Valmistuin helmikuussa 2023 ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Sain lyhytterapiaopinnoista ratkaisukeskeiseen terapiaan liittyvän osaamisen lisäksi eväitä tapaani tehdä ratkaisukeskeistä työnohjausta. Opiskelu syvensi ajatteluani ratkaisukeskeisyyden periaatteista ja sain uusia menetelmiä työhöni. Huomasin samalla taas kerran, että ratkaisukeskeinen perusprosessi  toimii niin yksilöiden kuin ryhmien kanssa. Kuvaan tässä artikkelissa muutamia itselleni merkittävimpiä oivalluksia ja evästyksiä.

Tee lisää sitä, mikä toimii

Ratkaisukeskeisen työnohjauksen tunnettavuutta edistänyt Frank Thomas alkoi pohtia yhdessä työtovereidensa kanssa 1980-luvun lopussa, miksi työnohjauksen pitäisi olla ratkaisukeskeistä, mikä ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa toimii hyvin, mikä huonommin ja miten työnohjausta voi tehdä tavalla, joka istuu ratkaisukeskeiseen traditioon. Hän halusi kuvata Insoo Kim Bergin työnohjausta koskevia ajatuksia ja menetelmiä sekä tehdä ratkaisukeskeistä työtapaa laajemmin tunnetuksi. 

Artikkelissaan Ratkaisukeskeinen työnohjaus, joka on luettavissa Peter De Jongin ja Insoo Kim Bergin kirjoittamassa kirjassa Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja (2018), Thomas kertoo havainneensa kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin ratkaisukeskeisiä periaatteita voidaan käyttää työnohjauksessa riippumatta siitä, mitä lähestymistapaa työnohjattavat käyttävät työssään, ja siitä minkälaisilla työpaikoilla he työskentelevät. Toinen merkittävä Thomasin huomio oli, että Bergin usein mainitsema periaate ”tee lisää sitä, mikä toimii”, toimii työnohjauksissakin erittäin hyvin. (De Jong ja Berg, 2018.)

Mikä on tärkeää ja merkityksellistä?

Lyhytterapiaopintojen loppuraportoinnin ohjeistuksessa pyydettiin vastaamaan muutamiin kysymyksiin, joista yksi oli: mitkä kysymystyypit tuntuvat sinulle tällä hetkellä mieluisimmilta. Yksi mieluisimmista ja tärkeimmistä kysymyksistä minulle on: mikä asiakkaalle on merkityksellistä, tähdellistä ja tärkeää. 

Ruudun ja Putkisaaren (2022) mukaan ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa lähdetään fokusoidusti siitä, mikä asiakkaalle on tärkeää ja merkityksellistä. Opinnot toivat uutta ymmärrystä siihen, miksi asiakkaalle tärkeisiin ja merkityksellisiin asioihin ja niiden vaikutuksiin fokusointi on tärkeää ja oikeastaan välttämätöntä. Ne asiat ovat Heather Fisken (2020) mukaan asiakkaalla olevia voimavaroja, jotka ovat asiakkaalle eläviä, todellisia ja antavat syyn elää. 

Hyödyntämisen periaate

Kirjassaan Elämästä on kysymys – itsemurhakriisien ratkaisukeskeinen hoito Fiske (2020) esittelee joukon käytännön ohjenuoria itsemurhaa käsittelevälle terapeuttiselle keskustelulle. Näihin ohjenuoriin kannattaa tutustua, vaikkeivat keskustelut omassa ratkaisukeskeisessä työskentelyssä käsittelisi itsemurhaa. Periaatteet sopivat mielestäni muidenkin ongelmallisten tilanteiden käsittelyyn. 

Edellä oleva kysymys siitä, mikä on asiakkaalle tärkeää ja merkityksellistä, sisältyy ensimmäiseen ohjenuoraan: hyödynnä sitä, mitä asiakas tuo. Yhtenä ratkaisukeskeisenä periaatteena on hyödyntää kaikkea, mitä asiakas tuo mukanaan. Hyödyntämisen käsitettä ja käyttämistä terapiatyössä tukee jo yli 40 vuotta jatkunut tutkimustyö, joka osoittaa, että asiakkaaseen liittyvät tekijät ovat tärkein yksittäinen myönteisiin hoitotuloksiin vaikuttava seikka selittäen 40 prosenttia hoitotuloksesta. (Fiske 2020.)

Miten voi hyödyntää sitä, mitä asiakas tuo? On muistettava, että jos aikoo auttaa ihmisiä muuttumaan, on ensimmäiseksi saatava heidän huomionsa. Asiakkaan huomion saadakseen terapeutin on oltava kiinnostunut hänestä ja keskityttävä siihen, mikä asiakkaalle on tärkeää, tähdellistä ja merkityksellistä. Terapeutin tehtävänä on etsiä keinoja, joilla asiakas ja terapeutti voivat hyödyntää kaikkea sitä, mitä asiakas jo tekee, mikä jo toimii ja mikä on asiakkaalle merkityksellistä ja tärkeää. (Fiske 2020.)

Arvostava yhteistyösuhde

Kaiken asiakastyön lähtökohtana on arvostava yhteistyösuhde. Ratkaisukeskeisen terapeutin tehtävä on De Jongin ja Bergin (2018) mukaan aina sama: pitää huolta siitä, että terapeutin ja asiakkaan välille syntyy yhteistyösuhde, jossa tarkastellaan, minkä asioiden asiakas haluaa olevan elämässään toisin ja mitä hän on valmis tekemään toisin saadakseen toivomansa muutoksen tapahtumaan. 

Thomas kirjoittaa artikkelissaan, että Bergin periaatteena oli painottaa yhteistyötä kaikissa ihmissuhteissa. Työnohjaajan tulee työskennellä mahdollisimman yhteistyöpainotteisesti vahvistaakseen asiakkaan kyvykkyyttä. Bergin sanoin: ”Me autamme työnohjattavaamme luomaan uuden todellisuuden. Meidän tehtävämme on muuttaa todellisuutta niin, että työnohjattava voisi kokea hallitsevansa tilanteen ja olevansa kyvykäs ja pätevä.” Työnohjaajan tehtävänä on tällöin löytää asiakkaan voimavarat ja kyvykkyys. 

Työnohjaus on Bergin mukaan kaksisuuntainen oppimisprosessi. Asiakasta ohjataan yhden askeleen takaapäin. Päästäkseen asiakkaan kanssa samalle aaltopituudelle, täytyy työnohjaajan saada tietoa hänen kyvykkyydestään ja osaamisestaan. Näin työnohjattava voi ottaa vastaan sen, mitä työnohjaajalla on sillä hetkellä annettavanaan. Työnohjaajan pitää aina kun mahdollista omaksua asiakkaan näkökulma, vähentää vallan epätasapainoa ja kuunnella tarkasti sitä, miten asiakas näkee ja tulkitsee asiat. Bergin ohje oli: ”Kysy enemmän kuin sanot.” 

Vahvistaminen ja edistyksen tutkiminen oli myös Bergin työnohjauksen kantava periaate. Kysymyksellä ”Miten sait muutoksen aikaiseksi?” pyritään saamaan selville, miten työnohjattava itse selittää myönteisen muutoksen. Olennaista on kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: miten muutos tapahtui, mistä onnistuminen johtui ja mikä sai edistymisen aikaiseksi.

Työnohjaus on kielellinen prosessi. Berg uskoi, että se miten asioista puhutaan on yhtä tärkeätä kuin se, mitä puhutaan. Tästä on esimerkkinä Bergin käyttämä pidättäytyvä tai tunnusteleva lähestymistapa (hedging), joka oli hänen pääasiallinen tapansa toimia työnohjaustilanteissa.

Ongelman kuvaaminen ja tavoitteen kirkastaminen

Opin koulutuksessa myös sen, että ennen asiakkaan tavoitteen kirkastamista on tärkeä keskustella ongelman merkityksestä asiakkaalle. Tätä kutsutaan ongelman kuvaamiseksi. Tässä keskustelun vaiheessa terapeutilla tai työnohjaajalla on suuri houkutus kuunnella asiakasta asiantuntijan korvin. On tärkeää omaksua ei-tietämisen asenne, kun aletaan selvittää asiakkaan huolia. Terapeutin täytyy kysellä ja kuunnella sekä vahvistaa asiakkaan tapa nähdä asiat. Asiakkaiden toiveiden kunnioittaminen ja ratkaisujen rakentaminen niiden pohjalle vahvistaa luonnollisella tavalla asiakkaan motivaatioita ja yhteistyöhalukkuutta. (De Jong ja Berg 2018.)

Siksi on tärkeä varmistaa, että asiakas itse kertoo sen, mikä ongelman merkitys on hänelle. Millä tavalla asia on ongelma? Mikä on asiakkaan käsitys siitä, miten ongelma vaikuttaa häneen? Mikä näistä ongelmista on se, joka pitäisi ottaa työn alle ensimmäisenä? Mitä sellaista elämässäsi tapahtuu tällä hetkellä, mikä saa sinut ajattelemaan, että juuri tämä ongelma on syytä ottaa työn alle ensimmäisenä?

Ongelman kuvaamisessa keskustellaan siitä, mitä asiakkaan merkitykset ja kokemukset merkitsevät hänelle. Kysymykset tarjoava asiakkaalle tilaisuuden pohtia huolellisesti omaa näkemystään. Ongelman merkitys saattaa muuttua, kun sen vaikutusta asiakkaaseen tarkastellaan. Asiakas saa laajentaa ja muovata omaa määritelmäänsä ongelmastaan. (De Jong ja Berg 2018.)

Keskustelu saattaa tuoda näkyville Aholan ja Furmanin (2020) ajatuksen siitä, että kaikki esiin tulevat ongelmat voivat olla itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia pulmia eikä niiden välillä tarvitse olla minkäänlaista syy-yhteyttä. Keskustelua myös selkeyttää, kun voi lähteä ratkomaan tiettyä asiakkaan esittämää ongelmaa sen sijaan, että ryhtyisi tekemään selkoa yhtä aikaa kaikista asiakkaan muista mahdollisista ongelmista. Tämän jälkeen lähdetään selvittämään, minkä asiakas haluaisi olevan elämässään toisin.