Voimavaroja etsimässä yhdessä – monialainen vanhemmuuden tuki lastensuojelun kehittämisen lähtökohtana
Teksti: Sampsa Nyyssönen
Kuva: Marjaana Tuovinen
Johdanto
Vanhemmuudesta puhutaan usein silloin, kun jokin ei suju. Julkisessa keskustelussa korostuvat lasten ja nuorten pahoinvointi, palvelujärjestelmän kuormitus sekä perheiden kohtaamat vaikeudet. Vaikka ongelmien tunnistaminen on tärkeää, se ei yksin riitä tukemaan muutosta. Tarvitsemme myös näkökulmaa siihen, mikä perheissä toimii, mistä löytyy toivoa ja millaisin keinoin vanhemmuuden voimavaroja voidaan vahvistaa.
Voimavarasuuntautuneessa työotteessa huomio kiinnittyy ihmisten kykyihin, vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin. Tällainen ajattelu sopii luontevasti vanhemmuuden tukemiseen. Vanhemmat tarvitsevat usein kokemuksen siitä, että he tulevat nähdyiksi ja kuulluksi enemmän kuin ongelmiensa kautta. Samalla ammattilaiset tarvitsevat keinoja rakentaa yhteistyötä tavalla, joka vahvistaa osallisuutta, lähtee liikenteeseen asiakkaan voimavaroista eikä lisää ulkopuolelta tulevaa määrittelyä.
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa on kehitetty erityisesti monialaista vanhemmuuden tukea ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä lastensuojelun toimintaympäristössä. Hankkeen lähtökohtana on ollut ajatus siitä, että vanhemmuuden tukeminen ei kuulu yhdelle ammattilaiselle tai palvelulle, vaan se rakentuu yhteisen työn varaan. Hankkeen muut työpaketit, ammattilaisten osaamisen vahvistaminen, mittarit asiakastyön tukena sekä kokemusasiantuntijuuden vahvistaminen, tukevat osaltaan monialaisen vanhemmuuden tuen toimintamallien kehittämistä.
Hanke on toteutettu ryhmähankkeena ja siinä kehitetään lastensuojelun avohuollon vaikuttavuutta osana valtakunnallista sosiaalisten innovaatioiden kehittämiskokonaisuutta. Hankkeen kehittämistoimenpiteillä vastataan kahteen kansalliseen strategiseen teemaan: 1. Sijoitusten määrän vähentäminen ja 2. Vanhemmuuden tuki. Päätoteuttajan rooli on Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksella. Osatoteuttajina toimivat Etelä-Savon, Kainuun ja Pohjois-Savon hyvinvointialueet, joiden ammattilaisten työskentelyä ja toimintaympäristöä hankkeen toimilla halutaan kehittää.
Ryhmähanke ja paikallisten kehittämistoimenpiteiden sitominen riittävän vahvasti osaksi kansallista kehittämistä tuo oman haasteensa toiminnan koordinointiin ja johtamiseen ryhmähankkeen toteuttajien organisaatioiden rakenteiden, strategioiden ja toiminnallisten lähtökohtien ollessa hyvinkin eri pisteessä. Samalla kansallisesti peilaten ryhmähanke on tuonut merkittäviä mahdollisuuksia skaalata osahankkeiden kehittämistyötä yhteistyön ollessa riittävän tiivistä.
Hanke saa rahoituksensa ESR+ rahaston toimintalinjasta 5.1 Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen. Kansallisesti rahaa on varattu yhteensä 26 miljoonaa euroa ja hankekokonaisuuksia on huhtikuuhun 2026 mennessä alkanut 41. Kansallisesti tavoitellaan lastensuojelun uudistumista entistä paremmaksi sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmäksi. Kansallisesti tämän nähdään toteutuvan riittävällä määrällä paikallisesti toteutettuja sosiaalisia innovaatioita, joiden kansallisesta koordinaatiosta vastaa THL:n, Pesäpuu ry:n ja Lastensuojelun keskusliiton muodostama SOILA-koordinaatiohanke.
Riittävää vanhemmuutta ei rakenneta yksin
Vanhemmuus on vaativa tehtävä kaikissa elämäntilanteissa. Erityistä tukea tarvitaan silloin, kun perheen arkea kuormittavat esimerkiksi mielenterveyden haasteet, päihteet, taloudelliset vaikeudet, perhesuhteiden ristiriidat tai lapsen erityiset tarpeet. Tällaisissa tilanteissa perhe saattaa kohdata samanaikaisesti useita palveluita ja ammattilaisia.
Vaikka palveluita on paljon, niiden yhteensovittaminen ei ole aina yksinkertaista. Vanhempi voi joutua kertomaan saman tarinan useita kertoja eri toimijoille. Ammattilaiset puolestaan saattavat tarkastella tilannetta omista perustehtävistään käsin. Ymmärrys muiden ammattilaisten mahdollisuuksista ei välttämättä ole riittävää tai ajantasaista, eikä yhteisen ymmärryksen muodostaminen eri ammattiryhmien välillä ole aina helppoa. Riskinä on, että kokonaiskuva hajautuu eikä kukaan ota vastuuta yhteisen suunnan rakentamisesta.
Voimavarasuuntautuneesta näkökulmasta keskeinen kysymys kuuluu: miten palvelujärjestelmä voi lisätä vanhemman kokemusta siitä, että hän on oman elämänsä aktiivinen toimija eikä pelkästään tuen kohde?
Tämän kysymyksen ympärille rakentuu myös monialainen vanhemmuuden tuki. Sen tavoitteena ei ole lisätä kokouksia tai uusia rakenteita rakenteiden vuoksi, vaan mahdollistaa sellainen yhteistyö, jossa ammattilaisten osaaminen yhdistyy perheen omiin voimavaroihin, palvelut ovat oikea-aikaisia ja kuormittavat perhettä mahdollisimman vähän.
Monialaisuus on enemmän kuin eri ammattiryhmien kokoaminen samaan tilaan
Monialaisesta yhteistyöstä puhutaan paljon, mutta käytännössä sen toteuttaminen vaatii yhteistä ymmärrystä tavoitteista, rooleista ja toimintatavoista.
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa hyvinvointialueiden yhteisessä kehittämistyössä on määritelty monialaisen yhteistyön periaatteita, ammattilaisten rooleja, osaamista, jota onnistunut yhteistyö edellyttää. Lisäksi alueilla on kokeiltu erilaisia toimintamalleja, kuten monialaisia vanhemmuuden tuen verkostoja, konsultatiivisia tiimejä sekä ammattilaisten yhteistyötä vahvistavia työpareja.
Kehittämistyön aikana on tullut näkyväksi, että toimiva monialaisuus rakentuu ennen kaikkea luottamuksesta ja riittävästä vuoropuhelusta. Ammattilaisten tulee tuntea toistensa tehtävät riittävän hyvin, jotta yhteistyöstä muodostuu aidosti asiakkaan tarpeita palveleva kokonaisuus. Yhteistyö ei synny pelkästään organisaatiokaavioita muuttamalla, vaan yhteisen tekemisen, keskustelun ja oppimisen kautta.
Kehittämistyössä on korostunut myös tarve yhteiselle koordinaatiolle. Perheen näkökulmasta toimiva monialaisuus ei tarkoita mahdollisimman montaa palvelua, vaan sitä, että palvelut muodostavat ymmärrettävän kokonaisuuden ja joku ammattilaisista kantaa vastuuta yhteisen suunnan ylläpitämisestä. Tällöin asiakkaan ei tarvitse toimia palvelujärjestelmän koordinaattorina tilanteessa, jossa voimavarat ovat muutenkin koetuksella.
Ratkaisukeskeisestä näkökulmasta monialaisuutta voidaan tarkastella myös kysymyksenä yhteisestä tavoitteesta. Kun eri toimijat kykenevät vastaamaan yhdessä siihen, mitä hyvää kohti ollaan menossa, yhteistyö muuttuu helpommaksi. Huomio siirtyy ongelmien jakamisesta ratkaisujen rakentamiseen.
Voimavarat näkyviin myös vaativissa tilanteissa
Lastensuojelun työssä kohdataan usein tilanteita, joissa huolet ovat suuria. Juuri tällöin voimavarasuuntautuneen työotteen merkitys korostuu.
Voimavarojen tunnistaminen ei tarkoita ongelmien vähättelyä tai vaikeiden asioiden sivuuttamista. Sen sijaan kyse on siitä, että ongelmien rinnalla etsitään tietoisesti myös asioita, jotka kannattelevat perhettä. Mikä auttaa vanhempaa jaksamaan? Missä tilanteissa arki sujuu hieman paremmin? Ketkä ihmiset voivat tarjota tukea? Mitä vanhempi itse pitää tärkeänä tavoitteena?
Monet vanhemmat ovat tottuneet kuulemaan ennen kaikkea siitä, mikä heidän toiminnassaan on puutteellista. Siksi pienilläkin onnistumisten huomioimisilla voi olla suuri merkitys. Kokemus nähdyksi tulemisesta vahvistaa motivaatiota ja luottamusta yhteistyöhön.
Käytännössä voimavarasuuntautunut työote näkyy esimerkiksi siinä, että tavoitteet rakennetaan yhdessä asiakkaan kanssa, muutoksia tarkastellaan asteittaisina edistysaskelina ja vanhemman oma asiantuntijuus omasta elämästään tunnistetaan. Tällainen työote sopii hyvin yhteen myös palautetietoisen työskentelyn kanssa.
Palautetietoisuus tukee asiakasta ja ammattilaista
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa on vahvistettu ammattilaisten osaamista muun muassa FIT-mittarin hyödyntämisessä sekä palautetietoisen työotteen omaksumisessa. Lisäksi hankkeessa pilotoidaan asiakastyön tueksi myös 3X10D-elämäntilannemittaria.
Palautetietoisuuden ytimessä on ajatus siitä, että asiakkaan kokemuksella on merkitystä. Sen avulla voidaan seurata, kokeeko asiakas työskentelyn hyödylliseksi, puhutaanko hänen näkökulmastaan oikeista asioista, kokeeko hän tulleensa kuulluksi ja ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Palautetietoisessa työotteessa asiakas muuttuu arvioinnin kohteesta aktiiviseksi arvioijaksi, jolloin työskentelyä voidaan tarvittaessa muuttaa asiakkaan antaman palautteen perusteella.
Hankkeen kehittämisessä mukana olleiden kokemusasiantuntijoiden mukaan palautetietoinen työskentely voi vahvistaa asiakkaan ja työntekijän välistä luottamusta. Samalla asiakkaan ääni tulee näkyväksi ja työskentely rakentuu aidosti yhteisten tavoitteiden varaan. Kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta mittarit ja menetelmät eivät kuitenkaan korvaa luottamuksellista asiakassuhdetta. Ne voivat parhaimmillaan tukea sitä tekemällä asiakkaan ääntä näkyväksi, mutta vaikuttava työ rakentuu edelleen kokemukselle siitä, että työntekijä on aidosti kiinnostunut asiakkaan tilanteesta ja valmis kuuntelemaan myös vaikeita asioita.
Ratkaisukeskeisen ajattelun kanssa palautetietoisuus sopii luontevasti yhteen. Sen sijaan, että ammattilainen arvioisi yksin onnistumista, asiakkaalle annetaan aktiivinen rooli muutoksen arvioijana. Näin syntyy mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen sekä asiakkaan että työntekijän näkökulmasta. Palautetietoisuudesta rakentuvien mittarien käytön tavoitteena ei ole mitata mittaamisen vuoksi, vaan tuottaa tietoa, jonka avulla työskentelystä voidaan tehdä laadukkaampaa, vaikuttavampaa ja asiakkaan tarpeisiin paremmin vastaavaa.
Palautetietoinen työskentely ja eri mittareiden hyödyntäminen eivät kuitenkaan ole pelkästään yksittäisen työntekijän työkaluja, vaan ne edellyttävät koko organisaation sitoutumista. Käyttöönotto vaatii johdon tuen, yhteisen päätöksen toimintatavasta, selkeät vastuut ja koordinaation sekä koulutusta, konsultointia, vertaistukea ja mahdollisuuksia käytännön harjoitteluun. Kokemusten mukaan toimintakulttuurin muutos vaatii myös aikaa, eikä uusia toimintamalleja juurruteta osaksi arkea muutamassa kuukaudessa. Myös näihin rakenteisiin hankkeen toimilla on pyritty aktiivisesti vaikuttamaan.
Keskeinen edellytys palautetietoisuuden onnistumiselle on psykologinen turvallisuus. Asiakastilanteissa ja työyhteisössä on voitava todeta avoimesti, ettei jokin ratkaisu ole auttanut tai että tilanteeseen tarvitaan uudenlainen lähestymistapa. Tällöin virheitä ei nähdä epäonnistumisina, vaan oppimisen välineinä. Palautetta ei myöskään kerätä palautteen vuoksi, vaan sen perusteella tulee olla mahdollista muuttaa työskentelytapoja, palvelupolkuja ja tarvittaessa myös organisaation toimintamalleja.
Palautetietoisuuden vahvistuminen voi parhaimmillaan lisätä myös ammattilaisten työhyvinvointia. Kun muutosta tarkastellaan yhdessä asiakkaan kanssa, työn vaikutukset ja onnistumiset tulevat näkyvämmiksi. Tämä vahvistaa kokemusta työn merkityksellisyydestä myös haastavissa tilanteissa ja tukee laadukkaiden sekä vaikuttavien palvelujen kehittämistä.
Kokemusasiantuntijuus osana kehittämistä
Yksi hankkeen keskeisistä kehittämiskohteista on kokemusasiantuntijuuden vahvistaminen lastensuojelussa. Kokemusasiantuntijoiden roolia on tarkasteltu asiakastyössä, kehittämistyössä, ryhmätoiminnassa sekä toiminnan koordinoinnissa. Lisäksi ammattilaisten osaamista kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisestä on vahvistettu. Kokemusasiantuntijuus tuo kehittämiseen näkökulman, jota ammattilaiset eivät voi saavuttaa koulutuksen tai työn kautta. Kokemukset palveluiden käyttäjänä auttavat tunnistamaan palvelupolkujen vahvuuksia ja kipukohtia tavalla, joka muuten jäisi helposti näkymättömäksi.
Hankkeen kehittämistyössä mukana olevat kokemusasiantuntijat kuvasivat myös rooliaan sillanrakentajina asiakkaiden ja ammattilaisten välillä. Heidän mukaansa kokemusasiantuntija voi auttaa avaamaan palvelujärjestelmän toimintaa asiakkaalle, sanoittamaan vaikeita kokemuksia sekä tuomaan keskusteluun näkökulmia, jotka muuten saattaisivat jäädä kuulematta. Samalla kokemusasiantuntija voi välittää asiakkaalle viestin siitä, että vaikeistakin tilanteista on mahdollista löytää eteenpäin vieviä ratkaisuja. Kokemus ei tällöin ole vain menneisyyden kuvaamista, vaan aktiivinen voimavara muutoksen tukemisessa.
Kehittämistyössä nousi esiin ajatus siitä, että kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä voitaisiin laajentaa entistä rohkeammin suoraan asiakastyöhön. Kokemusasiantuntija voi parhaimmillaan täydentää ammattilaisten osaamista tuomalla mukanaan vertaistuellisen näkökulman, joka vahvistaa asiakkaan osallisuutta, luottamusta ja toivoa. Tämä suunta näyttäytyy myös hankkeen kokemusten valossa perusteltuna kehittämiskohteena ja tätä kohti meidän tulisi kokemusasiantuntijatoimintaa ohjata. Perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden tuttuutta ja tätä kautta luottamusta on kuitenkin merkittävästi vahvistettava ja organisaatioiden johtojen on sanallistettava kokemusasiantuntijuuden arvoa riittävän vahvasti. Tarvitsemme lisää kohtaamisia ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä, joissa ammattilaisille on tehtävä näkyväksi kokemusasiantuntijoiden koulutuspolkua ja kasvua kokemusasiantuntijatoimijaksi.
Voimavarasuuntautuneesta näkökulmasta kokemusasiantuntijuudessa on kyse myös toimijuuden vahvistamisesta. Vaikeistakin elämäntilanteista syntynyt kokemus voi muuttua voimavaraksi, joka hyödyttää muita ihmisiä ja koko palvelujärjestelmän kehittämistä.
Kehittämistyö on pitkäjänteistä muutoksen rakentamista
Hanketyössä kohdataan usein ristiriita suurten tavoitteiden ja hitaasti muuttuvien rakenteiden välillä. Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeen kehittämistyössä onkin jouduttu sovittamaan yhteen kansallisia tavoitteita, alueellisia toimintaympäristöjä, erilaisia käytäntöjä sekä muuttuvaa toimintakenttää.
Muutos syntyy harvoin yhdestä uudesta kokeilusta tai toimintamallista, jonka hanketyöryhmä kehittää. Sen sijaan tarvitaan johdon sitoutumista, ammattilaisten osallistumista, yhteistä oppimista sekä riittävästi aikaa kokeiluille ja arvioinnille. Erityisen tärkeää on, että kehittämistyössä syntyneet hyvät käytännöt saadaan juurtumaan osaksi arjen toimintaa myös hankekauden jälkeen. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta ja kykyä luotsata juurruttamisen toimenpiteitä myös hankkeen jälkeiseen aikaan, sitouttamalla organisaatiot ja sieltä oikeat henkilöt tätä työtä edistämään.
Kansallisella tasolla SOILA-koordinaatio luotsaa Lastensuojelun systeemistä kehittämistä, joka muodostuu yksittäisistä juurtuneista sosiaalisten innovaatioiden kokeiluista, jotka yhdessä alkavat muuttaa lastensuojelun kansallista systeemiä. Näin myös kansallisesti pieniltä vaikuttavilla kokeiluilla on merkittävä rooli lastensuojelun toimintaa uudistaessa.
Tämä on samalla myös ratkaisukeskeisen kehittämisen ydin. Huomio ei kohdistu siihen, mikä järjestelmässä on mahdotonta, vaan siihen, millaisia pieniä mutta merkityksellisiä askeleita kohti parempaa voidaan ottaa jo tänään.
Lopuksi
Riittävä vanhemmuus ei tarkoita täydellistä vanhemmuutta. Useimmiten se tarkoittaa vanhempaa, joka yrittää parhaansa, kykenee vastaanottamaan tukea ja saa ympärilleen ihmisiä, jotka uskovat muutoksen mahdollisuuteen.
Monialainen yhteistyö ja voimavarasuuntautunut työote tarjoavat tähän vahvan perustan. Kun ammattilaiset rakentavat yhteistä ymmärrystä, kuuntelevat perheiden kokemuksia ja tunnistavat olemassa olevia vahvuuksia, syntyy mahdollisuuksia kestävälle muutokselle. Samalla vahvistuu myös se viesti, joka on tärkeä niin vanhemmille, lapsille kuin ammattilaisillekin: vaikeissakin tilanteissa on mahdollista löytää voimavaroja, rakentaa yhteistyötä ja kulkea yhdessä kohti riittävän hyvää arkea.
Hankkeessa mukana olleiden kokemusasiantuntijoiden ääneen sanoma viesti on kuitenkin syytä pitää mielessä. Lastensuojelun prosessi voidaan lopulta arvioida onnistuneeksi vasta silloin, kun perhe kokee saaneensa tarvitsemansa tuen ja avun. Rakenteet, toimintamallit, mittarit ja menetelmät ovat tärkeitä välineitä, mutta niiden arvo näkyy vasta siinä, millaisena asiakkaat kokevat saamansa tuen omassa arjessaan.
Lähteet:
Airaksinen, T., & Kainulainen, J. (toim.) (2023). 3X10D® Elämäntilannemittari ja hyvinvointitiedolla johtaminen. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Duncan, B. L., Miller, S. D., Wampold, B. E., & Hubble, M. A. (2010). The Heart and Soul of Change: Delivering What Works in Therapy (2nd ed.). American Psychological Association.
Hyväri, S. (2015). Kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki. Teoksessa M. Niskala, H. Kangas & S. Hyväri (toim.), Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Tampere University Press.
Miller, S. D., Duncan, B. L., Brown, J., Sorrell, R., & Chalk, M. B. (2006). Using formal client feedback to improve retention and outcome: Making ongoing, real-time assessment feasible. Journal of Brief Therapy, 5(1), 5-22.
Pesäpuu ry. (2024). Kokemusasiantuntijuus lastensuojelun kehittämisessä. Pesäpuu ry.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2023). Lastensuojelun systeeminen toimintamalli.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2024). Osallisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Timperi, T. (2025). Monialainen yhteistyö perusopetuksen alaluokilla. Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 381. University of Eastern Finland, Kuopio.
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeen kehittämisaineistot, työpajat, webinaarit, alueelliset kokeilut, kokemusasiantuntijakeskustelut sekä hankkeessa tuotetut kehittämisdokumentit vuosilta 2024-2026.

Sampsa Nyyssönen
projektipäällikkö Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus