys. (Schwartz, 2023).

1 Managerit

Managerit (managers) ovat Sisäisen perheen järjestelmässä osia jotka pitävät huolen siitä että jokapäiväinen elämä pyörii, ne auttavat ihmistä määrittelemään itsensä, kontrolloimaan ympäristöään ja välttämään kipua. Manageriosien suotuisa toiminta voi olla esimerkiksi hyvää taloudellista ennakointia, ryhmään kuulumista, terveellisiä elämäntapoja tai sitä ettei kerro jokaiselle vastaantulijalle syvimpiä salaisuuksiaan.

Yliaktiiviset managerit tuottavat yleensä kärsimystä jollain elämän osa-alueella. Yliaktiivinen manageri saattaa esimerkiksi alkaa hallita liikunta- ja syömiskäyttäytymistä niin paljon että se vaikuttaa terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin, tai alkaa toimia ihmissuhteissa niin että läheisyyttä ei ole mahdollista syntyä. Manageriosat ovat yliaktiivisena suojelevia ja vältteleviä. Edellämainitun kaltaisissa tilanteissa, joissa toiminta on joustamatonta, manageri on pakotettu äärimmäiseen rooliin, jolloin tilanteeseen sopiva suojaava tai säätelevä tarkoitus
muuttuu haitalliseksi. Liian pelokas manageriosa ei kykene luottamaan siihen että jos kipu aktivoituu, se myös sammuu. Tämän vuoksi se luo suojamekanismeja, jotka samalla estävät korjaavien kokemusten syntyä. (Schwartz, 2023)

Manageriosat voivat toimia myös minätarinan muodossa, suojellakseen haavoittuneita osia (olen tällainen ja siksi…) ja toimivat myös ulkoisen palautteen tukemana. Esimerkiksi todella kiltti ihminen voi vältellä vihaa ja suuttumusta ja tällä tavalla mukautua, kyeten väistämään pelottavaa kokemusta vihastumisesta (hän on
saattanut tulla satutetuksi vihastuessaan). Hän saa ulkoista palautetta kiltteydestä, jolloin hän alkaa pitää itseään kilttinä ihmisenä. Tällaisessa tapauksissa vihaista, rajoja vetävää osaa työnnetään kauemmas, lähemmäs “karkotusta” jolloin vihan tunne voi muuttua haastavaksi kohdata. (Schwartz, 2023)

Managerit ovat taipuvaisia luomaan myös kokonaisvaltaisia narrattiiveja maailmasta ja itsestä, joilla niilläkin on usein suojaava rooli. Käsitykset kuten “Olen luuseri” tai “Ihmiset ovat epäluotettavia” voivat suojella pettymyksiltä ja epäonnistumisilta, jotka veisivät kohti kipua. (Schwartz, 2023)

Managerit omaksuvat paljon ympäristöstä ja toimivat ulkoisten yllykkeiden ohjaamina. Niihin sisältyy usein paljon esimerkiksi kasvuympäristön asenteita. Sisäinen kriitikko, joka kritisoi kaikesta (yleinen manageri) voi esimerkiksi pyrkiä täyttämään kriittisen ja arvostelevan vanhemman odotukset ja näin myös ikään kuin
puhua tämän äänellä. Managerin odotukset täyttämällä on mahdollista väistellä esimerkiksi arvottomuuden kokemusta, joka epäonnistumista on joskus seurannut (ja seuraa edelleen jos kriitikko on vallassa).  (Schwartz, 2023)

2 Palomiehet

IFS:ssä käytetään käsitettä “Firefighter” (palomies) osista, jotka toimivat managereille tyypilliseen tapaan suojaavasti, mutta aktivoituvat vasta kun jokin ikään kuin osuu “karkotettuihin”, eli haavoittuneisiin osiin jotka ovat jääneet huomiotta. Toisin kuin managerit jotka enemmän säätelevät ja ennaltaehkäisevät kivun kanssa
kosketuksiin tulemista, palomiehet tekevät mitä tahansa sammuttaakseen kivun. Nämä keinot ovat usein dramaattisempia ja akuutisti haitallisempia. Ne voivat olla esim. päihteisiin turvautumista, raivoamista, itsetuhoisuutta tai muuta käyttäytymistä jolla on selkeästi haitallisia seurauksia. Tavoitteena ei ole enää säädellä, vaan katkaista yhteys kipuun mahdollisimman pian, huolimatta seurauksista. Joillakin “palomiehet” voivat ilmaantua myös fyysisinä kipuina ja vireys- tai keskittymistilan vaihteluina. Tällaisessa tapauksessa esimerkiksi dissosiatiivinen episodi voi suojella muistolta joka triggeröityy tietyssä tilanteessa. (Schwartz, 2023).

3 Karkotetut

Karkotetut (exiles) edustavat haavoittuneita osia, joita managerit ja palomiehet yrittävät suojella. Karkotettuja yhdistää se, että ne eivät ole tulleet nähdyksi ja muut osat pelkäävät niitä. Karkotetut kantavat mukanaan syvää kipua ja ne ovat ikään kuin jäätyneet niihin tilanteisiin joissa ne ovat syntyneet ja siksi reagoivat niin voimakkaasti. Tämän vuoksi siksi niiden rinnalle on kehittynyt suojaavia ja sääteleviä osia (managerit ja palomiehet). Esimerkki tällaisesta voi olla esimerkiksi hylätty lapsi, joka on joutunut painamaan hylkäämiskokemuksen aiheuttamat tunteet sivuun, koska hänellä ei ole ollut riittävästi välineitä käsitellä niitä, eikä kasvuympäristö ole tukenut niiden käsittelyssä. Siksi nämä tunteet herättävät kauhua ja niitä vältellään eri tavoin.

Järjestelmän näkökulmasta karkotettujen syntysija on niiden kätkemisessä: kivulta suojautuminen on edesauttanut elämän jatkumista ja kipu on voinut vaimentua. Karkotettujen voisi sanoa olevan niitä haavoittuvia, avoimia ja tarvitsevia osia joille ihminen on syystä tai toisesta sanonut “ole hiljaa”. Kyse ei ole pelkästään traumatisoituneista osista, vaan karkotetuksi voivat joutua myös erilaiset luonteenpiirteet ja lahjakkuus, kuten spontaanius ja luovuus, jos kasvuympäristö ei ole sallinut niitä ja ne on koettu häiritseviksi. Näin ne on opittu piilottamaan. (Schwartz, 2023).

Kuitenkin ne osat jotka ovat tulleet satutetuksi tai sivuutetuiksi, ovat edelleen hädissään ja haluavat huomiota. Koska niitä ei ole kohdattu, ne ovat ajautuneet ikään kuin “karkotetuiksi”. Niiden aiheuttama kipu ei ole hävinnyt vaan suljettu pois tietoisuudesta. Kun jokin elämäntapahtuma sitten “herättää” ne, karkotetut saattavat kaapata vallan ihmisessä, jolloin hän voi reagoida siitä tilasta ja ikätasosta käsin, jossa haava on syntynyt. Tämä voi näkyä esimerkiksi haitallisena ripustautumisena, häpeänä, arvottomuuden tunteina, yksinäisyytenä tai suruna joka kaappaa ihmisen pois tietoisuudesta ja “sulautuu” kokemukseen. (Schwartz, 2023)

Sisäisen perheen mallissa karkotettujen eheyttäminen tapahtuu “Itseyden” kautta, joka edustaa sitä mitä osat olisivat tarvinneet silloin kun ne ovat syntyneet. Itseys on ikään kuin se henkilö jota haavoittunut osa odotti saapuvaksi paikalle, kun kaipasi tulla kohdatuksi. Itseyden tilasta käsin on mahdollista osoittaa karkotetulle että tunteiden kanssa on mahdollista olla, ilman että ne ottavat vallan kokemuksesta kokonaan. Esimerkkinä tästä voisi olla vanhempi joka tukee ja ohjaa lasta kohtaamaan vaikeita tunteita.

4 Itseys

Itseys (self) on sisäisen perheen järjestelmässä käsite joka kuvaa tietoista havainnoijaa, havainnoijaminää. Itseyden ominaisuuksia ovat mm. itsevarmuus, uteliaisuus, myötätunto, rauhallisuus ja selkeys. Itseyttä voidaan pitää hyvänä johtajana tai vanhempana, joka kuitenkin saattaa jäädä osan tai osien jalkoihin, jos ne ottavat vallan. (Schwartz, 2023)

Sisäisen perheen järjestelmän ajatuksena on tuottaa “itseydelle” lisää tilaa ihmisen elämässä ja päätöksenteossa. Kun osia tunnistetaan ja niitä osataan ulkoistaen erottaa, on mahdollista tulla Itseyden tilaan jolloin tietoisuus ei enää sulaudu osien hätään. Tällöin on mahdollista huomata jonkin osan aktivoituminen sen sijaan että toimisi sen antamisen signaalien mukaan. Osan hätää voidaan tällöin tarkastella “Itseyden” ominaisuuksien kautta ja se tulee kohdatuksi rauhoittavasti.

Osien vuorovaikutuksellinen suhde

Osia kohdatessa ja niiden kanssa työskennellessä on tärkeää ymmärtää niiden vuorovaikutuksellinen suhde ja että niillä on suojeleva tarkoitus. Osat pyrkivät suojelemaan kivulta, jota joskus ei ole ollut turvallista kokea. Kun osat eivät luota siihen että “itseys” kykenee kannattelemaan karkotetuksi poispainettuja tunteita, ne tekevät kaikki työtä suojautuakseen niiltä. On yleistä että osat saattavat tällaisissa tilanteissa polarisoitua. Esimerkkinä kahden osan vuorovaikutuksesta voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen; Henkilöllä voi olla hyvin kriittinen ja tarkkaileva suhde omaan kehoonsa ja painoonsa, joka näkyy sekä kalorien tarkkailuna ja tiukkana liikuntarutiinina. Tätä osaa voisi kutsua kriitikoksi (manageri). Toisaalta, kun hän uupuu jatkuvan tekemisen ja suorittamisen alle, saattaa hän ylensyödä ja nukkua kotona pitkiäkin aikoja, päihtyä ja masentua. Tätä osaa voisi kutsua sammuttajaksi (palomies). Tämänkaltaisessa tilanteessa henkilö saattaa hyvinkin puhua kahdesta “osasta” itsessään. Kolmas osa “karkotettu”, joka tilanteessa jää huomiotta, on jonkinlainen oman arvon kyseenalaistava kokemus jota on opittu hallitsemaan kehon kautta. Se voi olla esimerkiksi kiusatuksi tuleminen kehon takia ja sitä seuranneet kelpaamattomuuden tunteet.  Osien vuorovaikutuksellinen suhde voi tulla esiin tilanteessa esimerkiksi seuraavasti; Ylensyönnin jälkeen kriitikko saattaa “suuttua” ja kiristää ennestään kriittistä
suhtautumistaan ja paiskata henkilön himoliikuntaan, joka on erityisen tarpeellista nyt kun on ahmittu. Tämä taas johtaa uupumukseen, valta siirtyy hetkellisesti sammuttajalle, joka ahmii. Molemmille osille on yhteistä se että ne pyrkivät pitämään tilanteen hallinnassa. Tässä esimerkissä kaksi osaa yrittää vuorotellen hallita ja sammuttaa kipua ja ovat molemmat ottaneet äärimmäisen roolin, joka johtaa siihen että toinen reagoi toisen äärimmäisyyteen, ja näin syntyy noidankehä. Polarisoituneet osat reagoivat toistensa hätään niillä keinoilla joita ovat oppineet.

Tässä esimerkissä taustalla oleva “karkotettu”, ja tämän kokema kipu, jää huomiotta. Kelpaamattomuuden tunteet jotka on jouduttu sysäämään syrjään, luovat karkotetun joka ei tule kohdatuksi, koska manageri ja palomies hyppäävät ikään kuin suojelemaan sitä erilaisilla toiminnoilla joiden välissä sitten rimpuillaan. Olennaista tällaisessa tilanteessa on löytää prosessiin enemmän “itseyttä”, tarkkailjaminää, joka kykenee asettumaan osien viereen myötätuntoisesti ja uteliaasti kyselemään, miksi ne toimivat niin kuin ne toimivat. Tilannetta voisi verrata siihen, kun turvallinen aikuinen auttaa kahta lasta selvittämään riitaa. (Schwartz & Sweeney, 2020).

Työskentely osien kanssa

IFS-menetelmää tai ajattelutapaa voidaan hyödyntää terapiatyössä useammalla tavalla. Järjestelmän ajatuksen integrointi osaksi terapetin tapaa hahmottaa psyyken moninaisuutta tuomitsematta ja patologisoimatta tukee terapeutin omaa pysymistä myötätuntoisena ja uteliaana sekä itsessä että asiakkaassa tapahtuvissa muutoksissa. Tärkeää on pysähtyä asiakkaassa (ja itsessä) nousevien haastavien osien ääreen niin että yhteys myötätuntoiseen ja uteliaaseen mielenlaatuun säilyy. Näin on ikään kuin mahdollista “haastatella” osia; mikä pelko/huoli/ajatus löytyy puolustavan tai tuhoavan käyttäytymisen takana? Mitä tapahtuisi jos vihainen osa astuisi sivuun? Asiakastilanteissa ei tarvitse välttämättä käyttää järjestelmän tarjoamaa mallia “IFS-sessioista” kokonaisuudessaan, eikä osia tarvitse nimetä osiksi. Ne voivat hyvin olla ajatuksia tai tunteita, hahmoja tai moodeja. Parasta on käyttää asiakkaan hyväksymää kieltä, vaikka myös “osakieleen” siirtyminen voi tukea asiakasta ulkoistamisessa. Osia voi hyvin vaikka nimetä tai piirtää jos se tukee havainnointia. Myös erilaisten tekniikoiden, kuten tuolitekniikan käyttö istuu työtapaan hyvin (Schwartz, 2023).

Järjestelmää on mahdollista hyödyntää myös vahvemmassa “sessio”-muodossa jossa ohjataan asiakasta eräänlaisessa hieman meditaatioharjoitusta muistuttavassa asetelmassa, jossa asiakasta kehotetaan ja ohjataan kääntymään sisäänpäin. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisia keskittymistä tukevia kehon asentoja tai osittaista aistien sulkemista, hengitystä tai muuta maadoittavaa ja havainnointia tukevaa tapaa toimia. Asiakkaan huomion kääntyessä sisään häntä voidaan pyytää esimerkiksi kiinnittämään huomio siihen mikä eniten tunkeutuu hänen ajatuksiinsa, tai jotain jonka hän eniten tuntee kehossaan. Asiakasta pyydetään usein sitten huomioimaan mitä hän tuntee tätä osaa kohtaan. Asiakas saattaa esimerkiksi tuntea vihaa sisältä nousevaa kriitikkoa kohtaan – “Vihastun siitä että arvostelen itseäni”. Jos asiakas tuntee jotain muuta kuin hyväksyntää, uteliaisuutta ja myötätuntoa tätä kriittikkoa kohtaan, on hänessä jokin toinen osa aktiivisena (tässä esimerkissä vihainen osa). Kun tämä vihainen osa tulee tunnistetuksi, sitä voidaan ystävällisesti pyytää astumaan sivuun (esim. mitä jos jätämme hetkeksi huomiotta tämän vihan, voimme palata siihen myöhemmin). Jos viha laantuu (osa astuu sivuun) asiakasta kehotetaan olemaan hetki alkuperäisen tutkittavan osan kanssa (kriitikko). Kun kriitikko saa osakseen myötätuntoisen ja uteliaan katseen (itseydeltä) se saattaa paljastaa itsestään jotain arvokasta (esim. mitä se pelkää). Tällä tavalla suojaavia osia haastattelemalla ansaitaan niiden luottamus ja on mahdollista päästä työskentelemään karkotettujen osien kanssa. (Schwartz 2023, 91).  Työskentely aloitetaan lähestymällä suojaavia osia ja on tärkeää että työskentelyssä huomioidaan asiakkaan sietoikkuna – liian nopea “karkoitetun” lähestyminen voi aiheuttaa suojaavan osan vahvan reaktion. (Schwartz & Sweezy, 2020).

Pohdintaa

Tämän artikkelin kirjoittajan mielestä yksi sisäisen perheen järjestelmän vahvuuksista löytyy sen kielestä ja ei-patologisoivasta lähestymistavasta; mitä jos osien aktivoituminen onkin merkki siitä että järjestelmä toimii, eikä päinvastoin? Tällöin emme puhuisi häiriöstä, viasta, tai ylipäätään pyrkisi kielellisesti hallita kokemusta niin paljon. Kun emme keskittyisi tähän, meidän olisi mahdollista olla kiinnostuneita aktivoituvan osan tarinasta, aivan kuin se olisi persoona – jota se järjestelmän näkökulmasta onkin ja jollaisena siihen tulisi suhtautua. Lukija voi kuvitella (tai tietää) miten vihainen 16-vuotias reagoi jos hänen käyttäytymiseensä vastataan sivuuttamalla, rajoittamalla ja leimaamalla, verrattaen siihen että asettauduttaisiin kiinnostuneena kuuntelemaan sekä ohjaamaan omien tarpeiden ja tunteiden äärelle.

Kielen käyttö joka sisältää problematisoivia ilmauksia, voi johtaa siihen että tapa jolla omia tai asiakkaan haastavia puolia kohdataan, sisältää patologisoivan tai yksinkertaistavan sävyn. Sisäisen perheen järjestelmässä olennaisin komponentti löytyykin siitä katseesta ja tavasta kohdata, jolla osan puoleen käännytään, eikä niinkään siitä millaisia ominaisuuksia osat pitävät sisällään. Kun kysymys, jonka asetamme haastavaa käyttäytymistä, tunteita tai ajatuksia kohdatessamme ilmentää myötätuntoa, uteliaisuutta ja rohkeutta, antaa se myös viestin osalle jonka kanssa haluamme tulla yhteyteen. Kun haluamme keskustella jopa kaikista vaikeimpien ja päällisin puolin jopa tuhoisien osien kanssa, on tärkeää että kykenemme luomaan turvallisen tilan, johon osien on mahdollista astua esiin. Näin ne voivat kertoa meille miksi ne toimivat niin kuin toimivat, ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta.

Toinen järjestelmän ydinviesti, jota haluan myös korostaa, on että ihminen on enemmän kuin osansa, ja osat eivät ole sitä miltä ne näyttävät. Haastavat osat meissä eivät ole sisäsyntyisesti kontrolloivia, ohittavia, vältteleviä tai tuhoavia. Ne vain elävät ajassa, jossa vaara on läsnä ja niiden keinovalikoima hallita tätä vaaraa aiheuttaa kärsimystä nykyhetkessä. Kun nämä enemmän tai vähemmän ylityöllistetyt tai radikalisoituneet osat vakuuttuvat siitä että olemme “itseydessämme” kotona, niiden ei tarvitse olla niin reaktiivisia, ja ne asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Näin on mahdollista turvata elämän jatkuvuus, säilyttäen kuitenkin kosketuksen elämään itsessään – siihen mikä tapahtuu tässä ja nyt.

Tutkimus ja kehitystyö

Sisäisen perheen järjestelmää on tutkittu jonkin verran ja sen on todettu olevan käypä hoitomuoto nivelreumasta kärsivien hoidossa (Shadick ym 2013). Myös pilottitutkimus järjestelmän käytöstä PTSD:n hoitoon on antanut lupaavia tuloksia (Hodgdon ym 2022). Järjestelmä kuuluu NREPP (National Registry of Evidence-Based Programs and Practices)-rekisteriin jota ylläpitää SAMHSA, jonka tehtävänä on edistää mielenterveys- ja päihdepalvelujen laatua ja saatavuutta yhdysvalloissa. SAMHSA toimii yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriön alaisena. (Schwartz & Sweezy, 2020)

Sisäisen perheen järjestelmää kehittää ja kouluttaa Richard D. Schwartzin perustama IFS-Institute. Yritys tarjoaa mm. koulutusta, tietoa, verkostoitumistapoja, konsultaatiota ja sertifikointia, sekä julkaisee IFS-järjestelmään liittyvää materiaalia ja artikkeleita.
Suomessa tietoisuutta järjestelmästä edistää mm. Sisäisen Perheen Systeemiterapia yhdistys ry (Sipsy).