Voimavara- ja ratkaisulähtöisen osaamisen lisääminen asiakastyössä

Teksti ja kuvat: Päivi Vuokila-Oikkonen

Voimavara- ja ratkaisukeskeisen osaamisen lisääminen erityisesti nuorten parissa työskenteleville mahdollistui Yhdistämö-hankkeen koulutuksessa. Yhdistämö-hankkeen tavoitteena on kehittää hyvinvointialusta-toimintamalli työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten osallisuuden ja työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä työllisyyden edistämiseksi. Hyvinvointialusta-toimintamallin kehittämisen lähestymistavaksi on valittu voimavara- ja ratkaisukeskeisyys. Hankkeessa kohdetyhmänä ovat nuoret aikuiset, ja kehittämiskohteeksi ja -tavoitteeksi on valittu sosiaalinen kuntoutus. Hanketta rahoittaa ESR (Euroopan sosiaalirahasto), päätoteuttaja on ODL (Oulun Diakonissalaitos), osatoteuttajat DIAK (Diakonia-ammattikorkeakoulu) ja Oulun kaupunki. 

Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen on hankkeen tärkeä teema ikäryhmässä. Sosiaalinen kuntoutus määriteltiin ensimmäistä kertaa uudessa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014). Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaaliohjauksen ja sosiaalityön keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Voimavara- ja ratkaisulähtöinen sosiaalinen kuntoutus Suomessa tuotiin lähestymistavaksi ja menetelmäksi Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (SOSKU) (Kostilainen & Nieminen 2018). Kehittämishankkeessa mallinnettiin voimavara- ja ratkaisulähtöistä sosiaalista kuntoutusta suomalaiseen kontekstiin (Keskitalo & Vuokila-Oikkonen 2018, Vuokila-Oikkonen & Keskitalo 2018).

Suomessa ratkaisukeskeisyyden kehittymiseen ovat eniten vaikuttaneet psykiatri Ben Furman ja sosiaalipsykologi Tapani Ahola. Ratkaisukeskeisyys voidaan nähdä toimintamallina, tapana ajatella ja katsoa ja elää maailmassa. Se on tapa olla suhteessa ja vuorovaikutuksessa toisen ihmisten kanssa. Ratkaisukeskeisyydessä kuullaan ongelmat, mutta ne nimetään tavoitteiksi. Olennaista on ajatella muutoksen olevan välttämätöntä, jolloin tärkeitä ovat pienet askeleet kohti tavoitetta ja poikkeukset, jolloin ongelmaa ei esiinny. Ajattelutaitoja ja reflektiivisyyttä vaaditaan siihen, että ratkaisu ei välttämättä ole suorassa kytkennässä ongelmaan. Siksi kysymys, ”mistä ongelma johtuu?”, ei välttämättä johda ongelman ratkaisuun. (Furman & Ahola 2007, Ivenson ym. 2018.)

Ratkaisukeskeisyydessä lähtökohta on asiakkaan voimavaroissa. Ratkaisukeskeisyydessä korostuu asiakaslähtöisyys, yhteistyö ja asiakkaan näkökulman painottaminen. Voimavara- ja ratkaisulähtöisen työn periaate on, että kaikilla ihmisillä on vahvuuksia, kykyjä ja resursseja. Ihmiset yleensä osoittavat kestävyyttä, kun kohtaavat vastoinkäymisiä; ihmisillä on pyrkimys selviytyä. Asiantuntijalta edellytetään sellaisten kysymysten tekemistä, joiden avulla asiakas löytää voimavaroja ja saa välineitä ratkaisun tekemiseen. Konstruktionismin lähtökohdista ajatellaan, että sekä ongelmat että ratkaisut ovat vuorovaikutuksella muutettavissa olevia rakennelmia, konstruktioita. Se, miten asioista puhutaan, muokkaa mielen sisältöä, mikä taas ohjaa käyttäytymistä. Tärkeää on kunnioittaa jokaisen itse luomaa todellisuutta. Se on lähtökohtana kohtaamisessa, kun tavoitteena on saada aikaan nykyistä tyydyttävämpi tilanne. (Ivenson ym. 2018.) Voimavaralähtöisen ajattelun mukaan yhteistoiminnallinen asenne työntekijöiden ja asiakkaiden välillä vahvistaa asiakkaiden kapasiteettia (Healy 2005, 157–158).

Kohtaamisessa rakennetaan yhteistyösuhde, määritellään tarkoitus, arvioidaan tilanteita sekä suunnitellaan ja toteutetaan muutoksia. Lisäksi perinteinen ongelmanratkaisu muutetaan ratkaisujen etsimiseksi, käytetään kieltä ja käsitteitä, jotka korostavat vahvuuksia, voimaantumista, asiakkaan kanssa kumppanina toimimista kaikilla tasoilla tavoitteena edistää kyvykkyyttä ja laajempia muutoksia. (Miley & Melia & DuBois 2013, 110.)

Artikkelissa kuvattu koulutus toteutettiin teamsilla ja tehtävissä käytettiin forms- ohjelmaa.  Koulutukseen osallistui 21 henkilö eri aloilta. Artikkelissa kuvataan koulutuksen merkitystä, sisältöä ja osallistujien arviointia koulutuksesta. 

Koulutuksen tarve

Ratkaisukeskeinen koulutus käynnistyi ratkaisukeskeisellä kysymyksellä ”mikä olisi hyvä tulos tästä meidän tapaamisestamme”. Osallistujien mielestä hyvää tulosta kuvaa, kun uusien lähestymistapojen ja menetelmien oppiminen mahdollistuu koulutuksessa ja oppimaansa voi hyödyntää asiakastyössä. Toivottiin konkreettisia työkaluja asiakkaan tavoitteiseen, jossa asiakas tulee tietoiseksi omista voimavaroistaan ja elämästään. 

Osallistujat kuvasivat asiaa seuraavasti: 

”Oppia uusia työskentelymenetelmiä ja lähestymistapoja omaan työhön asiakkaiden kanssa.”

”Saisi tietoa ja käytännön esimerkkejä ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä työotteesta.” 

”Asiakastyöhön tueksi, nuorten urapolkujen pähkäilyyn, erilaisia näkökulmia työhön, käytännössä käytettäviä konkreettisia työkaluja.” 

 ”Sellaisia, joissa asiakas kokee päässeensä itse luomaan omaa elämää koskevia ratkaisuja sekä pääsee tekemään itselleen tärkeitä oivalluksia omista voimavaroistaan ja elämästä yleensä.” 

Koulutuksen sisältö

Koulutuksessa teemoina olivat ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyden juuret ja tausta. Pääteema oli ratkaisukeskeisyys lähestymistapana ja menetelminä. Lisäksi koulutuksen aikana tarkasteltiin tulkintaa, narratiivisuutta ja dialogisuutta asiakastyössä. Narratiivisuuden teemassa käsiteltiin tarinoita, kertomuksia ja kerronnallisuutta.  Koulutus sisälsi useita harjoituksia mm. tulkinnasta, toisen kertomuksen kuulemisesta ja ratkaisu- ja voimavaralähtöisyyden menetelmistä kohtaamisessa. 

Koulutuksen arviointi

Koulutuksesta pyydettiin palaute asteikolla 1–5, kokonaisarvosana koulutuksesta oli 4.2. Lisäksi kysyttiin avoimilla kysymyksillä koulutuksen tarpeesta ja koulutuksessa syntyneen osaamisen hyödyntämisestä. 

Koulutuksen tarpeen arviointi

Osallistujien mielestä koulutus vahvisti osaamista ja antoi uusia näkökulmia asiakkaan kohtaamiseen. Koulutuksessa opittiin uusia menetelmiä ja niitä harjoiteltiin. Tärkeää oli ollut menetelmien harjoittelu. Osallistujien mielestä koulutus vahvisti oman työn kehittämistä ja motivoi ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyden syvempään osaamiseen.  Koulutus oli perustunut asiantuntijuuteen.  Koulutus vahvisti ajatusta, että keskustelu, kuuntelu ja oikeat kysymykset ovat kohtaamisessa olennaisia.  

Osallistujat kuvasivat koulutuksen tarvetta seuraavasti: 

”Todella hyvin siihen työhön ja asiakasryhmään missä työskentelen.”

”Vahvisti osaamistani ja toi uusia näkökulmia.” 

” Sain vahvistusta omaan työskentelyyn sekä kanssakäymiseen asiakkaiden kanssa. Sain joitain työkaluja sekä hyviä harjoituksia ja luontevia ajatusmalleja sille, millaista ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työ on ja kuinka sitä voin hyödyntää. ”

” Vielä syvemmälle kiinnostaisi näissä asioissa mennä ja opiskella.” 

”Asiantuntevaa, aiheeseen intohimolla suhtautuvaa puhujaa on aina ilo kuunnella! Kiitos!”

”Oikeanlainen keskustelu, kuuntelu ja kysely on riittävää.”

Syntyneen osaamisen hyödyntäminen

Osallistujia pyydettiin kuvaamaan, miten he aikovat hyödyntää koulutuksessa syntynyttä osaamista. Osallistujien mielestä he ottavat käyttöön koulutuksessa syntynyttä osaamista. Osallistujat alkoivat pohtia omaa tapaansa olla vuorovaikutuksessa asiakkaansa kanssa. Osallistujat havaitsivat, että vaatii tietoisuutta olla ratkaisematta asiakkaan ongelmia ja tärkeä on kiinnittää huomiota kysymyksiin. Lisäksi motivoiduttiin oppimaan ratkaisu- ja voimavarakeskeisyydestä lisää. 

Osallistujat kuvasivat asiaan seuraavasti: 

”Harjoituksissa opitut asiat tulevat käyttöön työssäni.”

”Aion pohtia pysähtymään omaa tapaani olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Pyrkiä pistämään mieleeni aikalisän aina, kun tekee mieli neuvoa tai ratkaista asiakkaan ongelma.”

”Kiinnitän enemmän huomiota asettamiini kysymyksiin.”

”Heti seuraavan asiakkaan kanssa käyttöön.”

”Omassa työssäni narratiivisen työskentelyotteen syventäminen asiakastyöhön. Siihen haluan paneutua seuraavaksi enemmän, vaikka sitä työmuotoa jo käytän, mutta haluan oppia siitä lisää. ” 

Osaamisen lisääminen ratkaisu- ja voimavarakeskeisyydestä on merkityksellistä

Nevala ym. (2019) mukaan ammatillinen koulutus on keskeinen keino kehittää työntekijöiden osaamista, johon kyseinen koulutus vastasi. Lyly-Yrjänäisen (2018) mukaan työntekijöiden on tärkeä oppia ja päivittää osaamistaan työssä. Lisäksi työntekijän voidessa kehittää omaa osaamistaan, hän voi paremmin ja saa aikaan myönteisiä tuloksia työssään. Omaan työhön ja sen sisältöön vaikuttaminen lisäävät myös työn merkityksellisyyttä. (Vuori ym. 2012.)

Osallistujien kokemuksen mukaan osaaminen ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys vahvistui koulutuksen tuloksena. Koulutuksen sisältö rakentui luentoihin ja harjoituksiin. Koulutusta ohjasi kognitiivis-konstruktivistinen oppimiskäsitys, jonka tavoitteena oli pyrkiä saamaan aikaan ajattelua ja pohdintaa ja jonka avulla ymmärretään ja opitaan asiaa ja tiedon voi ottaa toiminnan tasolle osallistujien omassa työssä. (Rauste-von Wright 1994.) 

Voimavara- ja ratkaisukeskeisyys asiakastyössä vaatii osaamisen kehittämistä. Koska on kyse lähestymistavasta ja menetelmistä, niiden oppiminen vaatii aikaa ja ajattelutavan muutosta asiakkaasta, kohtaamisesta ja omasta roolista asiakastyössä.

Lähteet:

Furman, B. & Ahola, T. (1993). Muuttuset-terapiasta ratkaisuihin. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti.  

Furman, B. & Ahola, T. (2007). Onnistuminen on joukkuelaji. Reteaming-valmentajan käsikirja. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti.

Ivenson, C., George, E. & Ratner, H. (2018). Brief Coaching – ratkaisukeskeinen lähestymistapa. Suom. Susanna Tuomi-Giddigs. Porvoo: Lyhytterapiainstituutti.

Kostilainen, H., Nieminen, A., (toim.) (2018). Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diak Työelämä, 13, Diakonia-ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-952-493-307-0

Keskitalo, E. & Vuokila-Oikkonen, P. (2018). Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa H. Kostilainen & A. Nieminen, Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuk-sia. Diak Työelämä 13. Juvenes Print. pp. 164-176. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y 

Lyly-Yrjänäinen, M. Työolobarometri 2018. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:51. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161826  

Miley, K. K., O’Melia, M. & DuBois, B. (2013). Generalist Social Work Practice. Boston: Pearson.

Nevala, H.-M., Hämeenoja, E. & Lundgren, K. (2019). Ammattitaidolla kiertotalouteen – Osaamisen kehittämistä tarvitaan kaikilla aloilla ja työuran kaikissa vaiheissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(5), 81–88. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/akakk/article/view/84830 

Vuokila-Oikkonen, P. & Keskitalo, E. (2018). Sosiaalisen kuntoutuksen voimavara- ja ratkaisukeskeiset menetelmät. Teoksessa Kostilainen H. & Nieminen A., Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diak Työelämä 13. Juvenes Print. s. 84–96. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Rauste-von Wright, M. (1997). Opettaja tienhaarassa: Konstruktivisimia käytännössä. Jyväskylä: Atena.

Vuori, T., San, E. & Kira, M. (2012). Meaningfulness-making at work. Qualitative Research in Organizations and Management. [Verkkolehti]. Vol. 7(2), 231–248. http://dx.doi.org/10.1108/17465641211253110

Päivi Vuokila-Oikkonen

asiantuntija, TKI, terveystieteiden tohtori, työelämän kehittäjä
-muutos valmentaja - työnohjaaja-
LP-NP- kouluttaja
paivi.vuokila-oikkonen@diak.fi
p. +358408297670
twitter: @paivivo
LinkedIn: linkedin.com/in/paivi-vuokila-oikkonen