Mindfulness, eli tietoisuustaidot tai hyväksyvä tietoinen läsnäolo, tarkoittaa kykyä suunnata tietoisesti huomiota nykyhetkeen ilman arvostelua. Mindfulness-ohjaajana olen saanut todentaa interventioiden hyötyjä eri asiakas- ja potilasryhmien kanssa erikoissairaanhoidossa ja yksityisessä terveydenhuollossa työskennellessäni sekä ohjatessani mindfulnessia työyhteisöille ja ammattiryhmille. Olen kokenut mindfulness-harjoitukset vireystilan säätelyä, keho-mieli-yhteyttä ja itsemyötätuntoa edistävinä tekijöinä hyödyntäessäni psykofyysisen psykoterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian interventioita sekä ohjatessani TRE (Tension, Stress & Trauma Releasing Exercises) – ja EFT (Emotional Freedom Techniques) -tekniikoita. Koen mindfulnessin nykyisin merkitykselliseksi myös ratkaisukeskeistä lähestymistapaa hyödyntäessäni. Asiakkaat toivovat usein löytävänsä arkeen keinoja haastavan olotilan helpottamiseksi. Mindfulness yhtenä menetelmistä on osoittautunut kliinisen kokemuksen perusteella hyödylliseksi, helposti omaksuttavaksi ja saavutettavaksi sekä turvalliseksi interventioksi. Tietoisen hyväksyvän läsnäolon pyrkimys kohdata hyväksyvästi kaikkea elämään siinä hetkessä kuuluvaa on vähentänyt toissijaista kuormitusta potilailla ja asiakkailla, jotka ovat kantaneet pitkäkestoisten haastavien somaattisten sairauksien, psyykkisten sairauksien ja psykososiaalisten tekijöiden kuormaa. Suurta apua traumatietoisesti toteutetusta mindfulnessista on ollut myös hetkiin, joissa keho ja mieli on ollut ylivirittynyt vakavan sairastumisen, onnettomuuden tai henkeä uhkaavan tilanteen jälkeen. On aina yhtä merkityksellistä kuulla asiakkaiden kokemuksia siitä, että harjoitukset ovat edistäneet selviytymistä ja pystyvyyden tunnetta. Voimaannuttavinta on seurata, kun asiakas suhtautuu omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa arvostavasti ja löytää itsemyötätunnosta apua haastaviin tilanteisiin. Ärsyketulvassa ja arjen paineissa ylikuormittunut ja stressaantunut asiakas voi kokea miellyttäväksi terapiatapaamisen toteutuksen luonnossa tietoisen kävely- ja luonnonhavainnointiharjoituksen äärellä. Mindfulness voi avata uuden väylän aidompaan yhteyteen itsensä kanssa, mikä mahdollistaa omien arvojen mukaista suuntaa arjessa ja elinvoimaisempaa toimijuutta. Tarkastelen artikkelissani mindfulness-tutkimusta ratkaisukeskeisen lyhytterapian ja psykoterapian asiakasryhmiä ja terapeuttista työtä huomioiden. Hyödynnän artikkelissani ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti -koulutuksen harjoitusasiakkuuksien asiakaskokemuksia ja terapiaprosessikuvauksia asiakkaiden luvalla kuvaamaan mindfulness-interventioiden mahdollisuuksia terapeuttisessa työssä.

Mindfulness-pohjaiset interventiot

Mindfulness on hyvin vakiintunut käsite sekä terapiamaailmassa että asiakkaiden arjessa. John Kabat-Zinnin vuonna 1977 kehittämän 8 viikon MBSR-ohjelman (mindfulness-based stress reduction) myötä harjoituksia hyödynnettiin terveydenhuollossa kipuun ja stressiperäisiin tekijöihin. Aikaisemmin erikoissairaanhoidossa kipupoliklinikalla ja lasten ja nuorten kiputiimissä työskennellessäni, pitkittynyttä kipua kokevat kaikenikäiset potilaat kokivat mindfulness-harjoituksista usein myönteisiä parasympaattisen aktivaation vaikutuksia, kipukokemuksen häiritsevyyden lieventymistä ja kivun voimakkuuden vähenemistä. Hyväksymis- ja mindfulness-pohjaisia interventioita (MBRS, MBCT ja HOT) tutkinut 25 RCT-tutkimusta ja 1285 osallistujaa sisältänyt meta-analyysi raportoi keskikokoista vaikuttavuutta pitkittyneen kivun häiritsevyyden kokemukseen ja ahdistuneisuuteen intervention jälkeen ja suurta vaikuttavuutta kivun häiritsevyyteen seurannassa (Veehof ym. 2016). Mindfulnessista on kehitetty myös kipukokemuksia huomioiva MBPM (mindfulness-based pain management) -ohjelma. Nykyisin mindfulness-harjoitukset ovatkin laaja-alaisesti tunnettuja ja käytettyjä sosiaali- ja terveysalalla monissa erilaisissa konteksteissa. MBSR- ja MBCT (mindfulness-based cognitive therapy) -pohjaisia interventioita on sisällytetty keskeiseksi osaksi kolmannen aallon terapioita, kuten hyväksymis- ja omistautumisterapiaa ja dialektista käyttäytymisterapiaa. Mindfulness-harjoituksissa on tarkoituksena suunnata huomiota nykyhetkeen uteliaalla, avoimella, hyväksyvällä, ei-reaktiivisella ja ei-tuomitsevalla asenteella. (Schuman-Oliver ym. 2020.) Mindfulness-pohjaiset interventiot on todettu hyödyllisiksi masennukseen, ahdistuneisuuteen, stressiin, unettomuuteen, riippuvuuksiin, psykooseihin, kipuun, korkeaan verenpaineeseen, painonhallintaan ja syöpäsairauksiin liittyviin oireisiin. Mindfulnessin on todettu edistävän prososiaalista käyttäytymistä. Interventiot ovat hyödyllisiä, turvallisia ja kustannustehokkaita sekä sosiaali- ja terveysalalla että koulu- ja työympäristöissä toteutettuina. (Zhang ym. 2021.)

Psyykkiset sairaudet ja neuropsykiatriset häiriöt

Keskeisenä kansanterveysongelmana tunnettu masennus sekä muut psyykkiset sairaudet näyttäytyvät ratkaisukeskeisessä lyhyt- ja psykoterapiassa keskeisinä asiakkaan elämänlaatua heikentävinä ja arkea kuormittavina tekijöinä. Mindfulness-pohjaisista ohjelmista MBCT kehitettiin erityisesti masennukseen ennaltaehkäisemään masennusjaksojen uusiutumista. MBCT-interventioita koskevassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa (McCartney ym. 2020), johon valikoitui 14 RCT-tutkimusta ja 2077 osallistujaa, tarkasteltiin vuoden tai yli vuoden seurantojen osalta MBCT:n vaikuttavuutta masennusjaksojen ennaltaehkäisyssä. Meta-analyysissa todettiin, että MBCT esti masennuksen uusiutumista tavanomaista hoitoa tehokkaammin. Mindfulness-interventioiden hyödyistä kiinnostuneisuus on laajentunut myös akuutin masennuksen oireiden hoitoon. 31 tutkimuksen meta-analyysissa, jossa 1169 masennukseen sairastunutta osallistuivat ensisijaisesti MBCT-interventioon, todettiin suuri vaikuttavuus akuutin masennuksen oireiden vähenemiseen odotuslistaryhmään tai ei hoitoa saaviin verrattuna (Lenz ym. 2015). Laaja-alaisemmin mindfulness-interventioita psykiatristen sairauksien hoidossa tarkasteleva systemaattinen katsaus ja meta-analyysi (Goldberg ym. 2018), joka sisälsi 142 tutkimusta ja 12 005 osallistujaa todensi mindfulness-harjoittelulla keskikokoista vaikuttavuutta ei hoitoa saaneisiin verrattuna intervention jälkeen ja seurannassa. Mindfulness-pohjaisten interventioiden vaikuttavuus ei keskimääräisesti eronnut vaikuttavuudeltaan ensisijaisesti käytetyistä näyttöön perustuvista interventioista, kuten lääkehoidosta ja kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Laajassa mindfulness-pohjaisia ohjelmia tarkastelevassa 136 RCT-tutkimusta ja 11 605 osallistujaa kattavassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa kontrolliryhmään verrattuna mindfulnessista oli hyötyä ahdistuneisuuteen, masennukseen, kuormittuneisuuteen ja hyvinvointiin (Galante ym. 2021). 13 RCT-tutkimusta ja 2371 osallistujaa sisältävässä meta-analyysissa (Galante ym. 2023) mindfulness vähensi epämiellyttäviä psyykkisiä tai emotionaalisia kokemuksia mukaan lukien masennus ja ahdistus 1 ja 6 kuukauden seurannassa interventioiden vaikuttavuuden ollessa pientä tai keskikokoista.

” Urheilijana, tai pitäisikö tässä tilanteessa sanoa surevana urheilijana, sain paljon apua surun ja urheilijan paineiden sekä suoriutumisen käsittelyyn. Konkreettiset keinot auttoivat selviytymään peleistä surun syövereissä ja näistä keinoista olisi varmasti ollut apua parempaan suoritukseen kentällä jo paljon ennen suruakin. Vireystilasta olen oppinut paljon ja kuinka siihen tulee kiinnittää huomiota, kuinka sitä voi säädellä itselle sopivin keinoin.”

Asiakkaakseni tuli äkillisen traumaattisen kriisin kokenut urheilija. Terapiaprosessin alkuvaiheessa asiakkaalla ilmeni voimakasta ylivireyttä, ahdistuneisuutta ja univaikeuksia. Tapahtuma valtasi mielen, mutta surun äärelle ei ollut vaativassa ammattiurheilijan arjessa todellista tilaa pysähtyä. Asiakas halusi tarkastella tapahtumaan liittyviä tunteita ja löytää tasapainoa arkeensa. Urheilija löysi yksilöllisiä keinoja vireystilan säätelemiseksi ja voimavarojen lisäämiseksi, minkä myötä kokemus raskaista urheilusuorituksista selviytymiseen vahvistui. Työskentelyyn integroitu fysiologinen mittaus todensi hyvää palautumista suorituksen jälkeen subjektiivisen kokemuksen ollessa ylivireänä päinvastainen. Havainnot vahvistivat urheilijan luottamusta omaan kehoon ja lisäsivät toivoa pelikaudesta selviytymiseen. Mittaus auttoi asiakasta todentamaan hänen vahvuuksiaan ja arjessa esiintyviä voimavaroja, kuten sitoutumista palautumista edistäviin toimintoihin. Asiakas sai tukea terapiainterventioista surun kohtaamiseen ja tilanteen käsittelyyn. Urheilija koki mindfulness-harjoituksista apua nukahtamiseen, suruprosessiin ja vireystilan säätelyyn suoriutuessaan tärkeistä otteluista. Ylivireys, keskittymisen vaikeudet ja voimakkaat tunteet häiritsivät urheilijan subjektiivista pystyvyyden kokemusta otteluissa. Asiakas koki hyvin lyhytkestoiset otteluun mahdollisena sisällytettävät mindfulness-harjoitukset, kuten ympäristön yksityiskohtiin tietoisen tarkkaavuuden suuntaamisen ja tietoisen välipalan syömisen merkittävästi tukevan vireystilan säätelyä otteluiden aikana. Optimaalisemman vireystilan ja hallinnan tunteen myötä asiakas kuvasi terapiatapaamisessa uudenlaisia otteluun liittyviä havaintoja. Hän kertoi pitkästä aikaa nauttineensa pelaamisesta ja olleensa vähemmän kuormittunut pelin jälkeen. Työskentelymme päätyttyä 6 kuukauden kuluttua asiakas jatkoi uraansa nousujohteisesti. Tutkimuksissa on todettu, että mindfulness voi edistää urheilijan psykologista joustavuutta, flow-tilaa, resilienssiä, unenlaatua ja itsemyötätuntoa sekä elämänlaatua. 7 RCT-tutkimusta sisältävässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa mindfulness-interventiot edistivät urheilijoiden suorituskykyä, tietoisuustaitoja ja psykologisia komponentteja (Wang ym. 2023). Mindfulness-taitojen kehittäminen voi olla hyödyllistä traumaattisesta tapahtumasta toipuessa. Meta-analyysissa (Harper ym. 2022) edistyneemmät tietoisuustaidot yhdistettiin vähäisempiin PTSD-oireisiin. 

Toimintaterapeuttina ja neuropsykiatrisena valmentajana olen kokenut ratkaisukeskeisen lähestymistavan erittäin hyödylliseksi asiakkaiden kanssa, joilla on neuropsykiatrinen häiriö. Neuropsykiatristen häiriöiden liitännäisoireina esiintyy usein psyykkisiä sairauksia. Mindfulness-interventiosta voi olla hyötyä sekä psyykkisiin että neuropsykiatrisiin oireisiin. Esimerkiksi ADHD:ssa mindfulness-interventioilla 22 tutkimusta ja 1237 osallistujaa sisältävässä meta-analyysissa todettiin mahdollisia hyötyjä masennukseen, ahdistuneisuuteen, itsemyötätuntoon, elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa todettiin, että mindfulness voi edistää myös tunteiden ja tarkkaavuuden säätelyä sekä toiminnanohjausta ja lieventää ongelmallista käyttäytymistä. (Kretschmer ym. 2022.) Lasten ja nuorten neuropsykiatrisessa oirekuvassa perheen ja verkoston kanssasäätelyllä ja myönteisellä vuorovaikutuksella on suuri merkitys, mikä kannustaa kohdentamaan interventioita lasten ja nuorten kanssa toimiville aikuisille. Mindfulness-interventiot voivat olla hyödyllisiä vanhemmille ja vähentää vanhemmuuteen liittyvää stressin kokemusta (Burgdorf ym. 2019).

Lyhytterapeutin ja psykoterapeutin mindfulness-taidot

Tuntuu luontevalta jakaa ajatus siitä, että hyvä terapeutti on aito, läsnä oleva, myötätuntoinen ja tunneälykäs. Terapeutilta odotetaan erinomaisia tietoisuus- ja tunnetaitoja sekä psykologista joustavuutta asiakkaan haastavien tunnekokemusten ja elämäntilanteiden kohtaamisessa. Terapeutti mielletään usein turvakallioksi, joka pysyy järkähtämättömänä ”vallitsevista säätiloista” riippumatta. Terapeutista välittyvä hyväksyvä asenne, läsnäolo ja rauha olla kaikenlaisten tunteiden, ajatusten ja kehollisten tuntemusten äärellä on laaja-alainen turvan tila, jossa voi levähtää hetken. Turvassa keho voi rentoutua ja luottaa selviytymiseen, jolloin mielelläkin on mahdollisuus avautua uteliaammin kohti syvempiä tarpeita. Turvallisessa terapeuttisessa tilassa itselle merkityksellisten asioiden äärelle pysähtyminen voi olla asiakkaalle voimauttava kokemus kohti autenttista minää. Omien vahvuuksien, selviytymiskokemusten ja onnistumisten tunnistaminen vahvistaa tunnetta pystyvyydestä ja edistää luottamusta suuntautua kohti omien arvojen mukaista elämää.

Terapeutin ja asiakkaan välisellä terapeuttisella yhteistyösuhteella on keskeinen merkitys terapian tuloksellisuuden kannalta. 295 tutkimusta sisältäneessä 30 000 potilaan meta-analyysissa psykoterapeutin ja asiakkaan välisellä terapeuttisella allianssilla oli kohtalaista vaikutusta terapian tuloksellisuuteen. Emotionaalisesti lämmin ja arvostava vuorovaikutussuhde sekä joustava, asiakkaan tavoitteita, motivaatiota, kykyjä ja voimavaroja huomioiva työskentely voivat esimerkiksi mahdollistaa laadukkaan suhteen muodostumista. (Flückiger ym. 2018.) Terapeuttisessa kontekstissa terapeuttisiin tekijöihin tai allianssiin liittyen mindfulness-tutkimus on vähäistä. Psykoterapeuttien ja ohjaajien mindfulness-pohjaista harjoittelua tarkastelevan 22 tutkimusta sisältävän meta-analyysin (Cooper ym. 2020) mukaan mindfulness-taitojen ja empatian joillakin osa-alueilla todettiin yhteyttä. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei kuitenkaan havaittu empatiatasoissa. Mindfulness-harjoittelulla ja psykoterapeuttien empatiaan liittyvällä kuormittuneisuuden kokemuksella todettiin negatiivista korrelaatiota ja mindfulness edisti näkökulmanottokykyä. Otoskooltaan pienemmässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa mindfulness-harjoittelu vahvisti psykoterapeuttien tietoisuustaitoja ja itsearvioitua empatiatasoa. Myös asiakkaat arvioivat psykoterapeuttien empatiatasojen vahvistuneen psykoterapeuttien mindfulness-intervention jälkeen. Asiakkaiden kokemus psykoterapeuttien empaattisuuden lisääntymisestä edisti terapeuttista suhdetta ja vaikutti myönteisesti asiakkaiden oireisiin, kuten somatisaatioon, masennukseen ja ahdistuneisuuteen. (Garrote-Caparrós ym. 2023.)

Itsesäätely- ja itsemyötätuntotaidot

Haasteet itsesäätelykyvyssä eli kyvyssä säädellä tarkkaavuutta, tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä liitetään heikentyneeseen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä suoriutumiseen kouluarjessa ja työelämässä. Mindfulnessin on todettu edistävän kognitiivista uudelleen arviointikykyä haasteellisissa tilanteissa ja vähentävän automatisoitunutta reagointia. Tietoisempi tilanteen uudelleen määrittely vaikuttaa myönteisesti tunteiden säätelyyn kohentaen myös ahdistuneisuutta ja masennusta. (Schuman-Olivier ym. 2020.) Terapeutilta edellytetään vahvaa adaptiivista kapasiteettia sekä sisäisiin että ulkoisiin tunnekokemuksiin. Uudelleen määrittelyn ollessa keskeistä ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa, tietoisuustaitojen edistäminen voisi tukea sekä ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin ja psykoterapeutin että asiakkaan näkökulman vaihtamisen kykyä. Huomionarvoinen tutkimuksenkohde tulevaisuudessa olisi, että voisiko mindfulness-taitojen kehittämisellä olla myönteisiä vaikutuksia ratkaisukeskeisen lyhytterapian ja psykoterapian laadukkaaseen toteutukseen ja tuloksellisuuteen.

Itsemyötätuntotaidoilla on todettu suora vaikutus itsesäätelyyn. Mindfulness-harjoittelu sisältää hyväksyvää ja ystävällistä asennetta sekä myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan. Itsemyötätuntoon painottuvat mindfulness-ohjelmat voivat olla erityisen hyödyllisiä asiakkaille, jotka kritisoivat itseään ja kokevat häpeää, arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteita. (Schuman-Olivier ym. 2020.) 27 RCT-tutkimusta ja 1480 osallistujaa sisältävä meta-analyysi itsemyötätuntoharjoitteluun liittyen raportoi suurta myönteistä vaikuttavuutta ruminointiin (kielteisiin ajatuksiin kiinnittyminen) ja haitalliseen syömiskäyttäytymiseen, keskikokoista vaikuttavuutta stressiin, masennukseen, mindfulness-taitoihin, itsekriittisyyteen ja ahdistuneisuuteen ja pientä vaikuttavuutta elämänlaatuun ja negatiivisten tunteiden ilmenemiseen. (Ferrari ym. 2019.) Kehittyneemmät itsemyötätuntotaidot yhdistettiin 60 tutkimusta sisältävässä meta-analyysissa myös parempaan minäpystyvyyteen (Liao ym. 2021). Tietoisuus- ja myötätuntotaitojen edistäminen linjautuu hyvin ratkaisukeskeisen lähestymistavan rinnalle, jossa asiakkaan pystyvyyden kokemuksen edistäminen on merkityksellistä. 

Vireystilan ja tunteiden säätelytaidot

Mindfulness-harjoittelu voi edistää autonomisen hermoston toiminnan tasapainoa ja automatisoituneempaa kykyä suunnata huomiota tähän hetkeen (Schuman-Olivier ym. 2020). Mindfulness-harjoittelun on todettu vaikuttavan laaja-alaisesti stressin fysiologisiin markkereihin. 45 tutkimusta sisältävä systemaattinen katsaus ja meta-analyysi kuvasi mindfulness-harjoittelulla myönteisiä vaikutuksia muun muassa verenpaineeseen, sydämensykkeeseen, kortisoli- ja triglyseridiarvoihin (Pascoe ym. 2017). Mindfulness-harjoittelussa ja meditaatiossa aktivoituvat keskeiset toiminnalliset aivoverkostot, kuten esimerkiksi tarkkaavuuden ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät verkostot sekä verkostot, jotka liitetään tunteiden prosessoimiseen kehosta aivoihin ja tietoisuuteen. Kokeneilla meditoijilla on todettu top down -verkoston vaimenemista ja parasympaattisen aktivaation vahvistumista siten, että levollisen ja vireän tilan ylläpitäminen on vaivattomampaa. (Luukkainen-Markuksela 2016). Terapiatyöskentelyssä mielen avautuminen uusille ratkaisuille ja mahdollisuuksille on tässä tilassa otollista. Mindfulness-harjoittelu voi edistää tietoisuutta tästä hetkestä. Terapeuttisessa vuorovaikutusprosessissa erittäin merkityksellistä on se, että terapeutti on tietoinen omasta vireystilastaan ja aidosti kiinnostunut tukemaan asiakkaan optimaalista vireystilaa sekä omalla olemuksellaan että terapeuttisilla interventioilla. Terapeuttisessa työskentelyssä optimaalinen vireystila ja turvan kokemus mahdollistaa integraatiota ja toipumista. Stephen Porgesin polyvagaaliseen teoriaan yleisesti viitaten terapeutin ventraalivagaalinen aktivaatio ja sosiaalisen liittymisen tila välittää asiakkaalle turvaviestejä. Lempeä äänensävy ja hymy voivat auttaa asiakasta laskeutumaan virittyneestä uhkatilasta enemmän yhteyteen oman kehonsa kanssa. Ratkaisukeskeiset interventiot virittävät ja tukevat asiakasta optimaaliseen vireystilaan, missä on mahdollisuus kokea kompetenssia vastata haasteisiin ja tarkastella asioita laajemmasta perspektiivistä automaattisen reagoimisen sijaan. Vahvuuksien äärelle pysähtyminen ja toiveikkuuden viriäminen heijastuu asiakkaan kokonaisolemukseen näkyen muutoksina kehon asennossa, ilme- ja elekielessä ja fysiologiassa. Asiakkaat ovat hämmästelleet terapiatapaamisen päättyessä haasteellisten teemojen tarkastelun jälkeistä tyytyväistä, levollista ja voimaantunutta olotilaa. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa on paljon sisäänrakennettua voimaa optimaalista vireystilaa ja toiveikkuutta ajatellen.

Tietoisuustaidot voivat auttaa tunnistamaan tunteita, erottelemaan tunteita ulkoisista tapahtumista ja rauhoittamaan häiritsevää tunnetilaa. Mindfulness-harjoittelu auttaa palautumaan nopeammin häiritsevistä tunteista. 110 tutkimusta ja 8105 osallistujaa sisältäneessä meta-analyysissa mindfulness-pohjaisilla strategioilla todettiin vaikuttavuutta tunteiden säätelyyn ja reaktiivisuuteen (Raugh ym. 2024). Haastavan elämäntilanteen äärellä mindfulness voi kannustaa asiakkaita välttelyn sijaan tarkastelemaan kaikkea tapahtuvaa hyväksyvästi. Koen merkitykselliseksi sen, että olen voinut asiakkaan sen hetkisiä tarpeita ja vireys- ja tunnetilaa huomioiden ratkaisukeskeisen lähestymistavan lisäksi ehdottaa asiakkaalle mindfulness-harjoituksia ja muitakin tunteiden hyväksyvää kohtaamista edistäviä menetelmiä, kuten kehoa ja mieltä integroivaa EFT-tekniikkaa. Oikea-aikaiset interventiot voivat edistää vireystilan säätelyä ja turvan kokemusta raskaiden kokemusten äärellä sekä mahdollisesti nopeuttaa myös kriisistä toipumista: 

” Koin terapian aikana eron ja sain juuri sillä hetkellä todella oikea-aikaista apua, kun olin eron jälkeisessä kriisitilanteessa. Tunnetasolla olin todella ylivirittynyt ja koin erilaisia tunteita, kuten pelkoa, vihaa, surua ja pettymystä. Tunnetilat vaihtelivat nopeasti, enkä pystynyt ajattelemaan loogisesti. Tehdyt harjoitteet auttoivat minua rauhoittamaan itseäni akuutissa tilanteessa. Koin, että tämä auttoi prosessoimaan eroa paremmin, kohtaamaan erilaiset tunteet ja hyväksymään ne. Ilman tämän kaltaista terapiaa olisin ollut todennäköisesti pidempään kriisitilanteessa, ja eroprosessi olisi ollut tukalampi. Minulla on taipumusta hakea helpotusta pahaan oloon alkoholista ja tietokonepeleistä. Epäilen, että jos en olisi saanut apua tilanteeseeni, niin olisin todennäköisesti hakenut helpotusta edellä mainittujen keinojen kautta. ”

Pidempiin mindfulness-ohjelmiin sitoutuminen voi osoittautua haasteelliseksi muuttuvissa ja hyvin kuormittavissa elämäntilanteissa. Lyhyempien harjoituksien vaikutuksia on tutkittu vähemmän, mutta kliinisen kokemuksen perusteella asiakkaat ovat usein kokeneet merkittäväksi selviytymistä edistäväksi myös lyhyemmät mindfulness-interventiot. Meta-analyysissa, joka sisälsi 65 RCT-tutkimusta ja 5489 osallistujaa todettiin, että myös lyhyemmällä mindfulness-harjoittelulla on pieni vaikutus negatiiviseen affektiivisuuteen, kuten masennus-, ahdistuneisuus- ja stressioireisiin sekä ruminointiin (Schumer 2018). Yksittäisten mindfulness-harjoitusten vaikutusta tarkasteleva 27 tutkimusta sisältävä systemaattinen katsaus ja meta-analyysi todensi mindfulnessilla pientä vaikuttavuutta kontrolliryhmään verrattuna negatiivisten tunnekokemusten säätelyssä. (Leyland ym. 2019.) Syöpään sairastuneen asiakkaan kanssa tarkastelimme asiakkaan toiveesta erilaisia selviytymistä edistäviä keinoja sairaalajaksoille, jotka hän koki hyvin ahdistaviksi ja pelottaviksi. Asiakas hyötyi vastaanotolla mindfulness-harjoituksista ja oli halukas kokeilemaan äänittämääni mindfulness-harjoitusta sairaalajaksolle mennessään.

” Isoin oivallus osastolla ollessa olikin juuri se, että vaikka ahdisti ja pelotti, niin silti löysin yhteyden omaan kehoon ja mieleen. Sain sitä kautta turvaa ja rauhaa. Ei ollutkaan mitään hätää. Tiesin, että vaikka olen sairaalassa ja on negatiivisia tunteita, niin olen silti turvassa. Pystyin kääntämään ajattelua positiivisempaan suuntaan. Ajattelin, että nyt on tämä osastojakso, mikä vie mun hoitoa olennaisesti eteenpäin ja on oikeastaan aika hyväkin asia. ”

38 tutkimusta ja 3274 osallistujaa kattava meta-analyysi tarkasteli mindfulness-interventioiden vaikutusta psyykkiseen kuormittuneisuuteen syöpäsairauksissa. Vaikuttavuudeltaan pientä ja tilastollisesti merkitsevää vaikutusta todettiin intervention jälkeen ja seurannassa ahdistuneisuuteen, masennukseen, pelkoon syövän uusiutumisesta, unihäiriöihin, kipuun ja uupumukseen. (Cillessen ym. 2019.) Syöpään akuutisti sairastunut nuori nainen kertoi palautteessaan kokeneensa hyödylliseksi EFT:n, meditaatioäänitteet ja ratkaisukeskeisen otteen keskusteluissa ja kuvasi terapiaprosessista erityisesti mieleen jääneitä asioita: 

” Ainakin se, ettei ollut ehkä antanut surun tulla, ja miten helpottunut olo tuli, kun sitä sai päästettyä ulos. Myös se miten valtava helpotus EFT:stä oli, kun ahdistus tietämättömyydestä kasvainta kohtaan oli niin valtava. Muistan, kun kyyneleet vaan valui ja tuntui, että ahdistus kuoriutui minusta ulos. Vaikka on vaikeaa, kriisi ja ahdistaa, olen ymmärtänyt, että voin silti elää niiden kanssa ja tuntea negatiivisia tunteita, mutta keskittyä myös välillä siihen hyvään, mitä elämässäni on. ”.

Lopuksi

Tässä maailman tilanteessa ja ajassa, kun ärsykkeiden tulva on valtava ja ihmiset elävät monien kuormittavien muutos- ja epävarmuustekijöiden äärellä, on lempeällä ja hyväksyvällä pysähtymisen hetkellä arvokas paikka arjessa. Harjoituksissa voi olla arvokasta huomata elämän paineisiin luonnollisena reaktiona ilmenevää virittymisentilaa ja pysähtyä syvemminkin sen äärellä, että mitä keho ja mieli kaipaa. Mindfulness-harjoituksissa ei ole tarkoitus rentoutua tai päästä johonkin tiettyyn olotilaan. Turvallisessa tilassa voi tarkastella hyväksyvästi kaikkea tässä hetkessä tapahtuvaa, niin epämiellyttävää kuin miellyttävää. Mindfulness-menetelmien vankempi tutkimuksellinen näyttö edellyttää laadukkaampia tutkimuksia otoskoon, pitkäaikaisseurannan ja menetelmällisten tekijöiden osalta. Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa ja psykoterapiassa mindfulness-harjoittelusta voi olla hyötyä niin terapeutille kuin asiakkaalle vaihtelevissa tilanteissa. Asiakaslähtöisesti toteutetut mindfulness-interventiot voivat edistää asiakkaan psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja hyvinvointia, minäpystyvyyttä ja kokemusta terapeuttisesta prosessista. Terapeutin oma harjoittelu voi vahvistaa kykyä olla läsnä, virittäytyä myötätuntoisesti asiakaskohtaamiseen ja tukea työstä palautumista. Mindfulness-tutkimus ei näyttäydy ristiriidassa suhteessa ratkaisukeskeisen terapian interventioihin, vaan saattaisi tukea ratkaisukeskeisen lähestymistavan ja terapian laadukasta toteutumista. Oikea-aikaisten terapiainterventioiden saatavuutta tulevaisuudessa olisi erittäin tärkeää lisätä inhimillisyyden, preventiivisyyden ja kustannustehokkuuden näkökulmia huomioiden. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia ja psykoterapia sekä mindfulness-interventiot tarjoavat laaja-alaisia potentiaalisia mahdollisuuksia näiden yksilöllisten haastavien tilanteiden kohtaamiseksi ja tukemiseksi voimauttavalla tavalla.