Viime vuosien aikana moni meistä on varmasti pysähtynyt miettimään, mitä tarkoittaa olla ihminen ja mitä ihmisyys merkitsee ammatissamme mielenterveyden ja hyvinvoinnin parissa. Samaan aikaan, kun yhteiskunta digitalisoituu vauhdilla ja kustannustehokkuus ohjaa päätöksiä, nousee esiin perustavanlaatuinen kysymys: jääkö ihmisyys jalkoihin?

Digitalisaatio on tuonut mukanaan monia hyötyjä myös mielenterveyspalveluihin. Etäterapia on monelle toimiva ja joustava vaihtoehto. Kotisohvalta osallistuminen saattaa helpottaa omista tunteista ja ajatuksista puhumista ja mahdollistaa terapian niille, jotka eivät muuten pääsisi paikalle. Mutta mitä tapahtuu, kun ihminen katoaa kohtaamisen ytimestä?

Tasapainottelua diginielun reunalla

Yhä useampi palvelu siirtyy verkkoon. Nettiterapia, jossa asiakas työskentelee itsenäisesti verkkoympäristössä, voi olla toimiva tuki joillekin. Mutta se ei ole ratkaisu kaikille, varsinkaan kriisitilanteessa oleville. Kun terapiaprosessi rakentuu kirjallisten palautteiden ja automaattisten harjoitteiden varaan, syntyy huoli: onko inhimillinen kontakti vaarassa kadota?

Tämä kehitys ei rajoitu vain mielenterveyteen. Vanhuspalveluissa lääkerobotit ja turvarannekkeet lisääntyvät nopeasti. Ne voivat olla hyödyllisiä, mutta jos ne korvaavat viimeisetkin ihmiskohtaamiset, olemme väärällä tiellä.

Meidän alallamme työskentelevät tietävät, että ihminen tarvitsee toista ihmistä. Psykoterapian ja lyhytterapian ytimessä on kohtaaminen, läsnäolo, ymmärrys ja tunne siitä, että tulee kuulluksi kokonaisena ihmisenä, ei pelkkänä tapauksena.

Arvot eivät ole irrallisia

On aika kysyä: mitkä ovat meidän yhteiskuntamme todelliset arvot? Aristoteles kuvasi hyvän elämän olevan tekoja, jotka tuottavat onnellisuutta myös muille. Hyveet eivät ole vain kauniita sanoja, vaan arjen valintoja – tapoja kohdata, auttaa ja tukea.

Toivoa kuitenkin on. Tämän kevään kaksoisvaaleissa suomalaiset antoivat vahvan viestin siitä, että on aika muuttaa suuntaa. Inhimillisyys, tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus nousivat keskiöön, kun kansa äänesti. Näissä vaaleissa äänestettiin myös arvoista ja ihmisyys sai jälleen tilaa hengittää.

Työtä ihmisen vuoksi

Tämä aikaisempaa inhimillisempi suunta antaa toivoa niille, jotka tekevät päivittäin työtä ihmisten kanssa ja heidän puolestaan. Terapiatyössä ihmisyys ei ole lisäarvo, se on työmme perusta. Siksi on tärkeää, että me alan ammattilaiset puhumme ääneen, herättelemme arvokeskustelua ja muistutamme päätöksentekijöitä siitä, miksi tätä työtä tehdään: ihmisen vuoksi.

Digitaalisuus on väline, ei päämäärä. Se voi tukea meitä, mutta sen ei tule koskaan korvata sitä, mikä tekee työstä merkityksellistä: aitoa kohtaamista. Sillä juuri kohtaamisessa elää ihmisyys.