Voimavara- ja ratkaisukeskeisen osaamisen lisääminen erityisesti nuorten parissa työskenteleville mahdollistui Yhdistämö-hankkeen koulutuksessa. Yhdistämö-hankkeen tavoitteena on kehittää hyvinvointialusta-toimintamalli työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten osallisuuden ja työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä työllisyyden edistämiseksi. Hyvinvointialusta-toimintamallin kehittämisen lähestymistavaksi on valittu voimavara- ja ratkaisukeskeisyys. Hankkeessa kohdetyhmänä ovat nuoret aikuiset, ja kehittämiskohteeksi ja -tavoitteeksi on valittu sosiaalinen kuntoutus. Hanketta rahoittaa ESR (Euroopan sosiaalirahasto), päätoteuttaja on ODL (Oulun Diakonissalaitos), osatoteuttajat DIAK (Diakonia-ammattikorkeakoulu) ja Oulun kaupunki. 

Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen on hankkeen tärkeä teema ikäryhmässä. Sosiaalinen kuntoutus määriteltiin ensimmäistä kertaa uudessa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014). Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaaliohjauksen ja sosiaalityön keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Voimavara- ja ratkaisulähtöinen sosiaalinen kuntoutus Suomessa tuotiin lähestymistavaksi ja menetelmäksi Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (SOSKU) (Kostilainen & Nieminen 2018). Kehittämishankkeessa mallinnettiin voimavara- ja ratkaisulähtöistä sosiaalista kuntoutusta suomalaiseen kontekstiin (Keskitalo & Vuokila-Oikkonen 2018, Vuokila-Oikkonen & Keskitalo 2018).

Suomessa ratkaisukeskeisyyden kehittymiseen ovat eniten vaikuttaneet psykiatri Ben Furman ja sosiaalipsykologi Tapani Ahola. Ratkaisukeskeisyys voidaan nähdä toimintamallina, tapana ajatella ja katsoa ja elää maailmassa. Se on tapa olla suhteessa ja vuorovaikutuksessa toisen ihmisten kanssa. Ratkaisukeskeisyydessä kuullaan ongelmat, mutta ne nimetään tavoitteiksi. Olennaista on ajatella muutoksen olevan välttämätöntä, jolloin tärkeitä ovat pienet askeleet kohti tavoitetta ja poikkeukset, jolloin ongelmaa ei esiinny. Ajattelutaitoja ja reflektiivisyyttä vaaditaan siihen, että ratkaisu ei välttämättä ole suorassa kytkennässä ongelmaan. Siksi kysymys, ”mistä ongelma johtuu?”, ei välttämättä johda ongelman ratkaisuun. (Furman & Ahola 2007, Ivenson ym. 2018.)

Ratkaisukeskeisyydessä lähtökohta on asiakkaan voimavaroissa. Ratkaisukeskeisyydessä korostuu asiakaslähtöisyys, yhteistyö ja asiakkaan näkökulman painottaminen. Voimavara- ja ratkaisulähtöisen työn periaate on, että kaikilla ihmisillä on vahvuuksia, kykyjä ja resursseja. Ihmiset yleensä osoittavat kestävyyttä, kun kohtaavat vastoinkäymisiä; ihmisillä on pyrkimys selviytyä. Asiantuntijalta edellytetään sellaisten kysymysten tekemistä, joiden avulla asiakas löytää voimavaroja ja saa välineitä ratkaisun tekemiseen. Konstruktionismin lähtökohdista ajatellaan, että sekä ongelmat että ratkaisut ovat vuorovaikutuksella muutettavissa olevia rakennelmia, konstruktioita. Se, miten asioista puhutaan, muokkaa mielen sisältöä, mikä taas ohjaa käyttäytymistä. Tärkeää on kunnioittaa jokaisen itse luomaa todellisuutta. Se on lähtökohtana kohtaamisessa, kun tavoitteena on saada aikaan nykyistä tyydyttävämpi tilanne. (Ivenson ym. 2018.) Voimavaralähtöisen ajattelun mukaan yhteistoiminnallinen asenne työntekijöiden ja asiakkaiden välillä vahvistaa asiakkaiden kapasiteettia (Healy 2005, 157–158).

Kohtaamisessa rakennetaan yhteistyösuhde, määritellään tarkoitus, arvioidaan tilanteita sekä suunnitellaan ja toteutetaan muutoksia. Lisäksi perinteinen ongelmanratkaisu muutetaan ratkaisujen etsimiseksi, käytetään kieltä ja käsitteitä, jotka korostavat vahvuuksia, voimaantumista, asiakkaan kanssa kumppanina toimimista kaikilla tasoilla tavoitteena edistää kyvykkyyttä ja laajempia muutoksia. (Miley & Melia & DuBois 2013, 110.)

Artikkelissa kuvattu koulutus toteutettiin teamsilla ja tehtävissä käytettiin forms- ohjelmaa.  Koulutukseen osallistui 21 henkilö eri aloilta. Artikkelissa kuvataan koulutuksen merkitystä, sisältöä ja osallistujien arviointia koulutuksesta.