Luovan toiminnan työtavat Käsikirja sosiaali- ja terveysalalle

Laura Huhtinen-Hildénin ja Anna Liisa Karjalaisen mukaan taiteen soveltava käyttö on viime vuosina lisääntynyt eri yhteyksissä kasvatus-, sosiaali- ja terveysalalla. Taide ja luova toiminta voivat kuulua muuan muassa hoitotyöhön, työnohjaukseen, oppimiseen, sosiaalityöhön, yhteisöjen vuorovaikutuksen tukemiseen ja työhyvinvointiin. Luovan toiminnan työtavat -teoksen tavoitteena on kirjan toimittaneen Anna Liisa Karjalaisen mukaan kannustaa lukijoita käyttämään luovaa toimintaa työskentelyssään erilaisten ryhmien tai yksilöiden kanssa – tai vaikka omaksi ilokseen.

Karjalaisen ja Huhtinen-Hildénin kirjoittama ensimmäinen artikkeli Luova toiminta siltana itseen, toisiin ja osallisuuteen toimii tarkoituksenmukaisesti lyhyenä teoreettisena esittelynä kirjan teemaan johdatellen luovuuteen ja sen olemassaoloon elämässämme ja työssämme, luovan toiminnan osallisuutta ja hyvinvointia tukeviin vaikutuksiin, taiteen soveltavaan käyttöön arjen työvälineenä ja itsensä ilmaisemiseen taiteen avulla. Musiikkiin, kuvalliseen ilmaisuun, kirjoittamiseen, liikkeeseen, tanssiin ja draamaan pohjautuvia työtapoja perustellaan jokaisessa artikkelissa teoreettisesti kunkin luovan toiminnan työtavan näkökulmasta, ja ne esitellään käytännöllisesti ja hyvin selkeästi niiden soveltamiseen auttavien lukuisten tehtävien avulla.

Minua ilahdutti se, että jokaisen luvun lopussa on laaja lähdeluettelo, jonka avulla voi hankkia lisää tietoa itseään kiinnostavasta asiasta.

Teoreettiset perustelut alkoivat jonkin verran toistua eri luovien alojen työtapojen teoriaosuuksissa. Kussakin artikkelissa on kuitenkin tarpeenmukaisesti tuotu esille kunkin työtavan oma teoriapohja ja mitä niitä sovellettaessa kannattaa huomioida toisia ohjatessa. Teoksen käsikirjamainen toteutus toiminee perusteluna pienelle toistolle.

Kannustusta luovan toiminnan työtapojen kokeilemiseen

Teoksen kuutta artikkelia suositellaan lukemaan kuin käsikirjaa, jonka avulla voi kartuttaa omaa tietämystään ja josta voi ottaa valmiita toimintamalleja. Kirjan perimmäinen tavoite on se, että lukija alkaa luoda omia sovelluksiaan itselleen ja eri tilanteisiin sopiviksi. Minulle kirja jää elämään käsikirjana, johon tartun yhä uudelleen halutessani lisää tietoa kunkin luovan toiminnan työtavan soveltamismahdollisuuksista työssäni työnohjaajana ja työyhteisökehittäjänä.

Kirjassa suositellaan aloittamaan luovan toiminnan työtapojen kokeilu itsestään, etenkin jos ne eivät ole ennestään tuttuja. Karjalainen kannustaa kokeilemaan luovan toiminnan työtapoja:

”Toisia ohjatessa ja toisten kanssa toimiessa ei olennaista ole oma taiteellinen osaaminen, vaan kyky ja rohkeus kohdata ihmisiä ja heidän kokemuksiaan ja tunteitaan arvostavasti.”

Taiteen soveltavaa käyttöä voi hyödyntää monella alalla työn arjessa, mutta taiteen soveltava käyttö voi myös edellyttää ammatilliseen työotteeseen liittyvää pohdintaa esim. omista uskomuksista ja ihmiskäsityksestä. Luovan toiminnan työtapojen hyödyntämisessä on kyettävä herkistymään ja kehittämään luovan vuorovaikutuksen osaamistaan. Karjalainen ja Laura Huhtinen-Hilden muistuttavat ohjauksen ammattilaisille tutuista asioista:

• Toisia ohjatessa tarvitaan pedagogista herkkyyttä tunnistaa tilanteisiin ja ihmisiin liittyviä tekijöitä, jotka on otettava huomioon luovaa toimintaa tarjotessa ja siihen ohjatessa.
• Lisäksi tarvitaan ymmärrystä siitä, että jokaisella on oikeus osallistua ja olla osallisena siten kuin haluaa ja hänelle on mahdollista.
• Pyritään mahdollistamaan turvallinen, hyväksyvä ja luovaan toimintaan innostava ilmapiiri.
• Ohjaajan on syytä tiedostaa tilanteen hienovireisyys, olla herkkävaistoisesti läsnä ja huomioida sekä osallistujien että omat tunteensa.

Lukukokemukseeni vaikutti selkeästi se, mitkä luovan toiminnan työtavat ovat minulle tutumpia ja mitkä vieraampia. Minulle tutuimmista työtavoista lukiessani aloin heti miettiä niiden soveltamista omaan työhöni.

Vieraammat työtavat herättivät uteliaisuuteni kokeiluille, kunhan olen ensin itse niitä kokeillut tai saanut lisäkoulutusta. Kokeiluun kannustaa myös se, että luovan toiminnan työtapojen tavoitteet ovat monilta osin samoja kuin työnohjauksen tavoitteet: (työ)hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääminen, (ammatillisen) itsetuntemuksen vahvistaminen, omien vahvuuksien, unelmien ja päämäärien löytäminen, oppiminen sekä vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn kehittyminen. Viimeksi mainitut luovan toiminnan työtapojen tavoitteet nousevat erityisesti esille Satu Öystilän artikkelissa Draaman mahdollisuudet ohjaustyössä, jossa Öystilä toteaa työnohjaukseenkin sopien:

Draamallisessa työskentelyssä osallistujat vaikuttavat vahvasti prosessiin omine tarpeineen.

Koen, että minulla on hyvä pohja työnohjaajajana soveltaa luovan toiminnan työtapoja: kyky ja rohkeus kohdata ihmisiä ja heidän kokemuksiaan ja tunteitaan arvostavasti. Omien kokemusteni ja lukemani kirjan perusteella on kuitenkin tärkeää saada ensin oma kokemus luovan toiminnan työtavasta, koska se auttaa ymmärtämään, miten toiset ihmiset saattavat ne kokea – erilaisine ajatuksineen ja tunteineen.