Viisi vuotta sitten käynnistettiin työnohjauksen työnohjausryhmä, joka on matkan varrella vahvistunut vertaistuelliseksi työnohjausryhmäksi sekä merkittäväksi voimavaraksi jäsenilleen. Ensimmäiset kaksi vuotta ryhmä toimi osana PoJo – Positiivisella johtamisella tuottavuutta ja hyvinvointia –hanketta. Hankkeen taustalla ovat positiivisen johtamisen keskeiset lähtökohdat, jotka liittyvät muun muassa yhteisön vahvuuksiin ja yhteiseen oppimiseen. (Wenström 2020). PoJo-hanke käynnisti ja kokosi työnohjauksen työnohjausryhmän. Ohjaajina kaksi ensimmäistä vuotta toimivat Lea Veivo ja Hanna Ikonen, jotka olivat PoJo- hankkeen toimijoita. Kahden vuoden jälkeen ryhmä jatkoi itseohjautuvana säilyttäen kuitenkin perusperiaatteensa: säännöllinen kokoontuminen, lempeä tasa-arvoisuus, avoin ajatusten vaihto ja hengittävä tila, jossa ei tarvitse suorittaa.

Ryhmän synty liittyi tarpeeseen luoda paikka, jossa työnohjaajat voisivat itse saada tukea, jakaa kokemuksia ja peilata omaa työtään sekä oppia toisiltaan. PoJo-hankkeen aikana ryhmälle löydettiin toimivat käytännöt, joista muodostui pohja jatkolle. Etätapaamisia oli noin kerran kuukaudessa. Ryhmän ilmapiiri muodostui rennoksi ja hyväksyväksi, jopa henkireiäksi korona-aikana. Oli mahdollista osallistua rennosti sohvalta tai vaikkapa koiralenkiltä.

Ryhmän merkitys vuosien varrella

Ryhmästä on tullut jäsenilleen enemmän kuin pelkkä kokoontuminen. Se on tila, jossa voi pysähtyä, hengittää ja löytää toivoa työn arkeen. Erityisesti yksinyrittäjänä työskennellessä ryhmästä on tullut se yhteisö, jonka kanssa on voinut jakaa niin onnistumiset kuin haasteet. Osallistujat kuvaavat ryhmää vapaan ajatusten vaihdon paikaksi, jossa kenenkään ei tarvitse kilpailla tai esittää. Lempeä tasa-arvoisuus näkyy siinä, että jokaisen ääni kuuluu ja jokainen kokemus on arvokas.

Ryhmän jäsenten kokemustausta ja työnohjauscasejen määrä vaihtelee. Tullaan erilaisista lähtökohdista, mutta työnohjaus yhdistää. Ryhmään voi tulla omana itsenään ja olla ns. “samalla viivalla” toisen kanssa. Toisten kokemukset ja kerronnat rikastuttavat ja vahvistuttavat. Ryhmä tarjoaa mahdollisuuden ammentaa ja oppia toisilta, sekä tilaisuuden pohtia omaa toimintaa, ja vaikka ammatillista suuntautumista. Osallisuus ryhmässä toimimisessa on vahvistanut ammatillista identiteettiä. Keskustelun aihealueet ovat liikkuneet toteutuneissa työnohjauscaseissa ja niistä syntyneissä ilmiöissä. Näitä ilmiöitä ovat esimerkiksi myötätuntouupuminen, oman ja asiakkaiden vireystilan säätely, muutosten käsittely sekä oman työnohjaajuuden tutkimisessa.

Ryhmä toimii etäryhmänä kokoontuen noin kuukausittain. Pidemmät aikataulutukset ovat toimineet rakenteellisina mahdollistajina. Ryhmä tarjoaa hengittävän ja joustavan tilan. Joustavuus mahdollistaa osallistujien määrän vaihtelun esteen sattuessa. Jokaisen elämässä on päällekkäisyyttä. Ryhmässä vallitsee avoimuus. Jokaisella on tilansa, kukaan ei ole opastajan roolissa eikä ketään tarvitse varoa. Osallistuja voi kokea tulevansa vastaanotetuksi ja kuulluksi. Rentous ja ajattelun tila mahdollistaa oivallukset ja oppimisen.

Etätapaamisten lisäksi sekä toiminnallisia että keskusteluun perustuvia lähitapaamisia on järjestetty viiden vuoden aikana kolme kertaa. Lähitapaamiset ovat tarjonneet tilaisuuden tutustua toisiin syvällisemmin. Lähitapaamisten toteuttamisessa on hyödynnetty jäsenten erityisosaamisia esimerkiksi luovien toimintojen ja kehollisten harjoitusten muodossa. Luovien toimintojen lähitapaamisessa testasimme erilaisia taidelähtöisiä menetelmiä ja kävimme keskustelua luovien menetelmien paikasta työohjausprosesseissa. Kehollisten menetelmien tapaamisessa saimme kokemuksen rentouttavasta ja voimauttavasta joogasta.

Yhteisöllisyyden merkitys

Yhteisöllisyys on noussut ryhmän ydinteemaksi. Se ei tarkoita vain yhdessä olemista, vaan syvempää kokemusta kuulluksi tulemisesta ja jakamisesta. Yhteisöllisyys kannattelee ja antaa tilaa epävarmuudelle ja vahvistaa tunnetta siitä, ettei kukaan ole työssään yksin. Luottamuksen ja turvallisuuden kokemukset muodostavat yhteisöllisyyden perustan. Yhteisöllisyyteen yhdistyy myös ympäröivä yhteisö, jolloin ryhmässä tunnistetaan lähiyhteisöjen, kulttuurin ja ympäröivän yhteiskunnan merkitys. Yhteisön toimivuus ja osallisuuden kokemusten merkitys vaikuttavat yksilön hyvinvointiin, minkä vertaistuellisen ryhmän jäsenet ovat myös havainneet ja kokeneet. (Haapavirta ym. 2023.)

Ryhmän jäsenet ovat pohtineet, miten yhteisöllisyys tehdään etäyhteyksien päästä? Yhteisöllisyyden mahdollistajana ryhmässä nähdään luottamuksellisuus, avoimuus ja joustavuus – ryhmässä ei ole pakkoa. Tietoisuus hyvästä vuorovaikutuksesta tulee persoonista sekä työnohjaajakoulutusten antamasta tiedosta. Työnohjausten eri viitekehykset eivät ole olleet rajoittavina. Halu ja motivaatio kurottautua toisia kohti ja kuulla, oppia ja antaa itsestään on ollut vahvasti läsnä.

Katse tulevaan

Työnohjaajat työskentelevät usein vaativissa ja kuormittavissa ympäristöissä. Ryhmässä jaetut kokemukset ja oivallukset luovat toivoa – ajatuksen, että työllä on merkitys ja että yhdessä olemme vahvempia. Toivo on voima, jolla sanat muuttuvat teoiksi. Se on myötätuntoa, jolla pystymme katsomaan kohti vaikeuksia. Ryhmän jäsenet kokevat, että juuri tämän kautta he edustavat työllään toivoa myös eteenpäin, asiakkailleen ja työyhteisöille.

Viiden vuoden jälkeen ryhmä jatkaa edelleen itseohjautuvana. Kokemus on osoittanut, että lempeän, yhteisöllisen tilan luominen on mahdollista ilman ulkoista ohjausta, kun periaatteet ja luottamus ovat vahvat. Ryhmä koetaan myös oivana paikkana tutkia erilaisia työnohjauksen menetelmiä. Tulevaisuudessa ryhmän toivotaan edelleen olevan hengittävä ja suoritusvapaa tila – sekä toivon lähde työn arjessa.