Johdanto
Työelämä on jatkuvassa murroksessa: organisaatiorakenteet uudistuvat ja työroolit vaihtuvat. Tässä hälyssä psykologisen turvallisuuden merkitys korostuu. Psykologinen turvallisuus on enemmän kuin miellyttävä ilmapiiri tai kollegoiden keskinäinen hyväntahtoisuus. Se on se perustunne, että voimme avoimesti osallistua, vaikuttaa asioihin, esittää kysymyksiä ja ehdottaa uusia ratkaisuja ilman pelkoa nöyryytyksestä tai rankaisusta (Edmondson 1999). Kun työntekijä kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi, hän uskaltaa ottaa riskejä ja tehdä virheitä oppiakseen, pyytääkseen apua tarvittaessa ja tuodakseen julki epävarmuuksiaan. Ilman tätä turvaa työyhteisön luovuus, oppimiskyky ja resilienssi heikkenevät.  Seuraavaksi tarkastelen  miten työnohjaaja voi valmentaa Annia polyvagaalisen teorian ja tarumainformoidun työotteen näkökulmasta.

 

Annin tapaus
Anni on vastavalmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri ja aloittanut opettajauransa. Hän odotti innolla huomion kiinnittymistä asiantuntemukseensa, mutta sai pian kokea päinvastaista: esihenkilön antama palaute laukaisi kehossaan mittaamattoman ahdistuksen. Sydän hakkasi, ajatukset muuttuivat sumuisiksi, puhe katkeili, ja Anni koki tilanteen todella ahdistavana. Tämä ei johtunut palautteen sisällöstä vaan siitä, että Annin hermosto tulkitsi äänen sävyn ja odottamattoman aikataulun uhkaviesteiksi, ennen kuin tietoisuus ehti puuttua peliin. Työhön liittyvä palaute ahdisti niin paljon, että lopulta Anni hakeutui kehollisiin menetelmiin erikoistuneeseen työnohjaukseen.

 

Polyvagaalinen teoria ja hermoston toiminta
Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria avaa käsityksen siitä, miten kehomme reagoi vuorovaikutustilanteisiin. Porges korostaa, että autonominen hermosto ei ole yksin “taistele tai pakene” -valmiudessa, vaan sen toiminta jakautuu kolmeen automatisoituun tilaan: ventraalivagaalinen turvan tila mahdollistaa sosiaalisen liittymisen ja luovan yhteistyön, sympaattinen tila ruokkii selviytymismobilisaatiota, ja dorsaalivagaalinen tila johtaa lamaantumiseen, kun uhka on liian suuri. Neuroseptio-niminen prosessi arvioi ympäristöä tiedostamatta: Annin tapauksessa esimiehen antama palaute riitti päättelemään, että “nyt on hätä”, ja sympaattinen järjestelmä valmisti kehon kamppailuun.

Ymmärrys hermoston kolmesta toimintatilasta muuttaa käsityksemme palautetilanteista. Tavallinen työntekijä saattaa ajatella jännittävänsä heikkoutensa takia, mutta polyvagaalinen viitekehys paljastaa: kyse on biologisesta suojamekanismista, joka reagoi aiempien kokemusten ja kehonkielen vihjeisiin. Ja koska meillä jokaisella on elämäntilanteissamme erilaisia kuormittavia tai traumaattisia kokemuksia – hermostomme herkkyys vaihtelee yksilöllisesti.

 

Traumainformoitu työote työnohjauksessa
Useimmat meistä kantavat taustallaan omia traumakokemuksiaan – pieniä ja suuria, selviä ja naamioituneita. Trauma ei rajoitu vain rajuihin kriiseihin, vaan se voi syntyä pitkäaikaisesta epävarmuudesta, jatkuvasta kiireestä, tunnepitoisesta laiminlyönnistä tai toistuvasta kritiikistä. Traumainformoitu työote (trauma-informed care) perustuu tähän laajaan traumakäsitykseen ja painottaa, että työnohjaajan on hyvä ymmärtää yksilön hermostollinen herkkyys sekä luoda ympäristö, jossa turvallisuuden tunne kulkee vuorovaikutuksen ytimessä (Bath 2008).

Työnohjaaja rakentaa Annille tilan, jossa hän voi puhua kokemuksistaan ilman pelkoa ja tuomitsematta. Psykologisen turvallisuuden rakentaminen tarkoittaa, että palautekeskustelun aiheet, kesto ja paikka sovitaan etukäteen. Tällainen läpinäkyvyys antaa hermostolle signaalin “täällä ei tule yllätyksiä”. Rauhallinen äänensävy, myötätuntoinen kuuntelu ja hyväksyvä katsekontakti toimivat korjaavina turvasignaaleina, jotka auttavat  “nollamaan” hermoston valmiustilan.

Kuten Porgas (2022) on todennut, ymmärrys omista reaktioista hermostollisina selviytymisskripteinä voi muuttaa stressikokemuksista kärsivän ihmisen käsitystä itsestään. Häpeä ja itsesyytökset vähenevät, ja tilalle tulee kunnioitus omaa kehoa kohtaan. 

 

Käytännön keinot psykologisen turvallisuuden rakentamiseksi
Työnohjaaja johdattaa Annin tunnistamaan omia kehollisia reaktioitaan: miltä tuntuu, kun sydän jyskyttää, tai puhe takkuilee. Näiden tuntemusten nimeäminen siirtää kokemuksen irti häpeän ja syyllisyyden kehästä ja auttaa ohjattavaa tunnistamaan kehon varoituksia. 

Seuraavaksi työnohjaaja voi ohjata harjoittelemaan pysähtymis- ja säätelyharjoituksia muun muassa hengityksen hidastamista ja erityisesti uloshengityksen pidentämistä. Säätelyharjoitukset aktivoivat  vagushermoa, laskee stressihormoneja ja palauttaa kognitiivisen ajattelukyvyn (Lehrer, Woolfolk & Sime 2020). Nämä harjoitukset Anni vie osaksi jokapäiväistä arkea: ennen kehityskeskustelua tai luokan edessä esiintymistä. 

Lisäksi Anni päättää kokeilla hänelle luontevia keinoja myös vapaa-ajallaan kuten musiikin kuuntelua ja luonnossa liikkumista sekä tarkkailemaan niiden vaikutusta hermostoon. 

Työnohjaaja kannustaa Annia tunnistamaan vahvuuksiaan ja palauttamaan mieleen onnistumisen kokemuksia.  Lisäksi Annin kanssa voidaan pohtia  keneen Anni luottaa työyhteisössä. Vertaistuki on arvokasta, sillä kollegat saattavat kokea samankaltaisia tunteita.

 

Palautteen uudelleenkehystäminen ja ennakointi
Kun hermosto alkaa rauhoittumaan, avautuu mahdollisuus palautteen sisällön asialliselle käsittelylle. Työnohjaaja ohjaa Annia kartoittamaan ne ärsykkeet,  jotka aiheuttavat voimakkaan hälytysjärjestelmän laukaisemisen. Näitä palautteen antoon liittyviä ärsykkeitä muokataan kahdenkeskisesti, rauhallisessa tilassa ja etukäteen ilmoitetussa aikataulussa. Näin ennakoitavuus lisää hallinnan tunnetta ja pienentää virhehälytysten esiintymistä. 

Työnohjaaja voi kysyä: Mitä luulet, mitä esihenkilösi tarkoitus oli antaessaan palautetta? Mitä hän ehkä toivoi sinun oppivan tai tekevän toisin?” Näin Anni vähitellen huomaa, että esihenkilön tavoitteena ei ollut loukata vaan kehittää työtapoja. Lisäksi Anni huomaa, että palautteen vastaanottaminen on taito, jota voi harjoitella. 

 

Yhteisöllinen vaikutus ja pysyvä muutos
Yksilötason turvan rakentaminen kuvastuu lopulta koko työyhteisön vuorovaikutuskulttuuriin. Kun Anni uskaltaa kysyä ja tunnustaa epävarmuuden, toisetkin löytävät rohkeutta tuoda tuntemuksiaan esille. Esihenkilön ja kollegojen malli toimii voimaannuttavana. Tällöin he edistävät ennakoitavaa, myötätuntoista palautekulttuuria, jossa virheistä ja kokemuksista keskustellaan avoimesti ja oppien. Näin psykologinen turvallisuus muuttuu organisaation pysyväksi voimavaraksi, joka vahvistaa kollektiivista resilienssiä ja mahdollistaa innovatiivisen, oppivan työyhteisön. Lisäksi psykologinen turvallisuus vahvistaa työhyvinvointia.

 

Johtopäätökset
Polyvagaalinen teoria ja traumainformoitu työote luovat yhdessä perustan työnohjaukselle, jossa psykologinen turvallisuus ymmärretään sekä hermostollisena kokemuksena että vuorovaikutuksen piirteenä. Näiden viitekehysten avulla työnohjaaja voi tukea työntekijää tunnistamaan ja säätämään omia reaktioitaan sekä luomaan ennakoitavia, turvallisia palautekäytäntöjä. Tuloksena on, että palaute muuttuu uhkasta oppimisen mahdollisuudeksi ja koko organisaation hyvinvointia ja innovatiivisuutta vahvistavaksi.