Luonto osapuolena

KUPO-hankkeen organisaatioiden palveluprosessien yhteiskehittämisessä keskiössä oli luontoperustaisten, Green Care -periaatteella toimivien palvelujen kehittäminen.
Samalla kun Green Care -toiminnassa pyrittiin asiakkaiden kuntoutumiseen ja kotoutumiseen, kehittyivät myös sosiaali- ja kasvatusalojen ammattilaisten luontosuhde ja Green Care -osaaminen (Uusitalo, Jokela, Santala & Seppälä 2021).

Luontosuhteen vahvistuminen luo vankan perustan Green Care -ajattelun kehittymiselle, myönteisille, voimaannuttaville kokemuksille ja yhteisöjen kasvulle. Luonto ei näyttäydy enää vain toiminnan paikkana, kohteena tai välineenä, joka helpottaa, vahvistaa tai nopeuttaa terapeuttisten, kuntouttavien tai ohjauksellisten tavoitteiden saavuttamista. Sen sijaan luonto nähdään subjektina, aktiivisena kumppanina.

Kun osallistujien luontosuhde syvenee, luonto muodostuu osaksi yhteisöä ja sitä kohdellaan arvostettuna kumppanina. Luontosuhteen kehittyminen tuo lisäarvoa muun muassa luontolähtöiseen työnohjaukseen, näkyen hyvinvointivaikutusten vahvistumisena, tasa-arvoisempina kohtaamistilanteina ja ammatillisen oppimisen mahdollisuuksina.

Ammattilaisten antamat merkitykset 

Työhyvinvointi ja työn merkityksellisyys ovat tärkeitä ihmissuhdetyötä tekeville. Työelämän ja työpaikkojen pito- ja vetovoimaa tarkastellaan usein näistä lähtökohdista. Hankkeissa on haastateltu asiakastyön ammattilaisia – ohjaajia – heidän kokemuksistaan luonto- ja taidetoiminnan vaikutuksista työhön ja ammatilliseen kehittymiseen.
Vastauksista käy ilmi, että työtä voi tehdä arvojensa mukaisesti, kehittäen ja pitkäjänteisesti. Ohjaajat kokevat työnsä tuottavan myös laajempaa hyötyä alueelle ja yhteiskuntaan. Luonto rikastuttaa vuorovaikutusta monikulttuurisissa ryhmissä, laajentaa yhteistyötä yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, madaltaa roolirajoja ja kohottaa mielialaa niin asiakkailla kuin työntekijöillä. Luova luonto- ja taidetoiminta vahvistaa osallistujien motivaatiota ja mahdollistaa uuden oppimisen.

Kohti hyvää elämää

Mistä hyvä elämä muotoutuu ja miten sitä voidaan edistää? Kuinka hankkeet voivat tukea hyvän elämän polkua haastavissa elämäntilanteissa oleville? Entä millä tavoin ammattilaiset saavat eväitä tukea ja ohjata asiakkaitaan sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan kentillä?

Turvallisissa ympäristöissä tapahtuva toiminta tarjoaa alustan yksilöiden ja yhteisöjen taitojen, tietojen ja itsenäisen pärjäämisen vahvistamiselle. Yhteisöllinen luonto- ja taidetyöskentely voi mahdollistaa koulutus- ja työelämäpolkujen löytymisen kuntouttavassa ja kotouttavassa työssä.
Perheen, lähiyhteisön ja koko yhteisön toimintaedellytyksien ja osallisuuden vahvistaminen lisää sosiaalista eheyttä sekä paikallisesti että laajemmin yhteiskunnassa. Hyvään elämään kuuluu myös yhteistoiminta – kehittämistyö hankkeissa voi parhaimmillaan luoda väyliä kansalaisyhteiskunnan eri toimijoiden yhteistyölle ja monipuolistaa toimintamalleja.