Ratkaisukeskeisyys vahvistaa oman ajattelun taitoa

Nykypäivän maailmassa ei ole puutetta tiedosta, sisällöistä ja selitysmalleista. Arjessa olemme tahtomattammekin monikanavaisen infopommituksen kohteena. Perinteisten medioiden lisäksi jokainen internetin käyttäjä, laite ja palvelu tuottaa jatkuvasti dataa. 

Sisällön määrä kasvaa, kun yhä useammat ihmiset osallistuvat tiedon tuottamiseen. Kuka tahansa voi tuottaa ja julkaista sisältöä verkossa: blogeja, videoita, podcasteja, tutkimuksia, kuvia jne. Tekoälyn leviämisen myötä yhä suurempi osa kasvavasta infomassasta ei ole enää ihmisten vaan myös koneiden tuottamaa. Myös tieteellisen tiedon ja teoretisoinnin määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Scopus- ja Web of Science -tietokantoihin indeksoitujen artikkelien määrä kasvoi 47 % vuosien 2016–2022 välillä (Zhu & Liu, 2020). 

Tässä tietovirran määrässä on helppo eksyä ja kadottaa kyky itse punnita tiedon paikkansapitävyyttä. Puhumattakaan relevanssista oman tai asiakkaiden elämän ja käsillä olevien asioiden kannalta. 

Erilaisten teorioiden ja selitysmallien toistuvia piirteitä ovat ongelmalähtöisyys, kausaalisuus ja normatiivisuus. Eli ne ohjaavat huomion uhkiin, puutteisiin, traumoihin, syihin ja ongelmiin sekä tarjoavat valmiin mallin siitä, kuinka tulisi ajatella ja toimia. Ne eivät jätä juurikaan tilaa ihmisten omalle ajattelulle, kokemukselle tai paikallisten erityispiirteiden havaitsemiselle. Keskimääräinen ja yleistävä tieto ei välttämättä anna edellytyksiä parempaan tilanteeseen pääsemiseen.

Tällaisessa ”valmiiden totuuksien” maailmassa tarvitaan kipeästi voimavara- ja ratkaisukeskeisyyttä muistuttamaan, että ulkopuolelta annetut selitysmallit ja määritelmät eivät aina osu kohdalleen. Mukaan tarvitaan ihmisen omaa kokemusta ja paikallistietoa. Ratkaisukeskeisyyden katse ihmisen psykologiaan ja toimintaan ei ole sisäistä maailmaa ulkopuolelta teoretisoiva vaan dialoginen ja mukaan kutsuva. Tämä tarkoittaa myös nöyryyttä ja avoimuutta sen suhteen, mikä voisi toimia kussakin tilanteessa. 

Ratkaisukeskeisen lähestymistavan ”kruununjalokivi” on ei-tietämisen positio. Siitä käsin asioita voidaan tutkiskella kategorisoimattomasti. Se raivaa tilaa luovuudelle ja sen oivaltamiselle, että haasteiden kanssa samaan aikaan läsnä on myös voimavaroja ja ratkaisun aihioita. Ratkaisukeskeisyys ohjaa lisäksi kiinnittämään huomiota kieleen ja tapaan, jolla kuvaamme maailmaa ja sen ilmiöitä. Määrittelytapamme joko lisää voimavaroja tai vähentää niitä. Ongelmien tarkan kuvauksen ja valmiiden reseptien sijaan ratkaisukeskeisyys kannustaa kiinnostumaan oppimista ja muutosta vauhdittavista asioista.  

Ratkes-yhdistyksellä on tärkeä tehtävä toimia vastapainona toisten puolesta tietämisen ja selittämisen suuntaukselle. Tähän lehteen on koottu artikkeleita, joissa eri alojen ammattilaiset kertovat kuinka he edistävät ratkaisukeskeistä filosofiaa ja käytäntöä työssään. Ratkaisukeskeisyyden viitekehys antaa myös eri toimintaympäristöissä relevanttien teorioiden ja mallien soveltamiselle oman mausteensa. Toivottavasti nämä esimerkit innostavat lukijoita tuomaan raikastavaa ja uusia mahdollisuuksia luovaa ratkaisukeskeistä ajattelua omiin ympäristöihinsä.