Kaukasian mystiikka ja vieraanvaraisuus

Kun kerroin suunnitelmistani matkustaa Kaukasukselle Georgiaan ja Azerbaidžaniin, tuttavani
ilmaisivat epäröintinsä ja sanoivat: ”Miksi sinä sinne lähdet, eihän siellä ole edes turvallista.” Vaikka maailmanpoliittinen tilanne herätti huolta, en halunnut antaa pelolle valtaa. Koronatilanne ja Ukrainan sota viivästyttivät matkalle lähtöä. Viivästyminen vuoksi osa lähtijöistä peruikin matkansa. Lopulta matkalle lähti viisi seikkailunhaluista naista.

Uutiskuvissa olin nähnyt pitkiä autojonoja Georgian rajalla ja venäläisiä nuoria miehiä, jotka pakenivat liikekannallepanoa Georgiaan. Lisäksi ulkoministeriön tiedotteessa kehotettiin välttämään matkustamista Venäjän miehittämille Abhasian ja Etelä-Osseatian alueille ja välttämään liikkumista niiden rajan läheisyydessä.

Kaikki matkalle lähtijät olivat kokeneita matkaajia, osa heistä oli työskennellyt ulkomailla. Useimmille Kaukasia näyttäytyi kartalla tuntemattomana alueena. Georgia ja Azerbaidžan ovat entisiä neuvostotasavaltoja, jotka itsenäistyivät vasta Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Matkatoimisto auttoi matkareitin suunnittelussa ja varaamalla molemmista maista pikkubussit, kuljettajat sekä paikalliset oppaat.

Georgian vieraanvaraisuus

”Jokainen vieras on Jumalan lähettämä”, sanoo vanha georgialainen sananlasku. Georgialaisille vieraanvaraisuus ja ystävistä välittäminen on erityisen tärkeää. He ovat rauhaa rakastava kansa ja erittäin ylpeitä pienestä maastaan, jolla on oma kieli ja omat aakkoset, dramaattinen ja mielenkiintoinen historia sekä ruokakulttuuri, joka kuuluu maailman parhaisiin. Vuosisatojen ajan laulut ovat kaikuneet, kun on kokoonnuttu yhteen työn, juhlien tai uskonnollisten tapahtumien merkeissä.

Georgiassa asuu noin 3,7 miljoonaa ihmistä. Nykyisin maastamuutto on merkittävää. Enemmistö nuorista on ilmaissut halunsa muuttaa ulkomaille. Kahden viime vuoden aikana 200 000 georgialaista on muuttanut Yhdysvaltoihin ja Euroopan maihin. Maassa on myös paljon sotapakolaisia, jotka odottavat kotiin pääsyä. Kristinusko saapui Georgiaan jo 300-luvulla, ja se on yhdistänyt kansaa vaikeina aikoina.

Lähdemme bussimatkalle kauniista pääkaupungista Tbilisistä, joka uhkuu historiaa ja kauneutta. Ajelemme Kakhetissa, Georgian tunnetulla viiniseudulla. Vierailemme Khareban kuuluisalla viinitilalla ja maistelemme georgialaisia viinejä. Viinikellarina toimii Neuvostoliiton aikainen entinen pommisuoja, jossa on käytäviä kaikkiaan kahdeksan kilometriä. Viininmaistelun jälkeen meitä odottaa yllätys. Viinitilan kokin johdolla opettelemme leipomaan hatsapuria. Hatsapuri on eräänlainen kaukasialainen versio pizzasta eli sulguni-juustoa tihkuva, voilla höystetty leipä.

Teemme päiväretken Mtskhetaan, joka on maan vanhimpia kaupunkeja ja muinainen uskonnollinen keskus. Vieraillemme Jvari-luostarissa, joka on rakennettu muinaisen pakanallisen temppelin paikalle. Merkillepantavaa on, että eri uskontokunnat elävät sovussa ja pakanallisia symboleja oli tuotu myös kirkkoihin.

Tutustumme tbilisiläisen taiteilija Niko Pirosmanin arkista elämänmenoa kuvaavaan taidenäyttelyyn. Tarina kertoo, että Pirosmani rakastui nuoreen, lahjakkaaseen näyttelijättäreen, jonka hän eräänä aamuna yllätti valtavalla määrällä ruusuja. Rakkaus jäi yksipuoliseksi, eikä varaton Pirosmani enää tavannut naista. Tästä syntyi laulu Million alysc roz – suomeksi Miljoona ruusua.

Azerbaidžanin ihmeet

Tbilisistä lennämme Azerbaidžanin pääkaupunkiin Bakuun Kaspianmeren rannalle. Kaupunkikierroksella ihastelemme Bakua muun muassa Highland Parkissa, josta avautuu upea näkymä kaupunkiin, bulevardille ja Kaspianmerelle. Täällä sijaitsee myös parlamentti ja marttyyrien kuja, jossa lepäävät sotasankarit eri aikakausilta. Azerbaidžan on muslimimaa. Hallinnon mukaan maassa on sananvapaus, mutta käytännössä sitä rajoitetaan ja toimittajia vastaan esitetään usein perusteettomia syytöksiä.

Neuvostoaikaisia taloja puretaan ja tilalle rakennetaan moderneja rakennuksia. Baku tarjoaa runsaasti erikoista ja kaunista nykyarkkitehtuuria, ns. wow-arkkitehtuuria. Kulttuurikeskus Heydar Aliyev on valittu maailman kauneimmaksi rakennukseksi, jonka on suunnitellut irakilais- britannialainen naisarkkitehti Zaha Hadid. Rakennus on saanut inspiraation Marilyn Monroen valkoisesta, tuulen mukana leijuvasta mekosta. Öljyvaltiolla on varaa hankkia maailman parhaat suunnittelijat.

Bakun vanha muurin ympäröimä kaupunki on valittu UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 2000. Modernilla puolella Bakua voi nauttia trendikkäistä ostoskaduista ja kahviloista. Samalla voi ihailla kaupungin pariisilaista ilmettä romanttisine valurautaparvekkeineen. Vanhaa arkkitehtuuria suojellaan ja hyödynnetään uudisrakentamisessa.

Matkustamme bussilla vanhaa silkkitietä Shekin kaupunkiin, jonka juuret ovat 200-luvulla. Matkalla Kaukasuksen läpi voimme nähdä Azerbaidžanin maaseudun keväistä elämää, kyliä ja pieniä kaupunkeja sekä menneisyyttä ja nykyaikaa. Matkalla ostamme leipää Karabahin pakolaisilta. Vuoristo-Karabahin sodan seurauksena Azerbaidžaniin on tullut lähes miljoona pakolaista.

Shekissä hotellimme sijaitsee lumihuippuisten vuorten keskellä. Parvekkeella nautimme hyvästä viinistä, hengitämme raikasta vuoristoilmaa ja ihailemme, kuinka pilvet peittävät vuoret sumuverhon taakse. Vierailemme paikallismuseossa ja näemme caravanserain, jossa silkkitien kauppiaat kameleineen majailivat ja tekivät kauppaa.

Gobustanin kansallispuistossa pysähdymme ihmettelemään erikoisia mutatulivuoria ja niiden aikaansaamia muodostelmia. Mutatulivuoria on samoilla paikoilla öljyesiintymien kanssa. Gobustanin kansallispuistossa hämmästelemme hyvin säilyneitä 12 000–16 000 vuotta vanhoja kalliopiirroksia, jotka kuuluvat UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Bakun koillispuolella ihailemme erikoista maan alta jatkuvasti palavaa tulta.

Syventymistä menneiden aikojen tarinoihin

Matka oli kuin astuisi toiseen maailmaan, jossa arjen murheet ja kiireet jäivät taakse. Se oli historiallinen virkistysloma, jossa sai syventyä menneiden aikojen tarinoihin. Samalla se oli opintomatka, joka avasi silmät näkemään laajemmasta perspektiivistä myös Suomen historian kehitysvaiheita ja yhteyksiä Venäjään ja sen naapurivaltioihin.

Ihmettelimme maiden vanhaa historiaa ja silkkitien tuomia vaikutteita. Molempien maiden historiassa oli nähtävissä valloittajien pyrkimykset hävittää kieli, uskonto ja koko kulttuuri. Ihailtavaa oli, miten kumpikin maa oli pystynyt säilyttämään identiteettinsä nostamalla esille yhä uudelleen oman kielen, kulttuurin ja uskonnon merkitystä. Matkalla pystyi aistimaan, kuinka sekasorron keskellä uskonto on vahvistanut yhteisöllisyyttä, toivoa ja tulevaisuudenuskoa.

Eri alan asiantuntijoista koostuva viiden hengen matkaseurue teki matkasta ainutlaatuisen. Iltaisin kävimme hyviä keskusteluja päivän nähtävyyksistä. Maakohtaiset, asiantuntevat oppaat auttoivat ymmärtämään maiden monimutkaista historiaa, kulttuuria ja poliittisia näkökohtia. Huomasimme, kuinka oppaat hiljensivät ääntään tietyistä asioista puhuessaan. Olimme varovaisia, vältimme käyttämästä tiettyjä sanoja ja keksimme sanoille vastineita.

Teimme havaintoja matkalla myös maiden siisteydestä. Kadut olivat puhtaita ja roskattomia. Kummassakin maassa roskaamisesta rangaistaan. Yllättävää oli huomata, miten vähän islamilaisuus näkyi katukuvassa. Nuoret pukeutuvat länsimaisesti, eikä minareeteista kuulunut rukouskutsuja. Matka lisäsi ymmärrystä, miksi Suomi on toistuvasti sijoittunut maailman onnellisimmaksi maaksi.