Ratkaisukeskeisessä työskentelytavassa ja kirjallisuusterapiassa on paljon samoja piirteitä. Kummassakaan ei jäädä kovin pitkäksi aikaa kiinni menneisyyden asioihin, vaan pyritään käsittelemään voimavaralähtöisesti asiakasta huolettavaa asiaa. Pyritään tunnistamaan ja löytämään voimavaroja nykyhetkestä. Tehtävät, jotka annan kirjallisuusterapeuttisessa ryhmässä tai yksilötapaamisessa, tulee tehdä lyhyessä ajassa, ettei asiakkaalle jää aikaa pohtia, osaako hän kirjoittaa vai ei, vaan hän yleensä kirjoittaa päällimmäiset tunteet ja ajatukset julki, eikä kontrolloimiseen jää aikaa, mikä estäisi spontaanin työskentelyn.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa mietitään, miten asiat olisivat, jos kaikki olisi hyvin. Tästä mielikuvasta tehdään tavoite ja mahdollisuus, jota kohti edetään. Terapiassa suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa, miten päästään kohti tavoitetta ja otetaan niitä pieniä askelia, joilla tavoite saavutetaan. Kirjallisuusterapiassa ei niinkään mietitä lopputulosta, vaan asiakkaalle laadittujen tehtävien kautta pyritään löytämään uusia näkökulmia ja ratkaisuja kyseisiin asioihin. Tehtävien tekemisen jälkeen nostetaan esille ne asiat, jotka auttavat asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla ja edetään kysymysten avulla, miten asiakas voisi toimia haastavan asiansa kanssa. Kun opiskelin ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, kokeilin jokaisen viiden harjoitteluasiakkaan kanssa kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä sovellettuina kunkin asiakkaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Opiskelujeni aikana valitsin tietoisesti hyvin erilaisia asiakkaita, koska halusin nähdä miten kirjallisuusterapeuttiset menetelmät taipuvat ratkaisukeskeisessä työskentelyssä ja miten ne soveltuvat eri henkilöiden ja erilaisten haasteiden kanssa kamppailevien asiakkaiden kanssa toimimiseen. Opiskeluaikanani asiakkainani oli yksi mieshenkilö ja neljä naishenkilöä, joista yksi oli maahanmuuttajataustainen. Kokeilin samaa harjoitusta ainakin kerran jokaisen kanssa, ja lopputuloksena oli, että valitsemani harjoitus toimi iästä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta. Maahanmuuttajataustainen asiakas teki harjoitukset omalla äidinkielellään, koska aina oma äidinkieli on paras mahdollinen tunteiden tulkki ja omalla kielellä on helpompi kertoa asioita kuin muulla kielellä, vaikka kielitaito olisikin hyvä. Vasta harjoituksen tekemisen jälkeen asiakas tulkitsi minulle suomeksi omaa tehtäväänsä. 

Käytin jokaisen asiakkaan kanssa itse kehittämääni Se-harjoitetta. Se löytyy kirjasta Sanojen sylissä sivulta 46 (Hattula Markku, Svenson Kristina, 2009 Maahenki). Vuosien myötä olen kehitellyt tätä harjoitusta eteenpäin ja muunnellut sitä asiakkaan tarpeita vastaavaksi. 

Harjoituksen kulku on seuraava:

1. Nimeä kolmesta viiteen asiaa, joita haluat käsitellä tarkemmin. Kirjoita jokaisesta asiasta pari virkettä. Esimerkiksi: Koen, että olen huonompi kuin muut ja epäonnistun muita useammin. Koen häpeää siitä, kun… Kannan syyllisyyttä siitä, kun…
2. Valitse kirjoittamistasi asioista yksi, jota haluat käsitellä tarkemmin. Esimerkiksi: Koen, että olen huonompi kuin muut, ja epäonnistun muita useammin.
3. Koeta tiivistää asia yhteen sanaan tai lyhyeen lauseeseen. Esimerkiksi huonommuuden tunne. 
4. Kirjoita tästä tunteesta tai asiasta kyseistä kysymyslistaa apuna käyttäen. 

Asiakas ei saa sanoa, mitä asiaa hän aikoo käsitellä, koska tällöin hän voi käsitellä kipeintäkin asiaansa, eikä hänen missään vaiheessa tarvitse paljastaa käsittelemäänsä asiaa, koska siitä puhutaan koko ajan se-sanalla. 

1. Varsinainen tehtävä:

Vastaa nopeaan tahtiin jokaiseen kysymykseen lyhyesti kokonaisella lauseella siten, mikä asia tulee ensimmäiseksi mieleen. Vasta kymmeneen viimeiseen kysymykseen voit käyttää vastaamiseen enemmän aikaa. 

Tarkoituksena on, että asiakas heittäytyy käsittelemään haastavaa asiaa tai tilannetta uudella tavalla ja saa näin uusia näkökantoja asiaan. Kysymyssarjan viimeiset kysymykset laittavat asiakkaan pohtimaan tilannettaan ja sitä, mitä hän todella aikoo itse tehdä asian hyväksi. Joskus on käynyt niin, että asiakas on kokenut olevansa niin umpikujassa, että hän ei ole keksinyt mitään ulospääsyä haastavasta tilanteesta. Tällöin olen esittänyt tarkentavia kysymyksiä, ja yleensä asiakas on ollut valmis tekemään itse jotain haastavan tilanteen paranemiseksi.

Kysymyslista, haastavan tunteen tai asian käsittely

Vastaa kysymyksiin se-sanaa käyttäen. Älä missään vaiheessa kerro, mikä käsiteltävä asia on. Vastaa kokonaisilla lauseilla.

Otan tässä esimerkiksi syvän häpeän tunteen ja vastaan fiktiivisesti kysymyksiin. Käsiteltävä asia voi olla myös huonommuuden tunne. 

– Milloin se alkoi?   

– Se alkoi, kun olin kansakoulussa. 

– Miten se alkoi?

– Opettaja käski minut usein nurkkaan joka viikko, kun en osannut tehdä läksyjä.

– Minkä ikäinen se nyt on?

– Se on jo 42 vuotta vanha.

– Minkä näköinen se on?

– Se muistuttaa haisevaa perunakellaria.

– Minkä muotoinen se on?

– Se on epämääräisen muotoinen, siitä ei saa otetta.

– Minkä kokoinen se on?

– Se on ainakin rekka-auton kokoinen. 

– Minkä painoinen se on? 

– Se painaa varmaankin 267 kiloa.

– Minkä värinen se on?

– Se on likaisen harmaa.

– Miltä se maistuu?

– Se maistuu ummehtuneelta ja tosi vanhalta. 

– Miltä se tuoksuu?

– Se ei tuoksu, se haisee!

– Miltä se haisee?

– Se haisee opettajan hieltä.

– Missä kohti kehoasi se on?

– Se on rintakehässä ja välillä polvissa. 

– Miten se tuntuu kehossasi?

– Se estää hengittämästä vapaasti. Se tukkii myös ajatukset.

– Miten se vaikuttaa sinuun?

– Se vaikuttaa minuun niin, että tunnen joidenkin ihmisten seurassa itseni tosi tyhmäksi.

– Kehen muihin se vaikuttaa?

– Kyllä se vaikuttaa mun perheeseen, kun minä olen välillä aika äksy ja mollaan itseäni. 

– Mitä se sanoo sinulle?

– Se sanoo, että mä oon tyhmä, hölmö enkä osaa tehdä mitään oikein. Että mä aina epäonnistun.

– Miten se puhuu sinulle?

– Se puhuu minulle syyttävästi ja nalkuttavasti. 

– Millainen ääni sillä on?

– Sillä on paksu, käheä, savuinen ääni.

– Kenen äänellä se puhuu?

– Se puhuu opettajan ja isän äänellä. Niillä on samanlainen ääni.

– Mitä se kertoo sinulle?

– Se kertoo minulle joka päivä, että mä oon tyhmä.

– Mitä se jättää kertomatta?

– Se jättää kertomatta, että en mä aina oo tyhmä ja epäonnistuja. 

– Miten vastaat sille?

– Joskus vaan kuuntelen mitä se puhuu, mutta joskus tekisi mieli sanoa, että se pitäs turpansa kiinni!

– Kuka siitä tietää?

– No ainakin mun perhe ja pari ystävää.

– Kenelle se on salaisuus?

– Se on salaisuus ainakin mun naapureille ja työkavereille. Niille en ikinä kerro siitä mitään. 

– Onko se kaverisi vai vihamiehesi?

– Kyllä se on vihamieheni! Miten se muka voi olla kaveri?

– Kuinka kauan se aikoo elää sinussa? 

– Mistä minä sen tiedän. Kai lopun elämääni.

– Miltä se on sinua suojellut?

– No ainakin siltä, että en mollaa muita, oli syytä tai ei. 

– Jos se sanoisi jotain lohduttavaa, niin mitä se sanoisi?

– Se varmaan sanois, ettei se ole ihan niin paha, kun mä ajattelen sen olevan. 

– Mitä todella haluat sanoa sille?

– No, jos saan sanoa ihan mitä vaan, niin sanon, että ala laputtaa äläkä tule enää koskaan takaisin. 

– Mitä aiot tehdä sille?

– Kai mun pitäs käskee sen lähtee lätkimään. Johan tuo on häirinnyt minua yli neljäkymmentä vuotta. Se on aika pitkä aika. 

– Miten muutat sen voimavaraksesi?

– No, on kyllä aika vaikea tehtävä…no jos se olis vaikka astinlauta parempaan elämään. Joo, sitä se vois olla. Voisin tehdä siitä kynnysmaton!

– Millaisia unelmia sinulla on siihen liittyen?

– No ainakin sellainen unelma, että tungen sen vanhaan, kolmen litran kaljapulloon ja panen korkin lujasti kiinni!

– Mitä toivoisit kaikkein eniten siihen liittyen?

– Toivon ainakin sitä, että se ei enää laahaa mukana, ja että se tottelee minua ja häipyy mun elämästä pois.

– Mitkä on ne askeleet, että pääset siitä eroon?

– Kaipa sitä pitää ruveta jo miettimään, että aika turhaa on tuon mukana pitäminen, se on kuin raahais raskasta puuta perässä. Ainakin noiden oksien karsimisella vois aloittaa ja pikku hiljaa pilkon sen niin pieneksi, että jää vaan lastut jäljelle ja ne minä poltan saunan uunissa! Joo, niin minä teen!

– Mitä muuta vielä haluat sanoa?

– Minusta alkaa tuntua, että se on mennyt jo aika kauaksi. En halua sanoa sille muuta kuin, että ala laputtaa, mene niin kauaksi, että et jaksa enää tulla takaisin.

Hyvin usein tätä tehtävää kirjoittaessaan asiakas huomaa, että on raahannut jotain ikävää asiaa jopa vuosikymmenet mukana ja on nyt valmis luopumaan ”siitä”. Joskus asiakas aloittaa tehtävän tästä päivästä, mutta tehtävän edetessä hän huomaa, että asian juuret ovat paljon kauempana. Jotkut asiakkaat ovat niukkasanaisia, mutta kun tehtävää käydään suullisesti läpi, he aivan pursuavat puheessaan ja puhuessaan he alkavat oivaltaa uusia asioita itsestään. On tärkeää, että keskitytään noihin viimeisiin kysymyksiin ja alkupään kysymykset käydään nopeasti läpi. 

Olen huomannut, että kun asiakas kirjoittaa jostain haastavasta tilanteesta, hänen ajatuksensa selkeytyvät nopeammin ja ratkaisut on helpompi löytää kuin pelkästään puhumalla. Jos asiakas jää junnaamaan paikoilleen, haastavien asioiden konkretisoiminen auttaa ongelmien ratkaisussa. Eräs asiakas jumittui määrättyihin tilanteisiin, joten pyysin häntä keksimään asialle jonkin konkreettisen, näkyvän tavan miten asia ilmenee. Asiakas päätyi valitsemaan ”pikku-ukkoja”, jotka istuvat olkapäällä ja joita hän aina komenteli pois, jos sama kierre jatkui. Jotain asiakasta on auttanut ongelman piirtäminen. Kun asiakas selittää piirrostaan, hän samalla jäsentää ajatuksiaan. 

Itse kysyy – itse vastaa  

Pidän erittäin toimivana harjoituksena harjoitusta, jossa asiakas itse asettaa kysymyksen ja itse vastaa siihen. Monesti tällaisen harjoituksen kautta päästään hämmästyttäviin tuloksiin, koska koskaan ei voi tietää, minne teksti alkaa viedä asiakasta. Lopuksi asiakas lukee tekstin ääneen, ja terapeutti pysäyttää lukemisen niissä kohdin, missä kokee sen tarpeelliseksi, ja esittää tarkentavia kysymyksiä. Kun käytän kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä, tavoite ja päämäärän asettelu eivät ole yhtä selkeitä kuin ratkaisukeskeisessä työskentelyssä, mutta lopputulos on usein samanlainen, kun tavoitteet ja askeleet sen saavuttamiseksi olisi asetettu etukäteen. 

Malli itse kysyy – itse vastaa -harjoituksesta

Aluksi asiakas miettii, mitä asiaa hän haluaa käsitellä. Kun asia on selvä, asiakas tekee kyseisestä  asiasta selkeän kysymyksen ja vastaa siihen itse. Tästä seuraavasta lauseesta asiakas muotoilee uuden kysymyksen jne.  

Malli:

– Miksi sinä tunnet itsesi muita huonommaksi?

– Varmaankin siksi, kun minä en arvosta omaa tekemistäni ja ammattitaitoani.

– Miksi sinä et arvosta omaa ammattitaitoasi?

– Varmaankin siksi, kun minä odotan liikaa kiitosta työkavereilta.

– Miksi sinä odotat kiitosta työkavereilta?

– No, varmaankin siksi, että tiedän, että olen tehnyt työni hyvin, ja toivon, että minua arvostetaan.

– Miksi sinulle on tärkeää, että sinua arvostetaan?

– Silloin minä olisin tasa-arvoinen muiden silmissä.

– Mitä se tasa-arvoisuus merkitsee sinulle?

– Että ollaan samanlaisia.

– Miksi teidän kaikkien pitää olla samanlaisia?

– No, tuota en ole kyllä aiemmin ajatellut. Nyt kyllä tuli mieleen, että ei meidän tarvitse kaikkien olla samanlaisia.

– No, millaisia teidän sitten pitää olla?

– Erilaisia. Sellaisia kuin me itse kukin ollaan. Ollaan me arvokkaita, vaikka ollaan erilaisia. 

– Millainen ihminen on arvokas?

– Sellainen, joka arvostaa itseään olipa ammatti mikä tahansa.

– Arvostatko sinä itseäsi?

– En ehkä tarpeeksi. Siksi varmaan tuntuu siltä, että muut ei arvosta minua.

– Kerrotko sinä työkavereillesi, että sinä arvostat heitä sellaisena kuin he ovat?

– Se on kyllä jäänyt sanomatta, kun olen niin paljon miettinyt sitä, arvostaako ne mua ja miksi ne ei sano, että osaan hoitaa hommani hyvin.

– No, mitä aiot tehdä asian hyväksi? Jne. 

Harjoitusta jatketaan niin pitkään, kuin se tuntuu sopivalta eikä harjoitus ala pyöriä kehää. Kirjoittamisen jälkeen asiakas itse lukee kirjoittamansa tehtävän ääneen, koska oman tekstin ääneen lukeminen tekee asiat todeksi ja auttaa lukijaa ymmärtämään itseään ja käyttäytymistään paremmin.  Lopuksi terapeutti kysyy tarkentavia kysymyksiä, miten asiakas voisi edetä oman haasteensa kanssa.

Kirjallisuusterapian harjoitteet taipuvat moneksi, niin terapiaan, terapeuttisiin kirjoittajaryhmiin, erilaisiin kasvuryhmiin ja kuin myös työnohjaukseen.