Keskeisenä teemana kirjassa on traumatisoitumisen käsitteen selkiyttäminen. Punkasen mukaan trauma-sanaa käytetään nykykielessä liian kevyesti, ilman syvempää ymmärrystä sen merkityksestä. Traumatisoitumiseen liittyy aina syvä turvattomuuden kokemus. Usein traumatisoitumisen hoidossa korostuu traumatapahtumasta puhuminen, vaikka turvallisuuden tunteen palauttaminen tapahtuu ensisijaisesti kehollisten kokemusten ja niiden tietoisen havainnoinnin avulla. Pelkkä puhuminen traumaattisesta tapahtumasta ei riitä turvallisuuden palauttamiseen.

Punkanen painottaa ”kehomielen” merkitystä: keho ja mieli muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, ja molempia puolia on hoidettava trauman parantamiseksi. Turvattomuuden tunteeseen liittyy usein kehon ylivireystila ja jatkuva varuillaan olo. Traumaoireet ilmenevät autonomisen hermoston säätelyhäiriöinä, jolloin ihminen ei välttämättä pysty hallitsemaan vireystilaansa tai tunteitaan normaalisti. Traumatisoitunut kokee uhan olevan jatkuvasti läsnä.

Kirja tarjoaa kattavan katsauksen traumaterapian eri hoitomuotoihin. Punkanen esittelee menetelmiä perinteisestä traumaterapiasta uusiin, kehon ja mielen yhdistäviin lähestymistapoihin.

Traumatisoitunut keho ja mieli -kirja erottuu muusta traumakirjallisuudesta tuomalla vahvasti esiin kehon roolin traumojen käsittelyssä – näkökulman, jota suomenkielisessä kirjallisuudessa ei aiemmin ole painotettu. Aiempi kirjallisuus on keskittynyt enemmän kriisityöhön ja psyykkiseen näkökulmaan.

Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet muun muassa sensomotorisen psykoterapian kehittäjä Pat Ogden ja polyvagaaliteorian kehittäjä Stephen Porges. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: Traumatisoituminen, traumatisoitumisesta vapautuminen ja toipuminen ja traumatisoitumisen hoitomuotoja

Kirjan ensimmäisen osan keskeinen viesti on, että mikään tapahtuma ei ole itsessään traumaattinen, vaan traumaattisuus syntyy tapahtuman aiheuttamien vaikutusten kautta. Traumatisoituminen on tapahtuman ja kokemuksen jättämä jälki ja vaikutus, joka ilmenee ennen kaikkea autonomisen hermoston säätelyhäiriönä – yli- tai alivireysreaktioina.

Kirjan toisessa osassa painotetaan, että traumasta voi vapautua ja toipua. Se vaatii kuitenkin systemaattista itsehavainnointia ja itsesäätelytaitojen harjoittelua.

Kolmannessa osassa korostetaan, että traumatisoitumisen hoidossa voidaan käyttää erilaisia psykoterapian ja luovien taideterapioiden muotoja. Terapeuteilla tulee kuitenkin olla koulutusta ja erityisosaamista valitsemiensa hoitomuotojen käyttöön.

Marko Punkanen (FT) on vaativan erityistason traumapsykoterapeutti, tanssi-ja liiketerapeutti ja musiikkiterapeutti, joka työskentelee traumapsykoterapeuttien kouluttajana ja työnohjaajana.