Ketään ei saa jättää ulkopuolelle digitaalisessa palvelujärjestelmässä

Teksti: Timo Keistinen
Kuva: Kevin Ku / Pexels

Euroopassa ja koko maapallolla hyvinvoinnin palvelujärjestelmä joutui suurten muutosten eteen koronaepidemian alkaessa. Eri muotoisten digitaalisten ja etäpalveluiden tarve kasvoi kerralla, kun lähikontakteja pyrittiin vähentämään ja teho-osastot täyttyivät. Muutos toi esille tarpeen oppia uusia toimintatapoja.

Suomi on ollut terveydenhuollon digitalisaatiossa monia muita eurooppalaista maita edellä. Julkisen sektorin potilasasiakirjat ja tutkimustulokset ovat olleet digitaalisessa muodossa jo vuosia. Tiedot on tallennettu KANTA-arkistoon. Ne ovat olleet käytettävissä, kun hoitosuhde potilaaseen on muodostunut. Valtakunnalliset ja paikalliset kehittämisresurssit ovat julkisessa terveydenhuollossa suuntautuneet isojen potilaskertomusjärjestelmien kehittämiseen. Vähemmälle huomiolle on jäänyt mobiilien ja digitaalisten etäpalveluiden luonti. Nyt niiden käyttöön ajauduttiin osittain valmistautumatta. Potilas oli aina haluttu nähdä kasvokkain. Koronaepidemia muutti tilanteen kerralla.

Yksityinen terveydenhuolto pystyi nopeaan muutokseen. Kun lääkärin etävastaanotoista vuonna 2019 maksettiin KELA-korvauksia 3 800 henkilölle, niin vuonna 2020 korvauksen saajia oli 153 000. Tänä vuonna määrä kasvanee edelleen huomattavasti. Yksityisten palveluntuottajien sähköiset vastaanottomäärät siis moninkertaistuivat vuoden 2020 aikana. Nopeinta kehitys oli erityisesti työterveydenhuollossa ja opiskelijaterveydenhuollossa. Myös yksityiset psykoterapeutit pystyivät siirtymään usein nopeasti nettiterapioiden käyttöön.

Julkisessa terveydenhuollossa muutos digitaalisiin palveluihin oli hitaampaa. Perusterveyenhuolto pystyi vaivoin muuttamaan toimintatapojaan ja siirtymään etäyhteyksien käyttöön. Sielläkin käyntimäärät vähenivät ja moni pitkäaikaissairautta sairastava jäi suunniteltujen kontrollien ulkopuolelle. Erikoissairaanhoidossa toimintoja ajettiin vauhdilla alas. Painopiste siirrettiin epidemian pahenemiseen varautumiseen. Joissakin maakunnissa se tapahtui jo ennen kuin yhtään koronatapausta oli havaittu. Sairaanhoitopiirit raportoivat satoihin miljooniin nousevista alijäämistä, kun hoitoajat oli peruttu ja kuntalaskutuksen tulot loppuivat. Tämän takia valtio tuki viime vuonna suoraan sairaanhoitopiirejä 200 miljoonalla eurolla ja antoi lisäksi kunnille 1,4 miljardin euron tukipaketin peruspalveluiden kuten terveydenhuollon palveluiden turvaamiseksi.

 

Erikoissairaanhoidon psykiatria pystyi nopeaan muutokseen

Mielenterveyspalveluissa etätyöskentely toteutettiin pääsääntöisesti joustavasti ja psykiatristen tiimien toiminta pystyttiin rakentamamaan mietittynä. Yksiköissä kyettiin tekemään nopeita päätöksiä, kun lähikontaktia vaativat tutkimukset ja hoidot jouduttiin tauottamaan. Vapautunut aika pystyttiin käyttämään uudella tavalla. Etävastaanottojen voimakas lisääminen mahdollisti palvelutuotannon normaalivolyymillä poikkeusoloissa. Samalla opittiin joustavampi tapa työskennellä. Kokemus etävastaanottotoiminnasta koettiin monessa paikassa arvokkaaksi. Tekniset vaikeudet saatiin pääsääntöisesti voitettua, ja uudet menetelmät opittiin nopeasti. Samalla kehitettiin myös joustavia lähitapaamiskäytäntöjä.

Samalla nähtiin, että etävastaanotot eivät sovi kaikille eikä riittävää hoidollista kontaktia aina saatu esimerkiksi videon avulla. Tämä tuli esille erityisesti vakavimmissa psykiatrisissa sairauksissa kuten psykoosien hoidossa. Myös päihdehäiriöiden hoidossa todettiin digivastaanottojen olevan monesti riittämätön tapa hoidon tarjoamiseen. Lasten ja nuorten kohdalla ongelmia lisäsi se, että koulut ja oppilaitokset siirtyivät etätyöskentelyyn ja niiden tarjoama tuki hoidolle heikkeni. Myös kolmannen sektorin tarjoamat kuntoutuspalvelut heikkenivät. Erityisesti ryhmämuotoisten palvelujen supistuminen vaikutti moneen kuntoutujaan. Nähtiin myös, että mitään palveluja ei saa yhteiskunnassa sulkea kokonaan. Konkreettista arjen tukea tulee perheille olla riittävästi tarjolla koko ajan.

 

Työn johtamisen merkitys korostui

Uudet toimintatavat edellyttivät henkilökunnalta kykyä oppia nopeasti uutta ja mukautumista uuteen tilanteeseen. Tämä antoi haasteen työn organisointiin ja johtamiseen. Henkilökunnan tukeminen ja rohkaiseminen poikkeusoloissa on tärkeää. Esimiehet eivät vain voi kadota etätyöhön, jos työntekijät jatkavat perustehtävässä. Tarvitaan siis riittävästi koulutusta henkilökunnalle ja toimivat välineet vaihtoehtoisten palveluiden järjestämiseen. 

Kaikkialla maailmassa panostetaan nyt vaikuttavien terveydenhuollon digipalvelujen kehittämiseen. Suomi kulkee terveyspalvelujen kehittämisen eturintamassa. Tästä esimerkkinä ovat Kanta-palvelut, Omaolo ja sen Koronaviruksen oirearvio, Koronavilkku ja Päivystysapu – 116117. Näistä suurin osa on koko väestön käytettävissä asuinpaikasta riippumatta. 

Digitaalisen terveyden vallankumous on meneillään. Kun eurooppalaiset terveydenhuoltojärjestelmät yrittävät selviytyä kaikkien aikojen haastavimmista kansanterveysuhista, digitaalinen terveys on ollut hyödyllistä tehokkuuden, turvallisuuden ja jopa ihmisläheisen palvelun tarjoamisessa. Huolimatta siitä, että suurin osa näistä digitaalisista palveluista oli käytettävissä jo ennen COVID-19-kriisiä, oli niiden käyttö usein melko marginaalista. Jopa edistyksellisen sähköisen terveydenhuollon infrastruktuurin omaavissa maissa kuten Suomessa hoito toteutetaan pääasiassa kasvokkain. Kuitenkin meillä olisi mahdollisuudet hoidon antamiseen ja tietojen jakamiseen potilaiden ja terveydenhuollon tarjoajien välillä mobiilein ja digitaalisin yhteyksin.

Kriisi on merkinnyt mahdollisuutta. Tämän kriisin myönteisiä sivuvaikutuksia ovat digitaalisen terveyden katalysoimat massiiviset muutostarpeet ja mahdollisuus pohtia pitkällä aikavälillä, miten terveyspalveluja tarjotaan digitaaliaikana. Digitaalinen lähestymistapa voi toimia. Tämän laajamittaisen luonnonkokeilun aikana kerätyt todisteet auttavat todennäköisesti määrittelemään ensin digitaalisen lähestymistavan, joka voi tuottaa arvoa ja lieventää perusteettomia vastarinnan ilmentymiä, jotka estivät tähänastisen edistyksen. Samalla se edellyttää aktiivista tutkimusta siitä, mitä puutteita digitaalisuuteen siirtymisellä voidaan aiheuttaa. Ketään ei pidä jättää ulkopuoliseksi. Tarvitaan siis etsivää työtä, jotta löydetään heidät, jotka ovat epidemian aikana jääneet vaille tarvitsemiaan palveluita.

Timo Keistinen

LKT, kansanterveystieteen dosentti
Ratkes ry:n puheenjohtaja
timo@keistinen.fi
www.keistinen.fi