Vaihdevuodet tarkoittavat ajanjaksoa ennen ja jälkeen menopaussin, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee vähitellen ja ovulaatiot päättyvät. Menopaussi-termi viittaa naisen viimeisiin luonnollisiin kuukautisiin, ja sen keski-ikä on suomalaisilla ja muualla Euroopassa 51 vuotta. Tutkimusten mukaan noin 80 % naisista kokee jonkinasteisia vaihdevuosiin liittyviä oireita. Tästä huolimatta aiheesta on alettu puhua enemmän ja julkisesti vasta ihan viime vuosina, samoin käypähoitosuosituksiin vaihdevuosien hoitosuositukset tulivat vasta vuonna 2025.

Käypähoito-suosituksessa todetaan, että vaihdevuosien systeeminen hormonihoito on tehokkain hoitomuoto naisten vaihteleviin oireisiin. Kuitenkaan kyseinen hoitomuoto ei sovi kaikille naisille tiettyjen aiemmin sairastettujen sairauksien (kuten rinta- tai kohtusyöpä, aivohalvaus tai sydäninfarkti) vuoksi, lisäksi sen soveltuvuutta joudutaan harkitsemaan mm. korkean verenpaineen, migreenin, diabeteksen, ylipainon, tupakoinnin tai tiettyjen geneettisten riskitekijöiden kohdalla. Myöskään kaikki naiset eivät halua turvautua hormonikorvaushoitoon siihen sisältyvän kohonneen rintasyöpäriskin johdosta, lisäksi on vielä ryhmä naisia, joille hormonihoito ei muista syistä sovi tai tarjoa riittävää helpotusta oireisiin.

Vaihdevuodet ovat kokonaisvaltainen biopsykososiaalinen siirtymä

Kun katsotaan vaihdevuosien mukanaan tuomia tyypillisimpiä raportoituja fyysisiä oireita laajemmin, niitä ovat mm. kuumat aallot, hikoilu, nivelsärky, iho- sekä limakalvo-ongelmat ja seksuaalisen halun väheneminen. Psyykkisiä oireita ovat muun muassa mielialan vaihtelut, masennus, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, stressi, unihäiriöt ja uupumus, aivosumu ja muisti- ja keskittymisvaikeudet.

Mutta muutokset eivät välttämättä lopu tähän, koska biologisten muutosten ohella kyseessä on kehollinen, psyykkinen ja sosiaalinen siirtymävaihe. Monet kokevat riittämättömyyttä työelämässä; nuorten, mahdollisesti koulutetumpien ja diginatiivien keskuudessa epävarmuus omasta suoriutumisesta voi aiheuttaa epävarmuutta, lisäsi työn jatkuvuus voi aiheuttaa huolta eikä tavatonta ole sekään, että ikääntyvä nainen törmää ikäsyrjintään työelämässä samalla, kun muuttuu alati näkymättömämmäksi yhteiskunnassa.

Tämä ikävaihe haastaa usein myös naisten minäkuvaa eli identiteettiä ja mielen saattaa vallata erilaiset kielteiset uskomukset itsestä: ”mihin kelpaan kun en ole enää nuori ja kaunis”, ”en ole enää sama nainen”, jne. Lisäksi varhaisten skeemojen eli tunnelukkojen mahdollinen aktivoituminen tässä vaiheessa voi syventää naisten kokemaa muutosahdinkoa entisestään. Tunnelukko on lapsuudessa syntynyt ja opittu haitallinen malli reagoida, kokea, ajatella ja käyttäytyä tilanteissa, joissa lapsen jokin emotionaalinen perustarve on jäänyt täyttymättä. Tunnelukkoja on teorian mukaan 18, ja ne aktivoituvat aikuisuudessa tilanteissa, joissa omat tarpeet eivät tyydyty samaan tapaan kuin lapsuudessa. Skeematerapian viitekehyksessä kuormittavat siirtymävaiheet kuten vaihdevuodet voivat aktivoida varhaisia haitallisia tunnelukkoja. Aiemmin raportoitujen kliinisten havaintojen perusteella vaihdevuosi-ikäisillä naisilla yleisimmin aktivoituvat tunnelukot ovat vajavuus, hylkääminen, vaativuus, alistuminen ja riittämätön itsekontrolli.

Vajavuus ilmenee usein mm. häpeänä kehon muutoksista, tunteesta siitä, ettei ole enää haluttava tai arvokas, joka saattaa johtaa vetäytymiseen ja vertailuun itseä nuorempiin. Hylkääminen ilmenee huolena siitä, että tulee jätetyksi, ellei pysy entisenlaisena. Tämä saattaa ilmetä pelkona parisuhteen menettämisestä, lisääntyneenä tarpeena miellyttää, mustasukkaisuutena ja epävarmuutena. Vaativuuden tunnelukon nostaessa päätään koetaan, että kaikesta täytyy pärjätä täydellisesti. Tämä lisää (entisestään) vaativuutta itseä kohtaan, jolloin suoritetaan oireista ja väsymyksestä huolimatta ja koetaan syyllisyyttä levosta. Eikä olekaan ihme, jos lopulta uuvutaan. Tilannetta ei helpota mahdollisen alistumisen tunnelukon aktivoituminen; omia oireita vähätellään samalla kun omia rajoja ylitetään, ja kaikkinensa muiden tarpeet menevät omien tarpeiden ohi. Tämä saattaa johtaa katkeruuden ja tyhjyyden tunteisiin. Ja lopulta riittämätön itsekontrolli eli kokemus siitä, ettei hallitse itseään ja tunneilmaisuaan. Tämä ilmenee mm. ärtyneisyytenä, tunnepurkauksina ja jälkikäteen häpeän kokemusta omista tunnekuohuista tai jopa pelkona “sekoamisesta”.

Lisäksi vaihdevuodet osuvat suurimmalle osalle naisista sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa tapahtuu samanaikaisia sosiaalisia muutoksia ja elämäntapahtumia: omien vanhempien sairastuminen tai kuolema, lasten poismuutto kotoa, oman ikääntymisen ja fyysisen kunnon heikentymisen mukanaan tuomat huolet sekä ymmärrys elämän rajallisuudesta voivat aiheuttaa kriisin ja lisätä masennuksen riskiä.

Ainostaan siis osa vaihdevuosien aikaisista elämänlaatua heikentävistä haasteista johtuu siis estrogeenihormonin vähenemisestä, sen sijaan kyseessä on syvällinen siirtymävaihe naisen elämässä. Harvat meistä kykenevät etukäteen varautumaan vaihdevuosien tuomaan muutokseen ja kokonaisvaltaisuuteen. Lisäksi harvat osaavat yhdistää oireitaan ja havaitsemiaan muutoksia – esimerkiksi itseen kohdistuvat itsekriittiset tulkinnat sekä lisääntynyt stressiherkkyys – vaihdevuosiin liittyviksi ”luonnollisiksi” oireiksi. Tämä voi lisätä kokemuksen ahdistavuutta.

Tutkitusti valtaosa suomalaisista naisista kokee, että vaihdevuodet ovat edelleen aiheena tabu, eivätkä koe saavansa riittävästi sosiaalista tukea, saati apua laaja-alaisiin fyysisiin ja psyko-emotionaalisiin oireisiinsa. Vaikka suuri osa naisista selviää vaihdevuosista suhteellinen vähäisillä oireilla, osan elämänlaatu kärsii merkittävästi. Koska naisten elinajanodote on Suomessa 85 vuotta, elävät naiset noin kolmanneksen elämästään menopaussin jälkeistä aikaa. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että naiset saavat tarvitsemaansa informaatiota sekä fyysistä ja henkistä hyvinvointia edistävää tukea.

Miten tukea lyhytterapeuttisin keinoin vaihdevuosi-ikäisten naisten itsetuntemuksen ja hyvinvoinnin lisääntymistä?

Vaihdevuosien mukanaan tuomat oireet, haasteet ja mahdollisten varhaisten ajatusmallien ja skeemojen aktivoituminen saattavat pakottaa hidastamaan tahtia, kuulostelemaan itseään uudella tavalla ja lopulta toivottavasti myös panostamaan aiempaa enemmän omaan hyvinvointiin. Vaihdevuodet tarjoavatkin parhaimmillaan mahdollisuus kohdata itsemme tässä ja nyt: omia ajatus-, tunne- ja toimintamallejamme, jotka ovat kenties jääneet tähän asti varjoon. Tämä saattaa johtaa mielenkiintoiseen ja paikoin jännittäväänkin elämänvaiheeseen.

Lyhytterapiassa voidaan helpottaa paitsi oireiden häiritsevyyttä, lisäksi tarjota keinoja itsetuntemuksen lisääntymiseen, omasta hyvinvoinnista vastuun ottamiseen ja positiiviseen muutokseen loppuelämää silmällä pitäen.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa (KKT) keskitytään tutkimaan yhdessä asiakkaan kanssa tämän psyykkistä oireilua aiheuttavia ajatustapoja sekä sitä, miten tämän ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja käyttäytymiseen. Vaihdevuosien aikaisten psyykkisten haasteiden kontekstissa tämä lähestymistapa voi olla merkittävä helpotuksen tuoja, koska vaihevuosien nostattamia automaattisia ajatuksia, kielteisiä tulkintoja sekä itseään väheksyvää puhetta opitaan terapiassa tunnistamaan ja tutkimaan, lisäksi asiakkaalle tarjotaan kohdistettuja välineitä niiden muokkaamiseen.

Esimerkiksi omaa arvoaan naisena ikääntymisen takia kyseenalaistavan asiakkaan kanssa on mahdollista tutkia ja purkaa ajatusta siitä, että ainoastaan nuoruus olisi arvokasta, jolloin myös ikääntymiseen liitetty automaattinen oman arvon heikentyminen kyseenalaistuu. Samoin alamme rakentaa uusia myönteisiä merkityksiä ja arvoja nykyiselle ja edessä olevalle elämänvaiheelle. Haitallisten ajatusmallien tunnistamiseen ja muokkaamiseen voidaan käyttää apuna ajatuslokeja, käyttäytymiskokeita ja itsemyötätuntoharjoituksia Tämän työskentelyn ansiosta naiset alkavat huomata ajatustensa automatisoituneen luonteen sekä stressireaktioittensa aiempaa herkemmän aktivoitumisen ja ymmärtävät, että he tulkitsevat itseä ja ympäristöä nk. ”vaihdevuosilinssien” läpi. Tämä tietoisuuden ja itseymmärryksen lisääntyminen jo itsessään auttaa usein vähentämään riittämättömyyden tunteita ja itsesyytöstä.

Skeematerapia on integratiivinen psykoterapia, jossa työstetään syvälle juurtuneita varhaisia skeemoja eli mielen sisäisiä uskomus- ja toimintamalleja, jotka voivat aktivoitua vaihdevuosiin liittyvässä siirtymävaiheessa ja heikentää naisten kokemaa hyvinvointia ja sopeutumista tähän elämänvaiheeseen.

Lapsuudessa syntyneiden haitallisten tunnelukkojen tutkiminen ja muuttaminen vaatii lisääntynyttä itsetietoisuutta ja harjoittelua, mutta on hyvinkin mahdollista lyhytterapiassa. Skeematerapeuttinen lähestymistapa painottaa myötätuntoista suhtautumista skeeman syntyhistoriaan: skeeman ymmärretään kehittyneen aiemmin selviytymistä tukevaksi malliksi, joka ei kuitenkaan enää palvele nykyistä elämäntilannetta.

Työskentely alkaa kokemusten normalisoinnilla ja psykoedukaatiolla. Vaihdevuosien psyykkisiä oireita tarkastellaan osana elämänvaihetta, jossa kehon ja mielen säätelyjärjestelmät ovat kuormittuneita. Tunnelukkojen esittely yleisinä ja inhimillisinä malleina auttaa vähentämään häpeää ja luo turvallisen pohjan työskentelylle. Keskeistä on erottaa yksilön minäkuva aktivoituneesta tunnelukosta, mikä mahdollistaa etäisyyden ottamisen automaattisiin reaktioihin.

Lisäksi asiakasta autetaan arjessaan tunnistamaan tilanteet, joissa voimakkaat tunteet tai kielteiset ajatukset aktivoituvat, sekä nimeämään niihin liittyvät tunnelukot, kuten vajavuus, hylkääminen tai vaativuus. Tunnelukon nimeäminen lisää ymmärrettävyyttä ja hallinnan tunnetta sekä vähentää kokemusta siitä, että reaktiot olisivat hallitsemattomia tai pysyviä.

Työskentelyn keskiössä on terveen aikuisen näkökulman vahvistaminen. Asiakasta tuetaan tunnistamaan omat tarpeensa, arvonsa, asettamaan rajoja ja suhtautumaan itseensä hyväksyvämmin elämänmuutoksen keskellä. Vaihdevuosi-ikä voidaan nähdä paitsi kuormittavana myös mahdollisuutena lisätä itseymmärrystä ja rakentaa kestävämpää, myötätuntoisempaa suhdetta itseen. Näin ymmärrettynä tämä vaihe on kasvun ja integraation aikaa, ei ainoastaan oireista kärsimisen ja nuoruudesta luopumisen aikaa.

Tietoisuustaitojen harjoittaminen syventää arjessamme hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Käsitteen länsimaiseen terveys- ja terapiakontekstiin toi erityisesti Yhdysvaltalainen molekyylibiologi Jon Kabat-Zinn, jonka määritelmän mukaan hyväksyvä tietoinen läsnäolo on huomion suuntaamista tarkoituksellisesti nykyhetkeen – hengitys, kehonaistimukset, ajatukset, tunteet, äänet, ympäristö – hyväksyvällä asenteella ja vailla tuomitsemista. Tämän johdosta tarve välittömään reagointiin hankalissakin tilanteissa lakkaa.

Vaihdevuosiin liittyvät hormonaaliset muutokset herkistävät stressille ja stressireaktioille sekä mielialan vaihteluille ja ahdistukselle, mikä saattaa voimistaa sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Hermojen menetys, jatkuva ärtyisyys ja tiuskiminen taas nostaa pintaan syyllisyyttä omista reaktioista, ja tähän liittyvä itsearvostelu ja kritiikki entisestään lisää naisen kokemaa psyykkistä kuormitusta.

Kun asiakkaan kanssa tehdään tietoisuustaitoharjoitteita, tai niitä annetaan kotona tehtäväksi, asiakkaan kehotietoisuus syvenee. Tämän avulla hän oppii huomaamaan ärtymyksen aiheuttamat keholliset reaktionsa – kiristyneet hartiat, nopeutunut hengitys, ahdistus jne. – samalla hetkellä, kun ne hänessä nousevat. Tietoisuuden lisääntyminen ja oikea-aikainen ärtymyksen tunnistaminen vaimentaa tai kokonaan hävittää kokemuksen, jolloin myös impulsiivinen käyttäytyminen vähenee.

Lisäksi tietoisuustaitojen harjoittamisen tuoman lisääntyneen tietoisuuden avulla voimme tutkia itsekriittisiä ajatuksiamme ikään kuin etäältä: “Huomaan ajatuksen, että olen vanha ja lihava”, tai ”huomaan, että mieli selittää tilannetta itse-kriittisesti.” Kun opimme, että ajatukset ovat vain ajatuksia, eivätkä sama asia kuin ”minä”, niihin samaistuminen lakkaa. Tämä vähentää yliajattelua, kuten märehtimistä ja katastrofointia, jolloin ahdistus, stressi ja masennus lievittyvät.

Systemaattiset katsaukset ja meta-analyysit osoittavat, että tietoisuustaito-ohjelmat voivat parantaa vaihdevuosien kokonaiselämänlaatua sekä lieventää fyysisiä ja psykologisia oireita verrattuna kontrolliryhmiin. Läsnäolon vaikutusmekanismit liittyvät muun muassa kykyyn tunnistaa ja hyväksyä kehon tuntemuksia ja tunteita ilman reagointia tai tulkintaa, mikä voi vähentää stressireaktioita ja sitä kautta psykologista kärsimystä. Tällaista lähestymistapaa voidaan hyödyntää yhdessä muiden terapioiden, kuten kognitiivisen käyttäytymisterapian tai skeematerapian, kanssa täydentämään kokonaisvaltaista hoitoa ja tukemaan vaihdevuosi-ikäisten naisten psykologista selviytymistä.

Ratkaisukeskeinen terapia (RKT) on 1980-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty psykoterapeuttinen suuntaus, jonka keskeisiä kehittäjiä ovat Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg. Se on lyhytterapeuttinen, tulevaisuuteen ja asiakkaan voimavaroihin suuntautuva psykoterapeuttinen lähestymistapa, jossa pyritään vahvistamaan yksilön omia selviytymis- ja ratkaisukykyjä sen sijaan, että menneisyyden ongelmia analysoitaisiin syvällisesti.

Ratkaisukeskeistä terapiaa voidaan hyödyntää vaihdevuosi-ikäisten oireilussa (esim. kuumat aallot, unettomuus, mielialan vaihtelut) keskittymällä ongelmien analysoinnin sijaan toimivien ratkaisujen, voimavarojen ja positiivisten tavoitteiden löytämiseen. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä vaihdevuosi-ikäisen asiakkaan kanssa terapeuttinen prosessi käynnistyy asiakkaan toivoman muutoksen määrittelystä sen sijaan, että keskityttäisiin ensisijaisesti oireiden analysointiin. Asiakas saattaa hakeutua vastaanotolle esimerkiksi univaikeuksien, mielialan laskun ja kuumien aaltojen aiheuttaman kuormituksen vuoksi. Terapeutti suuntaa alussa keskustelun kohti tavoitteita kysymyksellä: “Mistä huomaisit, että tämä käynti on ollut hyödyllinen?” Tämä auttaa asiakasta jäsentämään toivottua lopputilaa konkreettisina arjen muutoksina, kuten parempana jaksamisena työpäivän jälkeen tai vähäisempänä ärtyisyytenä läheisiä kohtaan.

Lisäksi asiakkaalle esitetään nk. poikkeuskysymyksiä, joiden avulla kartoitetaan tilanteita, joissa ongelma on ollut lievempi tai poissa: “Onko ollut iltoja, jolloin nukahtaminen on ollut hieman helpompaa?” Kun asiakas tunnistaa tällaisen hetken, terapeutti tarkentaa, mitä asiakas teki tai ajatteli tuolloin toisin. Tämä tukee olemassa olevien toimivien strategioiden tunnistamista ja vahvistaa asiakkaan kokemusta omasta pystyvyydestään.

Työskentelyssä voidaan käyttää myös asteikkokysymyksiä (esim. 0–10), joilla arvioidaan koettua hallinnan tunnetta tai mielialaa. Jos asiakas arvioi jaksamisensa tasolle 4, terapeutti kysyy: “Mikä pitää sinut nelosessa eikä alempana?” ja “Mitä pientä pitäisi tapahtua, että pääsisit viitoseen?” Tämä ohjaa huomion jo olemassa oleviin voimavaroihin sekä pieniin, realistisiin edistysaskeliin.

Lisäksi tulevaisuussuuntautunut työskentely, kuten ihmekysymys, voi auttaa identiteetin ja elämänvaiheen muutoksen käsittelyssä: “Jos heräisit huomenna ja olisit löytänyt tasapainon tämän elämänvaiheen kanssa, mikä olisi ensimmäinen pieni merkki siitä?” Tällainen työskentely tukee uudenlaisen minäkuvan ja elämäntilanteen hyväksymisen rakentumista, mikä on merkityksellistä vaihdevuosiin liittyvässä psykologisessa sopeutumisessa.

Ratkaisukeskeinen terapia toimii hyvin integratiivisessa työskentelyssä tarjoten voimavaralähtöisen ja toivoa vahvistavan näkökulman elämänvaiheeseen, jota usein leimaa hallinnan menetyksen kokemus. Lisäksi lähestymistavan ei-patologisoiva sävy voi olla merkityksellinen. Vaihdevuodet eivät ole sairaus, vaan luonnollinen elämänvaihe. Ratkaisukeskeinen terapia tukee ajatusta siitä, että kyse on sopeutumisesta ja uuden tasapainon löytämisestä loppuelämää varten.

Yhteenveto
Vaihdevuosi-ikäisten naisten oireet ovat monisyisiä ja -kerroksellisia, mikä asettaa vaatimuksia lyhytterapeuttiselle hoidolle. Hyvä lyhytterapeutti pystyy tukemaan asiakasta paitsi oireiden lievittämisessä, myös itseymmärryksen ja integraation lisäämisessä ja näin tuomaan toiveikkuutta ja merkityksellisyyttä elämään ja tulevaisuuteen.

Kognitiivinen lähestymistapa tarjoaa välineitä tunnistaa oireita ja muokata ajatusmalleja konkreettisten harjoitusten ja tavoitteellisen työotteen ansiosta. Skeematerapian mukaan tuominen tähän luo asiakkaalle tärkeää taustatietoa ja psyykkisen näköalapaikan siitä, miten tietyt ajatus- ja tunnekuviot, sekä niiden nostattamat usein toimimattomat ja paikalleen jumiutuneet selviytymiskeinot ovat toistuneet hänen elämässään. Tämän ymmärtäminen lisää paitsi itsetuntemusta, voi lisätä asiakkaan itsemyötätuntoa ja hyvinvointia. Tämän työskentelyn ohella hyväksyvä tietoinen läsnäolo tarjoaa kyvyn olla prosessissa nousevien vaikeiden tunteiden kanssa hyväksyvällä asenteella, mikä vähentää uhka- ja pelkotiloja näin mahdollistaa tehokkaamman työskentelyn.

Mutta yksi ratkaisevan keskeinen pala tähän yhtälöön vielä tarvitaan. Mikä voi tässä kohtaa elämää olla sen keskeisempää, kuin pysähtyä miettimään omia voimavarojaan ja onnistumisiaan ja etenkin sitä, miten niitä voi hyödyttää tulevaisuutta silmällä pitäen. Ehkä tärkein kysymys, jonka nainen voi itselleen tässä elämänvaiheessa esittää kuuluu: ”kohti millaista tulevaisuutta haluan suunnata?” Ratkaisukeskeinen suuntaus tarjoaakin mahdollisuuden tulevaisuuteen positiivisesti katsovaan välintilinpäätökseen, josta meidän kannattaa ottaa parhaat opit ja oivallukset mukaamme elämme viimeiselle kolmannekselle.