Koronarokotukset luovat uskoa yhteiskunnan elpymiseen ja tulevaisuuteen. Pitkään jatkunut poikkeustila kannusti työyhteisöjä uusien työmenetelmien käyttöönottoon, erityisesti sähköisten työmenetelmien ja -välineiden käyttöönotto on ollut huimaa. Toisista välittäminen ja yhteisöllisyys ovat saaneet uusia merkityksiä ihmisille.  Etätyö loi tarpeita uudenlaiselle johtamisosaamiselle, yhdessä oppimisen kulttuurille ja verkostoissa toimimiselle. Resilienssi on korostunut yhteisöissä.  Se näkyy arvostavana johtamisena, vuorovaikutuksen rakentamisena ja ennakointina. Toiset organisaatiot ja ihmiset ovat pärjänneet paremmin ja toiset huonommin.  Selviytymiseen on vaikuttanut se, miten organisaatiot ja ihmiset ovat varautuneet erilaisiin tilanteisiin ja kriiseihin. Kuitenkin nyt olemassa olevasta kriisistä oppiminen olisi viisautta.  Resilienssi on lähellä voimavara- ja ratkaisukeskeisyyttä, molempia yhdistää voimavarojen, onnistumisten, osaamisen ja selviämisen tunnistaminen.  Lähestymistapoja yhdistää lisäksi tulevaisuuteen suuntaaminen.  Lisäksi tärkeää on, että vaikeuksista voi puhua ja niistä voi selvitä, joka tarkoittaa tavoitteen asettamista ja siihen suuntaamista. Resilienssiä on ajattelun ja toiminnan joustavuus. Tässä yhteydessä on syytä mainita myös mielen joustavuus, joka synnyttää toivoa kriiseistä ja mahdollisesti mielenterveyteen liittyvistä ongelmista selviytymiseen.

Lehdessä paneudutaan ajankohtaisiin aiheisiin kuten positiiviseen johtamiseen, työpaikan moninaisuuden haasteisiin työnohjauksen näkökulmasta, luonnon merkitykseen ja taiteen hyödyntämiseen työnohjauksessa, valmennuksessa ja kehittämistoiminnassa. Hyvällä johtamisella voidaan vaikuttaa siihen, että työn innostusta ylläpitävät voimavaratekijät kantavat muutoksissa ja haasteissa.  Työn ja työntekijöiden vahvuuksien, taitojen, osaamisen lisäämisen ja kiinnostuksen kohteiden yhteensopivuus ja hyödyntäminen tekee työstä merkityksellistä ja johtaa työn iloon ja hyvinvointiin.

Riittävän työvoiman saamiseksi Suomi kilpailee muiden maiden tapaan ulkomaisista osaajista ja asiantuntijoista. Herää kysymys, miten huomioidaan kulttuurinen ja kansallinen erilaisuus työyhteisössä ja miten kohtaamiseen liittyviä jännitteitä käsitellään? Artikkeleissa nousee esille työyhteisöihin ja työnohjaukseen liittyvä kulttuuriosaamisen haaste. Esille nousee myös näkökulmia, miten näihin haasteisiin voitaisiin vastata.

Hyviä lukuhetkiä!