Perusterveydenhuollon kiireettömään tutkimukseen tai hoitoon pääsyn lainsäädäntö on valmisteilla. Lakiehdotus on ollut lausunnolla, ja säädösten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.4.2023. Hoitotakuu koskee hyvinvointialueiden järjestämän perusterveydenhuollon kiireetöntä avosairaanhoitoa käsittäen myös mielenterveys- ja päihdehäiriöiden perustason hoidon. Palvelun piiriin tulisi päästä nykyisen kolmen kuukauden sijasta seitsemässä päivässä.

Mielenterveys- ja päihdehäiriöille on tyypillistä, että hoidon viivästyminen aiheuttaa oireilun vaikeutumista ja toimintakyvyn heikkenemistä. Mielenterveyden häiriöitä sairastavien osuus perusterveydenhoidossa on arvioitu olevan noin 25–35 prosenttia. Hoitoon pääsyä nopeuttamalla voitaisiin merkittävästi ehkäistä sairauksien kroonistumista ja pitkäaikaishaittoja, kuten työkyvyttömyyden kehittymistä. Hoitoon pääsyn nopeutumisella voisi olla siis positiivinen vaikutus väestön työkykyyn ja esimerkiksi sairauslomien tarpeeseen. Kun työkyky paranisi, myös henkilöiden taloudellinen tilanne todennäköisesti vahvistuisi.

Psykoterapian ja muun psykososiaalisen hoidon on osoitettu olevan erittäin vaikuttava ja kustannusvaikuttava sekä vähentävän muun terveydenhuollon käyttöä. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) on katsonut, että psykoterapiat ja psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat suomalaiseen terveydenhuollon palvelukoriin sen kaikissa vaiheissa, perusterveydenhuollosta alkaen.

Lakiesityksen ongelmana on se, että hallituksen esitys ei vastaa millään tavoin kansalaisaloitteeseen terapiatakuusta. Nyt olisi oivallinen tilaisuus valmistella eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsittelyssä olevaa terapiatakuuta rinnakkain uuden hoitotakuulainsäädännön kanssa. Perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluiden puutteellisuus on yksi terveydenhuoltomme tärkeimmistä kipupisteitä. Psykoterapiat ja muut psykososiaaliset mielenterveyden häiriön hoitoon tarkoitetut interventiot on nyt rajattu lakiehdotuksessa perusterveydenhuollon hoitotakuun ulkopuolelle.

Lausunnolla ollut säädösesitys nopeuttaa perusterveydenhuollon lääkärille pääsyä ja lääkkeellisen hoidon aloittamista mielenterveysongelmissa, mutta muuta kuin lääkkeellistä apua koskee pääosin edelleen kolmen kuukauden määräaika. Esityksessä mainitaan, että kolme kuukautta on enimmäisaika ja joissakin tilanteissa on tarpeen toimia nopeammin, mutta sääntely ei määrittele tätä tarkemmin.

Lakiehdotuksen perustelumuistiossa todetaan, että jos potilas tarvitsee mielenterveyden häiriöiden arvioimiseksi lääketieteellistä arviota, hänet ohjataan seitsemän vuorokauden sisällä lääkärin vastaanotolle. Tällaiset vastaanotot ovat seitsemän vuorokauden määräajan piirissä. Samoin päihteiden riskikäyttäjän lyhytneuvonta (niin sanottu mini-interventio) tai mielenterveyden oireisiin tarkoitettu psykososiaalinen lyhyt terapiajakso kuuluvat seitsemän päivän määräajan piiriin. Psykoterapiat ja muut mielenterveyteen, päihteisiin ja riippuvuuskäyttäytymiseen liittyvät psykososiaaliset mielenterveyden häiriön hoitoon tarkoitetut interventiot ovat perustelumuistion mukaan kolmen kuukauden hoitotakuussa.

Perustelumuistio toteaa kolmen kuukauden olevan enimmäisaika. Sääntely velvoittaa ottamaan huomioon seikat, joiden perusteella hoito tulee tarvittaessa järjestää nopeammin, joissain tilanteissa huomattavastikin nopeammin. Hoitoon pääsy tulee suhteuttaa potilaan terveydentilaan, työ-, opiskelu- ja toimintakykyyn, palveluiden tarpeeseen ja sairauden ja vamman kehitykseen. Kuntoutus pitää aloittaa nopeammin kuin kolmessa kuukaudessa niissä tilanteissa, joissa kuntoutuksen merkitys on suuri työ- ja toimintakyvyn säilyttämiseksi ja edistämiseksi.

Psykoterapian ja muiden psykososiaalisten hoitojen osalta kansalaisaloitteen esittämä neljän viikon terapiatakuu olisi toteutettavissa kehittämällä henkilöstön terapeuttista osaamista ja integroimalla asiakkaan ohjaus terapiaan perusterveydenhuollon avosairaanhoidon toimintaan. Toimivan työnjako varmistaisi, että mielenterveyden häiriöissä lääkärin alkuarvion jälkeen on toimiva hoitopolku tarpeelliseen psykoterapeuttiseen hoitoon.

Terapiatakuun toteuttamisen myötä lyhytpsykoterapiaa tarjoavien psykoterapeuttien kysyntä kasvaisi. Tähän tulisi psykoterapeuttikoulutusta tarjoavien yliopistojen reagoida lisäämällä koulutusta. Lisäksi koulutus olisi muutettava opiskelijalle maksuttomaksi, kuten toinen eduskunnan käsittelyssä oleva kansalaisaloite esittää. Näiden lisäksi koulutusyhteisöjen ja hyvinvointialueiden tulisi kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia lyhyiden psykososiaalisten interventioiden menetelmiin.

Nykyisen asetuksen mukaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sairaanhoitopiirin tulee huolehtia alueellisesti, että perusterveydenhuollon käytössä on vaikuttavaksi osoitettuja psykoterapeuttisia ja psykososiaalisia menetelmiä. Yliopistosairaalat ovat saaneet viime vuoden lopulla yli 10 miljoonaa euroa valtion hankerahoitusta alueelliseen suunnitteluun tämän varmistamiseksi.

Hallituksen esityksen luonnos on nyt jatkovalmistelussa sosiaali- ja terveysministeriössä. Nyt olisi oikea aika vahvistaa esitystä mielenterveyspalvelujen osalta ja huomioida eduskunnassa käsittelyssä olevat psykoterapioihin liittyvät kansalaisaloitteet. Lakiesitykseen voitaisiin ottaa mielenterveyspalvelujen osalta erillinen pykälä psykoterapeuttisen ja muun psykososiaalisen hoidon järjestämisestä neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista. Samalla tulisi huomioida tuleva henkilöstötarve ja ryhtyä toimiin yliopistojen psykoterapeutti- ja psykologikoulutuksen lisäämiseksi.

Timo Keistinen

Ratkes ry:n puheenjohtaja