Kotoista tunnelmaa Lake Worthissa
Teksti ja kuvat: Helinä Nurmenniemi
Lämmin suomenkielinen rupattelu kuuluu oven läheisyydessä olevasta nurkkauksesta. Luontevasti tervehdimme toisiamme. Olen Finnish-American Resthomessa, suomalaisille ikääntyville tarkoitetussa lepokodissa Lake Worthissa Floridassa.
Pitkää käytävää koristavat taideteokset, ja erilaiset käsityöt välittävät viestiä suomalaisesta arjesta: kyntöhommia pelloilla, pienet mökit peltojen laidoilla, seinällä kannel muistuttaa musiikista. Ihastelen suomalaismaalauksia, ristipistotöitä ja ryijyjä. Tuollainen tuhkimotaulu oli minunkin mummolassa. Aika pysähtyi -– tulee kotoinen olo.
Leipokaa pullaa ja vierailkaa sairaaloissa
On kulunut lähes 50 vuotta siitä, kun lepokotiin liittyvä idea sai alkunsa. Kaksi suomalaista naistoimittajaa paikallisradiosta antoivat potkua idealle. Toimittajat pyysivät naisia leipomaan pullaa, vierailemaan sairaaloissa ja vanhainkodeissa ikävissään makaavien suomalaisten siirtolaisten luona. Naiset vastasivat toimittajien pyyntöön ja samalla huomasivat suomalaisten tarpeet omaa kulttuuria edustavalle lepokodille. Tästä lähti lepokotiin liittyvä idea käyntiin. Tavoitteena oli rakentaa kultaisia vuosia viettäville suomalaisille kotoinen paikka, jossa ikääntyvät suomalaiset voisivat puhua omaa kieltään ja vaalia kulttuuriaan. Nykyisin lepokodin kotoista tunnelmaa vahvistaa kotiruoka; pullaa ja kahvia on saatavilla koko päivän. Lepokodin rakentaminen vaati paljon vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöhön merkitys huomattiin myös Suomessa. Presidentti Kekkosen lähettämä viesti kannusti yhteisöllisyyden ylläpitoon ja suomalaisen kulttuurin vaalimiseen.
Elämäneväitä Suomesta
Suomalaiset siirtolaiset vierailivat lepokodissa tapaamassa tuttaviaan. Suomalaiset seniorit olivat elämäänsä tyytyväisiä. Maija-rouva kiitteli miestään siitä, että oli tuonut hänet nuorena Amerikkaan. Lapset olivat syntyneet Amerikassa, ja perheen kanssa haluttiin viettää aikaa. Amerikkalaisten kanssa oli helppo tulla toimeen, ja suhteet heihin olivat mutkattomat.
Soivi-rouva kertoi saaneensa elämän eväitä Suomesta: ”Nuorena ohjasin voimistelu- ja kansantanssiryhmiä ja siskot toimivat näytelmäpiirissä. Yhdessä tehtiin esiintymismatkoja eri paikkakuntien nuorisoseuroihin. Kuorma-auton lavalla mentiin talvellakin esiintymään. Maakuntajuhlissa oli nuorisseuroilla yhteisesiintymisiä, ja juhlia varten harjoiteltiin ahkerasti. Ohjelmien yhteensovittaminen vaati ohjaajilta paljon.”
Ensimmäistä kertaa perhe lomaili Suomessa 1960-luvun alussa: ”Tuolloin lensimme Karhumäen veljesten lentokoneella. Menomatkalla lentokone teki teknisen vian vuoksi välilaskn Kanadan edustalla olevalle saarelle. Ongelmitta ei sujunut paluumatkakaan, sillä yksi rupelleista sammui kesken matkaa. Henkilökunta rauhoitteli, että kyllä me perille päästään.”
Elämänkoulu opetti
Soivi kertoo käyneensä elämänkoulua: ”Muutto nuorena Kanadaan metsäkämpille kahden pienen lapsen kanssa vaati sitkeyttä. Välillä karhut vierailivat kotiovella. Pääsimme lopulta muuttamaan Amerikkaan. Hyvää opetusta oli työskennellä amerikkalaisten taloudenhoitajana. Siinä työssä oppi, ettei rikkaus tuo onnea. Usein tulin kiitollisin mielin oman kodin rauhaan.”
Usko paremmasta elämästä työtä tekemällä kantoi. Nyt Soivi nautti eläkepäivistään Amerikassa, harrastaa liikuntaa kolme kertaa päivässä, sauvakävelee merenrannalla tervehtien iloisesti vastaantulijoita. Floridan asunto on Amerikan parhaimmalla beachillä. Kiitollisin mielin Soivi toteaa: Pitkä on ollut matka piikatytöstä Floridan asunnon haltijaksi.
Kertoessani suomalaiselle ystävälle Floridan kokemuksista sain välittömän kommentin: ”Kuulostaa kotoisalta.” Näin konkretisoitui lepokodin idea.
Lepokodissa on ollut työharjoittelussa useita suomalaisia sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Floridassa asuu nykyisin 25 000 suomalaista. Positiivinen elämänasenne ja aurinko ovat olleet suomalaisille vetovoimatekijöitä. Suomalainen elämäntapa on ollut kiinnostuksen kohteena useissa amerikkalaisissa tutkimuksissa. Sisu, sauna ja Sibelius, siinä kolme sanaa kuvaamaan suomalaisuutta.
Helinä Nurmenniemi
Kirjoittaja toimii lehtorina ja työyhteisökehittäjänä Centria-ammattikorkeakoulussa.
helina.nurmenniemi@centria.fi