Kaikenikäisten ihmisten aivojen ja mielen terveyttä edistetään vähentämällä sosioekonomista ja väestöryhmittäistä eriarvoisuutta. Osallisuuden periaate tulee liittää kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan. Merkittävissä uudistuksissa, kuten koulua ja opiskelua koskevissa uudistuksissa, tarvitaan systemaattista vaikutusten arviointia. Eriarvoisuuden vähentäminen ja osallisuuden lisääminen ovat tärkeitä tavoitteita yhteiskunnassamme. Tutkimustietoa on mainittuihin teemoihin saatavissa.

Perheiden pärjäämistä, vanhemmuutta ja perheen myönteistä vuorovaikutusta tulee tukea jo ennen lapsen syntymää. Varhaiskasvatus ja koulu ovat merkittäviä areenoja lasten ja nuorten aivojen ja mielen terveyden edistämisessä, ongelmien ennaltaehkäisyssä ja niiden varhaisessa tunnistamisessa.  Koulu lapsen kasvuympäristönä on merkittävä kehityksen näkökulmasta. 

Työpaikoilla kognitiiviseen ergonomiaan ja psykososiaalisiin voimavaroihin tulee kiinnittää huomiota selvästi aiempaa enemmän. Myös työelämän ulkopuolella ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien työikäisten aivo- ja mielenterveyttä tulee edistää yhdenvertaisesti. Työelämän trendit aiheuttavat nykyään kognitiivista kuormaa työyhteisössä. Trendejä ovat tavoitettavuus 24/7, avokonttorit, meluisuus, työn keskeytykset, keskittymistä vaativa tietotyö, yksityisyyden ja ”oman tilan” puuttuminen. Eläkeikäisten aivo- ja mielenterveyttä tulee edistää yhdenvertaisesti muiden ikäryhmien kanssa. On tärkeää ylläpitää ja edistää aktiivisuutta ja ehkäistä yksinäisyyttä. Saattaa olla, että koronaviruksen aikana yksinäisyys saa uusia merkityksiä myös niiden ihmisten kokemuksessa, joilla yksinäisyyden kokemusta ei ole aiemmin ollut. Yksinäisyyden kokemuksesta voi parhaimmillaan syntyä voimavara kohdata uusi kriisi.

Aivojen ja mielen terveyden edistämistä tulee johtaa ja koordinoida kokonaisvaltaisesti hallintorajat ylittäen. Kaikkien ikäryhmien osalta tarvitaan lisää tutkimusta, kehittämistyötä ja hyvien käytäntöjen käyttöönottoa. Tarvitaan mielenterveyden ja aivoterveyden osaamista ja tarvitaan poliittista tahtotilaa ja päätöksiä asioiden saamiseksi käytäntöön. 

Aivo- ja mielenterveyttä edistävä työ on kokonaisuutena jäänyt vähäiseksi. Aivoterveyden ja mielenterveyden teemat ovat Suomessa jääneet terveyden edistämisen kokonaisuudessa merkitystään huomattavasti pienempään osaan. Lisäksi painopiste on ollut korjaavassa työssä. Kuntien välillä on suurta eriarvoisuutta palveluiden ja tukimuotojen saatavuudessa ja myöntämisperusteissa. Tiedetään, että aivo- ja mielenterveyttä voidaan edistää yksilön, perheen, lähiyhteisön ja yhteiskunnan tasoilla – aivan kuten muutakin terveyttä. Myös kokemustoimijoiden osuutta aivo- ja mielenterveyden edistämisessä tulisi hyödyntää. Tarvitaan lisää tutkimusta aivo- ja mielenterveyden edistämisestä. 

Kasvatustieteen professori Minna Huotilainen luennoi helmikuussa aivoterveydestä, ja hänen tärkeä viestinsä oli ”käytä aivoja fiksusti”. Näin toimikaamme!