”Näemmekö ongelmat vai näemmekö mahdollisuudet?” Ensimmäinen muistiinpanoni Ratkaisukeskeisen valmennuksen luennolta. Tähän kysymykseen kiteytyy hienosti koko ratkaisukeskeisen valmennuksen upea filosofia. 

Ratkaisukeskeinen valmennus keskittyy löytämään ratkaisuja ja saavuttamaan tavoitteita ongelmien sijaan. Valmennus ohjaa keskittymään siihen, mikä toimii, ja mitä kohti halutaan kulkea, sen sijaan, että jumiudutaan ongelmiin.  Oppi ensimmäiseltä luennolta: ”Jos huomaat olevasi kuopassa, ensimmäiseksi kannattaa lopettaa kaivaminen.” 

Koulutuspäivien (etänä ja läsnä) ja luentojen lisäksi merkittävä osa oppimisesta tapahtuu oman coaching-harjoittelun kautta. Itselläni on neljä upeaa ja rohkeaa valmennettavaa, joiden kanssa valmennustunteja kertyy kaikkiaan 20. Lisäksi pohdimme oppimaamme vertaisryhmätapaamisissa ja ryhmävalmennuksessa. Ihan olennaisen tärkeänä osana koulutusta on myös oma ratkaisukeskeinen yksilövalmennus. 

Ennen kaikkea koulutus on ollut matka itseeni ja pysähtymiseen aika isojenkin asioiden äärelle. Osa koulutuspäivistä tuntui jopa terapeuttisilta, hyvällä tavalla. Koko ratkaisukeskeisyyden ajatusmalli on äärimmäisen voimaannuttava. Käytännönläheinen, tavoitteellinen ja voimavaroihin nojaava työote, joka auttaa ihmisiä löytämään ratkaisuja omista lähtökohdistaan ja vahvuuksistaan käsin. 

Yhteys itseen: vahvuudet näkyviksi 

Valmennuksessa, jotta asiakkaan potentiaali olisi mahdollisimman hyvin käytössä, coachin tulee tehdä se näkyväksi asiakkaalle, jotta tämä voi itse olla tietoinen omista vahvuuksistaan ja voimavaroistaan. (Ruutu 2023). Pystyvyysusko oli itselle uusi ja tärkeä termi ratkaisukeskeisessä valmennuksessa, jossa keskiössä on asiakkaan realistisen pystyvyysuskon voimistaminen; valmennettava tunnistaa omat vahvuutensa ja uskoo omaan kyvykkyyteensä. 

Tähän tosi toimivana työkaluna jäi kurssilta matkaan voimavarahaastattelu, jossa vahvuudet piirretään kukan terälehdiksi. Kukka on loistava tapa auttaa tunnistamaan omat taidot ja osaamiset, sosiaaliset voimavarat, selviytymistavat sekä unelmat ja tavoitteet.

Tekee itse kullekin äärimmäisen hyvää pysähtyä oman itsensä äärelle ja saada yhteys itseensä, omiin arvoihin ja siihen, mikä tuo merkityksellisyyttä. Kukkanen on ihan mainio työkalu itsetuntemuksen vahvistamiseen tehden näkyväksi omat vahvuudet ja arvomaailman. 

Uskon, että työelämässä olisi hyväksi, jos meillä olisi enemmän aikaa ajatella, keskittyä hetkeen – kuulla ja kuunnella. Miten oivallamme ja ajattelemme yhdessä? Miten aktiivisesti pysähdymme omien uskomusten ja tulkintojen äärelle? Onko meillä ratkaisu- vai ongelmapuhetta? Panostetaanko meillä dialogiin, jossa ollaan tietoisesti läsnä ja kuulolla ja aidosti pyritään ymmärtämään toista? Annetaanko tilaa rikastuttaville eri näkökulmille?  

Oppi: ole avoin, utelias, arvostava, ystävällinen ja aito

Coach ei anna vastauksia, vaan tilan pysähtyä  

Ratkaisukeskeinen valmennus on ajattelun, uskomusten ja tunteiden havainnointia, uudelleen suuntaamista ja avartamista. Ajoittain on ollut hankala pysäyttää itsensä sen äärelle, että coachina en anna vastauksia ja ratkaisuja. Coachin tehtävä on ohjata asiakkaan ajatusprosessia ja siirtää omat ratkaisuehdotukset syrjään. Coaching luo tilan pysähtyä tärkeiden asioiden äärelle. Olennaista on, että asiakas laajentaa omaa tietoisuuttaan ja ymmärrystään. (Ruutu 2023) 

Kuuntelemisen ja kuulemisen taidon opettelu on ollut itselleni yksi tärkeimmistä opeista. On annettava hiljaisuudelle tilaa, päästettävä irti tarpeesta ohjata keskustelua ja antaa vastauksia, joita arjessa usein esihenkilötyössä odotetaan. Suurimmat oivallukset valmennettavalle syntyvät usein annetusta tilasta. On kyettävä heittäytymään valmennettavan vietäväksi. Ei tarvitse olla oikeita vastauksia – samaan aikaan vapauttavaa ja vähän jännittävää. Coachin tavoitteena on herätellä ja kutkutella asiakkaan ajatuksia. Älä neuvo, vaan oivalluta ja ohjaa – tee ihmisestä muutoksen tekijä. Kurssilla lainattiin osuvasti Sokratesta: ”Tehtävä ei ole opettaa, vaan saada ajattelemaan”. Oivalluttaminen on pysyvä tapa saada aikaan muutos. 

Oppien käytäntöön vieminen vaatii itseltä isosti pysähtymistä omien toimintatapojen ja ajatusmallien äärelle. On tehtävä tietoisia lupauksia ja päätöksiä toimia toisin. Niitä konkreettisia pieniä askeleita: tällä viikolla keskityn olemaan avoin, tiimipalaverissa en anna vastauksia, tällä viikolla annan joka päivä jonkun positiivisen konkreettisen palautteen. Matka on edelleen kesken ja vaatii sekä harjoittelua että itsekuria. Toivon, että ratkaisukeskeisyyden ajattelusta jäisi pysyvä tapa kohdata ihmisiä.

Oppi: tee konkreettisia lupauksia arkeen

Stressi avoimista ja oikeista kysymyksistä

Erityisesti ensimmäisissä valmennuksissa stressasin sitä, miten osaan kysyä juuri oikeita, avoimia kysymyksiä, jotka kartoittavat niin tavoitetta, voimavaroja kuin konkreettisia askeleita kohti tavoitetta. Aika pian kuitenkin huomasin, että valmennettavilla on ensisijaisesti tarve tulla kuulluksi. Valmennettava on oikeutetusti keskittynyt itseensä, ei kysymysten arviointiin. 

Käytännön kokemus opetti, että ratkaisukeskeisyys ei ole vain kysymyslista, vaan enemmän keskittymistä kuunteluun, kuulemiseen, tilan antamiseen. Kysymyksillä käynnistät ajattelua ja saat aikaan uusia näkökulmia. Hyvillä kysymyksillä voi sytyttää valon- ja toivonpilkahduksen tai oivalluksen tunteen silloinkin, kun se tuntuu olevan piilossa.

Voimavaroja kartoittava osuus osoittautui ainakin omissa valmennuksissa tosi tärkeäksi. Harvoin me pysähdymme pohtimaan omia vahvuuksiamme, kykyjä, taitoja tai persoonallisia ominaisuuksia. 

Toimintaa ohjaavissa kysymyksissä yksi todella olennainen kysymys on: ”Mitä voisit tehdä jo tänään tai huomenna, joka veisi sinua pienen askeleen eteenpäin?” Pienet askeleet ja tunne siitä, että homma etenee, on tärkeä. Valmennuksessa pienetkin edistykset tehdään näkyväksi, tämä vahvistaa toivoa ja kyvykkyyttä: suunta on oikea. 

Oppi: kuuntele, odota ja anna tilaa. 

Ratkaisukeskeinen valmennus on tarjonnut omaan työhöni viestintäpäällikkönä ja esihenkilönä käytännöllisiä työkaluja, joiden avulla voin vahvistaa vuorovaikutusta, johtamista ja omaa ratkaisukeskeistä työotetta. Toivon, että arjessa (ainakin ajan myötä) oppini näkyisi uteliaisuudessa, yhdessä ajattelussa, tavoitteellisessa työskentelyssä ja tiimin sekä muiden sidosryhmien voimavarojen tunnistamisessa ja tukemisessa.

Suosittelen kurssia ja ylipäätään ratkaisukeskeistä otetta todella lämpimästi!

Ps. Kirjasuositus: Sirkku Ruutun Coachin työkalupakki (2023). Aivan mainio perusteos coachauksen äärelle ja paljon hyödyllisiä työkaluja. Sopii vallan mainiosti ihan itsenäiseen lueskeluun ja teemaan tutumiseen.