Henkilökohtaiset arvot ovat läsnä ammatillisessa toiminnassamme, riippumatta siitä, kuinka tietoisia niistä työntekijöinä olemme. Arvot motivoivat toimintaamme ja ohjaavat valintojamme erityisesti tilanteissa, joissa tavanomaiset toimintamallit eivät ole sovellettavissa (Schwartz 1992). Tutkimukset ovat osoittaneet henkilökohtaisten arvojen olevan ammatillisten arvojen ohella yhteydessä mm. terveydenhuollon ammattilaisten ratkaisuihin kliinisessä työssä (Moyo ym. 2016). Ratkaisukeskeisestä työtavasta puhuttaessa korostetaan usein arvovapautta. Ratkaisukeskeisyys ei edellytä työntekijältä arvottomuutta, mutta se edellyttää kykyä erottaa omat henkilökohtaiset arvot asiakkaan arvoista ja tarpeista. 

Ratkaisukeskeisen työskentelyn arvopohja rakentuu luottamuksellisuudelle, toisen ihmisen kunnioitukselle ja toiveikkuudelle tulevaisuuden suhteen (Sundman ym. 2020). Työskentelyn ydinajatus on yksinkertainen: Asiakkaalla on jo olemassa ne voimavarat, joita hän tarvitsee muutoksen toteuttamiseen ja työntekijän tehtävä ei ole määrittää, mikä on oikein tai väärin, vaan auttaa asiakasta löytämään ja hyödyntämään omat kykynsä ja näkökulmansa.

Menetelmän voisi kiteyttää kolmeen periaatteeseen:

1. Toiveikkuus. Oletus siitä, että muutos on mahdollinen ja että pienilläkin edistysaskelilla on merkitystä.
2. Voimavarakeskeisyys. Huomio ei ole ongelmien taustalla vaan siinä, mikä toimii.
3. Asiakaskeskeisyys ja yhteistyö. Työntekijä ja asiakas rakentavat ymmärrystä yhdessä, tasavertaisina osallistujina.

Nämä periaatteet heijastavat ratkaisukeskeisen lähestymistavan humanistiseen ihmiskuvaan liittyviä arvoja: tasavertaisuutta, uskoa ihmisen kyvykkyyteen ja luottamusta yksilön kokemusmaailmaan (Macdonald 2007, 66–87).

Vaikka ratkaisukeskeisyys menetelmänä luo työskentelyn kehykset, työntekijän omat arvot vaikuttavat väistämättä siihen, miten hän soveltaa ratkaisukeskeistä työotetta. Hyväntahtoisuus, muutosvalmius, perinteiden kunnioittaminen, kunnianhimo tai vaikkapa huumorintaju voivat kaikki olla työntekijän arvoja, jotka näkyvät tavassa kysyä, kuunnella ja olla läsnä. Keskeistä on tietoisuus siitä miten omat henkilökohtaiset arvot vaikuttavat vuorovaikutukseen, milloin ne vahvistavat asiakkaan prosessia ja milloin saattavat ohjata liiaksi. Koska ratkaisukeskeinen työskentely ei perustu oirekeskeisyyteen ja manuaaleihin, työote edellyttää työntekijältä sensitiivisyyttä ja kykyä tunnistaa hetket, jolloin omat näkemykset tai moraaliset oletukset nousevat asiakkaan tarinan ja tarpeiden edelle.

Käytännön työssä työntekijän henkilökohtaiset arvot näkyvät pienissä hetkissä. Arvot eivät useinkaan ilmene suurina linjauksina vaan tavassa, jolla työntekijä kysyy tarkentavan kysymyksen, toivottaa asiakkaan tervetulleeksi tai arvioi työskentelyn edistymistä. Työntekijän arvot voivat ilmetä siinä, miten hän auttaa asiakasta huomaamaan vahvuuksiaan, rakentaa tulevaisuuteen suuntautuvia kysymyksiä tai antaa tilaa asiakkaan omille tavoitteille. Työntekijän tehtävä ei ole ohjata asiakasta kohti työntekijän oikeiksi katsomia valintoja, vaan auttaa asiakasta löytämään ne muutostarpeet, jotka ovat sopusoinnussa asiakkaan arvojen kanssa. Tässä kiteytyy myös ratkaisukeskeisen lähestymistavan etiikan ydinsanoma, asiakkaan tavoitteet ja toimijuus ovat ensisijaisia.

Usein työntekijän henkilökohtaiset arvot tukevat ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. Esimerkiksi usko ihmisen potentiaaliin tai arvostus asiakkaan omalle asiantuntijuudelle on helppo yhdistää menetelmän periaatteisiin. Mutta välillä syntyy myös jännitteitä. Näitä voivat olla esimerkiksi omista henkilökohtaisista tavoitteista syntynyt tarve ratkaista asiakkaan ongelma liian nopeasti, mikä voi olla ristiriidassa asiakkaan prosessin kanssa. Työntekijällä saattaa olla myös vahva halu ohjata asiakasta tiettyyn suuntaan, jos työntekijän mielestä jokin arvo on erityisen tärkeä. Joskus työntekijällä saattaa olla taustallaan henkilökohtainen kokemus, joka saa hänet samaistumaan asiakkaan tilanteeseen, mutta samalla hämärtää neutraalia työotetta. Näissä tilanteissa avoin, rehellinen reflektointi esimerkiksi työnohjauksessa ja omien intressien tunnistaminen ovat ammatillisen toiminnan edellytyksiä.

Ratkaisukeskeisen työskentelyn arvopohja ja työntekijän henkilökohtaiset arvot eivät ole kaksi erillistä aluetta, vaan ne muodostavat yhdessä perustan, jolle yhteistyö asiakkaan kanssa ja muutostyöskentely rakentuvat. Omien henkilökohtaisten arvojen kirkastaminen ja niiden tietoinen tutkiskelu on sekä ammattitaitoa vahvistava että inhimillistä kasvua mahdollistava prosessi. Henkilökohtaiset arvot eivät ole pysyvä rakenne, ne elävät ja muuttuvat ammatillisen matkan mukana. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden tutkia ja selkeyttää myös omia arvojaan jatkuvasti, sekä henkilökohtaisen elämänsä että oman työnsä näkökulmasta.