Digitalisaatio, etätyöskentely ja etävastaanotto. Nämä vieraat ja tuntemattomat herättävät ennakkoluuloja ja pelkoja. Voitaisiinko vain tehdä kuten ennenkin? Tämä olisi turvallista eikä tarvitsisi opetella uutta. En viitsi opetella, koska en ole koskaan ymmärtänyt tekniikasta mitään ja uskon, etten jatkossakaan ymmärrä. Olen keskittynyt ihmisläheiseen auttamistyöhön ja tekniikka vain sotkee tämän kuvion. Ihminen on todella hyvä perustelemaan, miksi jonkin toteuttaminen on todella vaikeaa, aikaa vievää ja niin mahdotonta. Voisiko käyttöönottoa lykätä niin pitkälle, kunnes se on vain pakko ottaa käyttöön? Pankin, vakuutusyhtiön ja vastaavien toimintojen siirtymisen digiaikaan voin ymmärtää, mutta en mielenterveysongelmista kärsivien auttamista.

On kesän 2019 loppu ja tiedän siirtyväni poliklinikkatyöhön. Haaveilen etävastaanotoista, joita toteuttaisin fyysisesti vakavasti sairaiden kanssa. Ajatukseni on, ettei vakavasti sairaan tarvitse käyttää vähäisiä voimavarojaan vastaanotolle tulemiseen. Hän joutuisi maksamaan matkoista ja olemaan loppupäivän aivan poikki, koska käyntiin menisi vähintään kaksi tuntia. Ensimmäinen toiveeni siirtyessäni poliklinikalle on saada tietokoneeseeni kamera ja mikrofoni. Tämä hankinta pitää perustella hyvin, sillä kukaan muu ei näitä ihmeellisiä välineitä vielä työssään käytä. Olen todella innoissani, kun osastonhoitaja nämä työtäni helpottavat laitteet tuo henkilökohtaisesti työhuoneeseeni. Minulla on jo muutama potilas, jotka haluavat tavata psykiatrisen sairaanhoitajan etänä. Suuri kiitos heille! Työyhteisössä ei jää epäselväksi, että olen aloittanut potilaiden etävastaanotot. Muistan kertoa omista ja potilaiden kokemuksista jokaisessa palaverissa. Valitettavasti muut eivät ole yhtä innokkaita tämän uuden asian äärellä. Onnekseni samalla käytävällä työskentelee henkilö, joka kehittää digitaalisia palveluita ja pystyn puhumaan hänen kanssaan samaa kieltä.

Toimin poliklinikalla puheenjohtajana kehittämistiimissä. Olen muutaman kuukauden tehnyt etävastaanottoja. Tämän kokemuksen perusteella esitän, että pienen poliklinikan henkilökunnalle hankitaan kamerat ja mikrofonit. Asian edistyminen vie aikaa. Muutamat henkilöt ovat halukkaita kokeilemaan etätyöskentelyä, kun eletään tammi-helmikuuta 2020. Tuohon aikaan tuon myös isommassa työryhmässä esille, että psykiatrian poliklinikalla tehdään etävastaanottoja sekä tämän hyödyt potilaalle ja henkilökunnalle. Etävastaanottoja hämmästellään ja luvataan myöhemmin pohtia, jos jossain vaiheessa tähän suunniteltaisiin koulutusta. 

Maaliskuun 2020 puolessa välissä olen sairastunut flunssaan. Samaan aikaan uutisoidaan korona viruksesta. Ilmoitan töihin poissaolostani ja muistan jälleen tuoda esille, kuinka tärkeää olisi nyt viimeistään hankkia kaikille kamerat ja mikrofonit.