Ammattikorkeakoulut kannustavat opiskelijaa suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen opintojen ja tutkinnon suorittamiseen. Koulutuksessa tulee vahvistaa myös opiskelijan toivon kokemusta. Toivo ja toiveikkuus vahvistavat opiskelijan tahtoa edetä opinnoissa päämäärätietoisesti ja lujittavat opiskelijan positiivista tulevaisuuskuvaa.  

Pohtiessaan ammattikorkeakoulutukseen hakeutumista ihmisellä on mielessään todennäköisesti toive, joka vastaa hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Sen lisäksi, että hän toivoo pääsevänsä haluamiinsa opintoihin, niihin hakeutumisen motiivina on ajatus toiveiden mukaisesta ammatista ja osallisuudesta työelämässä. 

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden koulutukseen, ammattiin tai asemaan työelämässä liittämiä toiveita ei ole juurikaan tutkittu. Sen sijaan on kartoitettu esimerkiksi opiskelijoiden näkemyksiä koulutukseen hakeutumisen perusteluista ja opiskeluun kohdistamista odotuksista tai opiskelukokemuksista. Tyypillistä on myös selvittää opiskelijoiden näkemyksiä ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden kehittymisestä sekä ammatillisista urasuunnitelmista. Tulisiko ammattikorkeakoulun suunnata toimenpiteitä ja luoda tutkimuksen avulla uusia keinoja opiskelijan toivon kokemusten ja toiveikkuuden vahvistamiseen?

Onko toivon lisäämiselle sijaa ammattikorkeakoulutuksessa

Ammattikorkeakouluopiskelijan odotetaan suorittavan opintonsa suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti ja hakeutuvan sen jälkeen tutkintoaan vastaavaan työhön. Odotuksen lähtökohta on vuonna 2023 tehdyssä hallitusohjelmassa. Sen mukaan korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrän tulee nousta vuoteen 2030 mennessä noin 50 prosenttiin. Tavoite on vaativa, koska 25–29-vuotiaista nuorista aikuisista oli vuonna 2024 vain noin 34 prosentilla korkea-asteen tutkinto (Tilastokeskus 2025).   Tavoitteeseen pääseminen edellyttää koulutuspaikkojen lisäämistä korkeakouluissa, niiden kohdentamista ensimmäistä tutkintoaan suorittaville ja koulutuksen läpäisyn tehostamista. (Valtioneuvosta 2023, 88–90.) Ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet tavoitteiden edistämiseen. Niiden pyrkimyksenä on vuosien 2025–2028 aikana nostaa tutkintomääriään ja edistää tutkinnon suorittamista niin sanotussa normiajassa (OKM 2024). 

Sanakirjan mukaan toive on ajatus jostakin, jonka odotetaan tai toivotaan toteutuvan halutulla tavalla. Toivo on halun sävyttämä, harras odotus, että jotakin mieleistä tai suotuisaa tapahtuu. (Sadeniemi 1996, 729.) Suomalaisen sananlaskun mukaan: ”Toivossa on hyvä elää”. Toivon kansanomaisissa mutta myös tutkimuksen piirissä käytetyissä määritelmissä painottuu myönteinen näkökulma tulevaisuuteen (Kylmä 2024, 46).

Onko ammattikorkeakouluopiskelijan toiveiden edistämiseen ja toiveikkuuden vahvistamiseen mahdollisuuksia, kun opintojen suorittamisessa painotetaan päämäärätietoista ja tehokasta opinnoissa etenemistä? Opiskelijan toivon ja toiveikkuuden lujittaminen luonee suotuisia olosuhteita myös päämäärätietoiselle ja tehokkaalle opinnoissa etenemiselle. 

Toivon ulottuudet

On tavallista, että toivoa käsittelevissä tutkimuksissa käytetään yhdysvaltalaisen, positiivisen psykologian piirissä vaikuttaneen Charles Richard Snyder (2002) toivoteoriaa (hope theory). Siinä toivolla on kohde ja olennainen rooli on myös tavoitteilla. Snyder käsittää toivon kognitiiviseksi, tavoitteelliseksi prosessiksi. Prosessiin sisältyy ihmisen kyky hahmottaa polkuja, jotka johtavat hänen toivomiinsa päämääriin. Lisäksi prosessiin kuuluu ihmisen kyky motivoida itsensä kulkemaan näitä polkuja. Toivo auttaa ihmisiä löytämään erilaisia keinoja toivomansa tavoitteen saavuttamiseen, ja se motivoi ihmistä saavuttamaan tavoitteensa. (Snyder 2002; Snyder ym. 1991.)

Darren Webbin (2007) mukaan toivoon sisältyy tavoitteellinen ulottuvuus (goal-oriented) ja avoin ulottuvuus (open-ended). Tavoitteellinen ja avoin toivo ovat Webbin määrittelemät toivon pääulottuvuudet, joihin linkittyy lisäulottuvuuksia. Tavoitteellisella toivolla on konkreettinen kohde, jonka ihminen kokee merkitykselliseksi. Kohde on mahdollista saavuttaa päämäärätietoisesti toimien. Avoin toivo ei linkity määriteltyyn kohteeseen, vaan se on avointa suuntautumista tulevaisuuteen ja mahdollisuuksien tunnistamiseen. Ihminen voi kokea toivoa eri muodoissaan – sekä tavoitteellista että avointa toivoa. Toivon kokemukseen vaikuttaa ihmisen elämänvaihe, sosiaaliset suhteet, toimintamahdollisuudet ja esimerkiksi voimavarat. (Webb 2007.) 

Kun toivoa tarkastellaan ammattikorkeakoulutuksen yhteydessä, toivolla on kohde. Ammattikorkeakouluopiskelijan toiveet kohdentuvat eritoten koulutuksen suorittamiseen ja työelämään siirtymiseen. Toivo on tulevaisuuteen suuntautunutta. Toivo on myönteisen tulevaisuuskuvan näkemistä, sen mukaisten tavoitteiden asettamista ja niitä kohti etenemistä. Toivoon vaikuttavat muun muassa opiskelijan työelämätavoitteet ja odotukset elämäntilanteen muuttumisesta tutkinnon suorittamisen jälkeen turvatummaksi ja vakiintuneemmaksi palkkatyöhön siirtymisen myötävaikutuksesta.

Tavoitteellinen ja avoin toivo YAMK-opiskelijoiden urasuunnitelmissa

Diakonia-ammattikorkeakoulu järjestää Vaikuttava asiakas- ja palveluohjaus sosiaali- ja terveysalalla ylempää ammattikorkeakoulututkintoa (Diak, i.a.). Tutkinto-ohjelmassa aloitti 42 opiskelijaa elokuussa 2024. Tutkinto suoritetaan tavallisesti kolmessa tai neljässä lukukaudessa. Opintojen käynnistyessä opiskelija tekee ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämissuunnitelman. Ennen valmistumistaan hän arvioi ammatillisen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittymistä, tätä tarkoitusta varten tehdyllä lomakkeella. Lomakkeella on avoin vastauskenttä: ”Kuvaa ammatillisia tavoitteitasi YAMK-opintojen päättyessä”. Seuraavissa tekstikappaleissa käytetään esimerkinomaisesti opiskelijoiden vastauskenttään muotoilemia vastauksia, kun tarkastellaan tavoitteellisen ja avoimen toivon ilmenemistä heidän ammatillisia tavoitteitaan käsittelevissä vastauksissa.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat käyttävät vastauksissaan sekä haave, toivo että unelma ilmaisuja. Kun opiskelija kertoo ammatillisista tavoitteistaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen päättyessä, lienee luonnollista, että hän kuvaa tavoitteellista toivoaan. Tavoitteellisen toivon ilmauksiin peilautuu opiskelijan elämän ja työuran vaihe. Suorat lainaukset opiskelijoiden vastauksista konkretisoivat tavoitteellisen toivon kohteita. (Lainauksista on poistettu tunnistetiedot.)

Kun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija on suorittanut opintojaan ollen työelämän ulkopuolella, esimerkiksi perhevapaalla, tavoitteellisen toivon kohde on työhön paluu: ”Tavoitteena palata vakinaiseen virkaan syksyllä 2026 vanhempainvapaiden jälkeen”. Tilanteessa, jossa opiskelija on aloittanut uudessa työssä ennen opintojen alkua tai niiden aikana, tavoitteellisen toivon kohde voi olla omassa työssä jatkaminen: ”Haluaisin jatkaa omaa työtäni […], minkä aloitin juuri ennen opintojani”. Sen sijaan tilanteessa, jolloin opiskelija on tehnyt työtään kauan, toivon kohteena on uusi työ: ”Suurin haaveeni on, että voisin edetä urallani siten, että toimisin lähiesihenkilönä. […] Opintojeni alussa haaveilin työskenteleväni valmistumisen jälkeen lastensuojelun tehtävissä, ja tämä haave on edelleen voimassa”. 

Tavoitteellisen toivon kohteena ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijalla voi olla joko omaan työhön palaaminen tai siinä jatkaminen mutta myös uuteen työtehtävään siirtyminen. Tavoitteellisen toivon kohde voi olla myös opintojen jatkaminen, esimerkiksi ammatilliseen opettajakoulutukseen hakeutuminen: ”Tulevaisuudessa voisin nähdä itseni myös opettajan tehtävässä, kenties hakeudun tulevaisuudessa suorittamaan opettajan pedagogisia opintoja”.

Avoimen toivon ilmausten kirjo on laaja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden vastauksissa. Avoin toivo ilmenee vastauksissa tyypillisesti kuitenkin kahdella tavalla. Niistä ensimmäinen on, että vastauksessa kuvataan työn hallinnan ja vaikutusmahdollisuuksien vankistumista: ”Tavoitteena on hyödyntää syventynyttä osaamista […] asiakas- ja palveluohjauksessa. Toivon voivani vaikuttaa palveluiden laatuun, asiakaslähtöisyyteen ja vaikuttavuuteen – myös resurssien ollessa rajalliset ”. Toinen tapa on, että vastauksessa kerrotaan henkilökohtaisten uramahdollisuuksien kohenemista työelämässä: ”Pidän koulun antamasta mahdollisuudesta, että jatkossa voin hakea töitä paremmalla koulutuksella”. Ylipäätään opiskelijan avoimena toiveena voi olla, että hän on ”työelämässä vahva toimija”.  

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden tavoitteellisen toivon ilmaisut kohdistuvat oman työelämäpaikan säilyttämiseen ja sen uudistamiseen. Toiveena on tyypillisesti uuden työn hakeminen ja sen saaminen. Avoimen toivon ilmaisut kohdistuvat eritoten opiskelijan ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden käyttämiseen työelämässä, kuten työpanoksen antamiseen palvelujen kehittämisessä ja vaikuttamistyössä. Tavoitteelliset ja avoimet toiveet kohdistuvat toisaalta työelämäpaikan varmistamiseen ja lujittamiseen mutta toisaalta työelämäpaikan uudistamiseen ja ammatillisella työuralla etenemiseen (ks. myös Helminen, 2023).    

Ammattikorkeakoulutuksessa tulee ottaa huomioon toivon vahvistaminen

Maailmanpoliittinen tilanne on jännitteinen. Myös työmarkkinatilanne on epävakaa. Koulutusta ja tutkintoa vastaavan työpaikan löytäminen sosiaali- ja terveysalaltakaan ei ole itsestäänselvää. Sairaanhoitajien työtilanne on tasapainossa, mutta esimerkiksi sosiaalialan neuvojista ja ohjaajista on jopa ylitarjontaa (TEM & ELY i.a.-a-b). Toivoin ja toiveikkuuden ylläpitäminen ei ole helppoa epävarmoissa olosuhteissa. 

On tärkeää, että ammattikorkeakoulutuksessa pyritään vahvistamaan tutkintoaan suorittavan ja työelämään valmistuttuaan siirtyvän opiskelijan toivon tunnetta ja toiveikkuutta. Ammattikorkeakoulutuksen piirissä opiskelijan toivon ja toiveikkuuden lisääminen on häntä tulevaisuudessa kannattelevan näyn luomista. Siihen sisältyy koulutuksen suorittamiseen ja työelämätavoitteiden asettamiseen liittyvien tavoitteiden määrittely ja niiden mukaan etenemisessä tarvittavien toimenpiteiden suunnittelu.

Tavoitteellista toivoa voidaan lisätä ammattikorkeakoulutuksessa muun muassa sellaisilla koulutustavoilla ja osaamisen kehittämisen keinoilla, joilla varmistetaan, että opiskelija kokee luovansa itselleen omannäköistään polkua työelämään. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuuksia pysähtyä pohtimaan oppimistaan, ammatillisia urasuunnitelmiaan ja niitä kohti vieviä polkuja.  

Vaikuttava asiakas- ja palveluohjaus sosiaali- ja terveysalalla ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa opiskelija tekee koulutusprosessin alussa ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämissuunnitelman ja koulutusprosessin päättyessä arvion kehittymisestään. Koulutuksen eri opintojaksojen oppimistehtävissä hän tarkastelee työelämän ja työn muutoksia sekä kehittämistarpeita. Koulutusta suorittaessaan hän osallistuu sekä ryhmämuotoiseen vertaismentorointiin että henkilökohtaiseen työelämämentorointiin. (Helminen 2024, 191–193.) Muun muassa vertaismentorointi ja työelämämentorointi tarjoavat mahdollisuuksia tavoitteellisen ja avoimen toivon lisäämiseen. Vertaismentoroinnissa ja työelämämentoroinnissa opiskelija voi pohtia sekä vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan että ammatillisia haaveitaan, unelmiaan ja toiveitaan joko opiskelijakollegoidensa tai kokeneen ammattilaisen kanssa.

Jotta ammattikorkeakoulutus on toivoa rakentavaa, tulee sen tehdä opiskelijalle näkyväksi ammatillisen uran tarjoamia mahdollisuuksia. Opiskelijan tulee kokea tulevaisuuskuva myös mahdolliseksi toteuttaa. Opiskelijan tulee kokea, että tulevaisuuskuva on hänestä mielekäs ja riittävän realistinen. Uhkana on, että pilvilinnat voivat sortua. Sen sijaan todentuntuiset tulevaisuuskuvat voivat lujittaa toivoa ja toiveikkuutta. Tulevaisuuskuvan todentamisen arviointiin ammattikorkeakouluopiskelija voi saada välineitä muun muassa vertaismentoroinnista ja työelämämentoroinnista sekä työelämän asiantuntijoiden ja esimerkiksi saman ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden alumnien puheenvuoroista. Ammattikorkeakoulutuksen tulee vahvistaa opiskelijan toivoa ja toivekuutta.