2013-2014

Puheenjohtajan pääkirjoitukset Ratkes-lehdessä

timo keistinen

Timo Keistinen

 

Värittömän miehen vaellusvuodet – Ratkes 4/2014

Muutoksen sykkeet – Ratkes 2/2014  (pdf) 

Ratkes-yhdistys kansalaisyhteiskunnan rakentajana – Ratkes 1/2014 (pdf) 

 



Ratkes 4/2013:

Ratkaisu- ja voimavarakeskeisellä ajattelulla hyvinvointia ja onnistumisia Suomeen

Suomi elää parhaillaan vaikeaa rakenteellista muutosta. Talouden lama näyttää jatkuvan meillä muita maita pidempään. Kansantuote on laskenut eikä yritystoiminta ole päässyt vauhtiin. Muutokset näkyvät myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Näissä palveluissa työskentelee Suomessa 375 000 henkilöä. Kuntasektorin osuus on lähes kolme neljäsosaa. Palveluiden kysyntä suurenee, mutta henkilömäärä ei enää voi kasvaa. Kunnissa tehdään parhaillaan säästöbudjetteja ja irtisanomisia pelätään. Valtio edellyttää kunnilta yhteensä noin kahden miljardin euron rationalisointeja.

Helsingin psykoterapiatutkimus osoitti, että lyhyet psykoterapiat olivat pitkiin nähden hoitokustannuksiltaan yli kymmenen kertaa edullisempia. Vuoden terapian jälkeen lyhyisiin terapioihin ohjatuilla potilailla oli keskimäärin vähemmän oireita kuin pitkiin terapioihin ohjatuilla. Viiden vuoden seurannan jälkeen oireita oli molemmissa ryhmissä yhtä paljon. Suorista psykiatrisista syistä aiheutuneet kustannukset olivat viiden vuoden seurannassa lyhyissä
terapioissa noin kolmanneksen pitkän terapian kustannuksista.

Nyt on aika nostaa terveydenhuollossa esiin kustannusvaikuttavuus. On pyrittävä siihen, että pystymme auttamaan kaikkia apua tarvitsevia nopeasti ja tehokkaasti, mutta samalla huomioimme hoidon kustannukset ja käytössä olevat resurssit. Tarvitaan siis nopeasti saatavilla olevia suhteellisen lyhyitä psykoterapeuttisia interventioita, perhe- ja verkostonäkökulman huomioimista ja mahdollisuuksia toisinaan pitkäjänteisempiin kuntoutumisprosesseihin. Ratkaisukeskeisyys tarjoaa tähän tieteellisesti tutkitun keinon.

Tutkimustieto osoittaa, että eri psykoterapian muodoilla voidaan auttaa avun tarpeessa olevia henkilöitä. Kokonaisvaltaisena tavoitteena tulee olla palvelujärjestelmä, joka pystyy vastaamaan hoito- ja kuntoutustarpeisiin mahdollisimman taloudellisesti, tehokkaasti ja yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Yliopistojen roolin vahvistaminen psykoterapiakoulutuksessa avaa mahdollisuuden tutkimuksen keinoin tukea palvelujärjestelmää toteuttamaan vaikuttavaa hoitoa tehokkaasti

Ratkaisukeskeisyys sopii myös yrityselämään ja sen johtamiseen. Muutokset ovat nopeita, eikä aina ole mahdollisuutta analysoida liikkuvaa kohdetta pitkään. On sen sijaan toimittava. Nyt ei voida Suomessa jäädä yrityksissä ja organisaatioissa miettimään menneitä vaan keskittymään tulevaisuuteen. Yritykset ja organisaatiot tarvitsevat nyt ratkaisukeskeisen ajattelun omaksuneita tiimejä ja johtajia. RATKES-yhdistys pyrkii edistämään ratkaisu- ja voimavarakeskeistä ajattelua julkaisutoimintansa ja koulutustensa avulla. Meitä on yhdistyksessä yli 700. Tämä ryhmä voi muuttaa maailmaa.

Ratkes 3/2013:

Ratkaisujen aika

Eurooppa ja Suomi tuntuvat kiinnittyneen menneisyyteen. Entiset talouden polut näyttävät kasvavan vähitellen umpeen. Paperi ei enää mene kaupaksi eikä sellun keitto kannata. Väki pakenee itäisestä Suomesta, ja asutus näyttää palautuvan 1500-luvun rintamaille. Uusina jokivarsina on kartalle ilmestynyt Helsinki–Tampere- ja Helsinki–Lahti-moottoritiet sekä rata Helsingistä Ouluun. Väki kertyy näiden uusien ”jokien” varrelle. Lehtitietojen mukaan eteläisessä Suomessa liikkuu jo puolikesyjä susilaumoja.

Raportteja ja analyyseja tilanteesta ilmestyy päivittäin. Asiantuntijat ja maallikot esittävät erilaisia teorioita, miksi tähän jouduttiin. Mietitään, juontaako tilanne juurensa kansakunnan lapsuudesta vai onko jotain merkittävää tapahtunut nuoruusvuosina. Ehkä tässä on takana huonot olosuhteet ja kasvuympäristö. Paras analyyttinen päätelmä syyllisestä on Applen iPad ja iPhone. Ne ovat johtaneet siihen, että paperia ei enää käytetä – maailma lukee sanomalehdet näytöltä. Nokian puhelimet eivät mene kaupaksi, koska kukaan ei puhu puhelimessa vaan sen sijaan lähettää viestejä sosiaalisen median kautta.

Nykyajan ”šamaanien” mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kompastuu Suomen perustuslakiin. Perustuslaki nostaa vahvasti esiin kansalaisen oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien tahojen mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Yhdistyksemme jäsenten päivittäiseen työhön kuuluu näiden asioiden tukeminen. Avun ja hyvinvoinnin raja ei heille ole sama kuin kuntaraja. Rakenneuudistus on näkynyt kansalaisille tässä vaiheessa vain asiantuntijoiden ongelmapuheena ja pitkinä analyyttisinä arvioina.

Yhdistyksemme tarkoituksena on edistää ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneen asiakastyön ja terapian tuntemusta ja arvostusta sekä niistä kiinnostuneiden ihmisten välistä yhteistyötä. Edustamme ratkaisukeskeistä kulttuuria ja toimintaa. Myös yhdistyksemme elää muutoksessa – ratkaisukeskeinen järjestökenttä on laajenemassa ja samalla on nähtävissä pelkoa sen hajaantumisesta. Olemmeko myös yhdistyksessä keskittyneet ongelmapuheeseen ja analyysiin?

Ongelmapuheesta voi jäädä jäljelle vain teräviä sirpaleita, jotka pikemminkin raapivat kuin antavat ratkaisuja. Muuttuvassa ympäristössä pyrkimys vanhaan toimintatapaan, järjestyksen, merkityksen sekä identiteetin etsintään voi johtaa silkkaan kaaokseen ja anarkiaan. Vanhoille, jo umpeen kasvaneille poluille eksyy helposti.

Juuri nyt on aika siirtyä Suomessa, maamme sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä ehkä myös yhdistyksessämme ongelmapuheesta ja analyysistä ratkaisujen maailmaan. Tavoitteet tulee nähdä kirkkaina. On aika ottaa ensimmäinen askel. Tehtävää on paljon edessä. Polku mahdolliseen alkaa kuitenkin mahdottomasta.

Hyvä jäsen, merkkaathan kalenteriisi Ratkesin syyspäivät 18.–19.11.2013. On aika lähteä oppimaan uutta ja näkemään ongelmien sijasta onnistumiset. Päivät antavat uutta energiaa ja voimaa, uutta onnistumista. Kuntatalolla tapaat niin uusia tulevia tähtiä kuin vanhoja gurujakin. He voivat kertoa tarinoita ratkaisuista. Olet samalla itse uusi tuleva tähti. Ota ystäväsikin mukaan!

Ratkes 2/2013:

350 000 tarinaa potilasturvallisuudesta


Sairaalaa pidetään turvallisen toiminnan kuvana. Osaava, eettisesti ajatteleva, pitkälle koulutettu henkilöstö käyttää viimeisintä osaamista ja laitteita. Yhtä sairaalan vuodepaikkaa kohti on usein viisi hoitajaa ja lääkäri. Kaikki tekevät parhaansa potilaan voinnin eteen. Hänen pitäisi siis olla kuin herran kukkarossa, siis turvassa.

Potilasturvallisuutta ei vielä muutamia vuosia sitten katsottu minkään vaarantavan. Tilanne muuttui, kun vuonna 2000 USA:ssa julkaistiin kirja To Err Is Human. Kirja esitti väitteen, että joka kymmenes sairaalapotilas joutuu haittatapahtuman uhriksi ja joka sadas kohtaa vakavan haitan. Eri maissa tehdyt tutkimukset todistivat väitteen oikeaksi. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2009 kansallisen potilasturvallisuusstrategian. Tavoitteena oli potilasturvallisuuden ankkurointi toiminnan rakenteisiin ja toimintatapoihin. Hoidon tuli olla vaikuttavaa ja turvallista.

Sairaaloiden kulttuuri on perinteisiin nojaavaa laajasta teknologian käytöstä huolimatta. Kulttuurin muuttaminen on haasteellista. Miten muuttaa kulttuuria potilasturvallisuutta edistäväksi. Ongelmien mittaaminen ei siinä riitä. Ratkaisuja on haettu muun muassa tarinoiden kautta.

Vaaratapahtumien raportointi sairaalassa perustuu tarinoihin ja niiden ilmoittamiseen ja käsittelyyn luottamuksellisessa ja syyttelemättömässä ilmapiirissä. Läheltä piti tilanteessa tai haittatapahtumassa mukana ollut ammattilainen kertoo tarinan sähköiseen järjestelmään. Yksikön esimies tutustuu tarinaan ja luokittelee sen. Tarina käydään läpi osaston tai poliklinikan osastotunnilla. Tavoitteena on löytää keinot välttää vastaavaa tilannetta ja oppia siitä. Päämääränä on siirtyä suoraan syyllistävästä ongelmapuheesta ratkaisujen etsintään. Monessa organisaatiossa myös potilailla ja heidän läheisillään on mahdollisuus kertoa tarina sähköiseen järjestelmään.

Kansalliseen sähköiseen järjestelmään on ilmoitettu yli 350 000 tarinaa. Yksiköissä usein toistuvista tarinoista on voitu piirtää seinätaulu kalliomaalausten tapaan. Se muistuttaa huomaamattomasti. Tarinat ovat luoneet ilmapiirin, jossa ongelmiin etsitään ratkaisuja yhdessä syyllistämättä ketään. Tämä on luonut lisää tarinoita yhteisöön ja samalla menestyksen kierteen potilasturvallisuuden parantamiseksi.

Kun tarinat siirtyvät kauemmaksi yksiköstä, niiden voima hupenee. Niistä tulee sairaaloiden hallintoon lukuja ilman sisältöä. Valtakunnan tasolle tarinat ovat haalistuneet pelkiksi paljaiksi luvuiksi, jotka ovat menettäneet yhteyden toimintaan. Potilasturvallisuuden tarinoista ei vielä ole syntynyt kalevalaista runokokoelmaa, joka kertoisi vaikeuksista ja voitoista kansallisella tasolla.

Tarinoita selviytymisestä ja ihmisyydestä tarvitaan, niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisesti koko sosiaali- ja terveydenhuollon tasolla. Tarvitaan tarinoita, vaikka ne kytkeytyvät surullisiin teemoihin. Tarvitaan Yann Martelin kirjan Piin elämä tapaan tarinaa suolaisesta vedestä, äärimmäisestä nälästä ja epätoivosta mutta myös suloisia nelisormimangusteja ja sirkustemppuja – ennen kaikkea kertomuksia urheudesta ja hyvän tavoittelusta. Potilasturvallisuuden tarinat luovat toivon täyttämää toivottomuutta. Ne saavat uskomaan uskomattomaan.

Ratkes 1/2013:

Uusi hallitus on kuin ratkaisukeskeisen kulttuurin osaamisen meri


Uusi RATKES-hallitus kokoontui koko päivän aloituskokoukseen Helsingin kattojen yläpuolelle sommittelemaan uutta alkanutta vuotta. Näköalat Dazzlen tiloista 12. kerroksesta olivat huikeat. Puheenjohtajana minua jännitti hallituksen monen taitajan joukko. Useat hallituksen jäsenet olivat tuttuja, ja Googlekin auttoi hahmottamaan hallituksen kokonaisuuden. Koko päivä juoksi vinhasti, kun uudet ja vanhat ideat käytiin yhdessä läpi. Ilta tuli nopeasti, ja päivä oli täynnä uusia ajatuksia. Tällaisen päivän jälkeen uni maistui.

”Uneksin olevani korkealla pilvenpiirtäjässä Helsingin kattojen yläpuolella. Vaaleanpunainen pupu juoksee ympäriinsä pälpättäen itsekseen ”kiire, kiire, kiire…” kiertäen ympäri minua ja välillä juosten jalkojen välistä. Tunnen lattian pettävän allani. Se taipuu allani, ja palkit vääntyvät kuin pehmeä metalli. Putoan seuraavaan kerrokseen. Kaikki tapahtuu äänettömästi. Katson ylös, ja seinät ylhäällä kaatuvat hitaasti ääntä päästämättä. Kerrosta alempana kohtaan pelikorttien herttakuningattaren. Hän julistaa: ”Tämä on tehtävä, nyt heti.” Pelikorttien sotilaita juoksee edes takaisin kaoottisesti kuningattaren komentaessa. Tipun hitaasti alaspäin seuraavaan kerrokseen. Suurta teekuppia kädessään pitävä silinterihattuinen vanha jänis katselee rauhallisesti, kun tipun yhä alemmaksi. Vaaleanpunainen kani on taas ympärilläni pyörimässä. Korttitalon kerrokset loppuvat, ja jatkan tippumista pilvien sisään. On lämmin ja pehmeä olo. Käperryn tiiviimmin untuvapeiton ympärille. Tunnen itseni vahvaksi ja tiedän kaiken järjestyvän erinomaisesti.”

Tällaiset olivat tuntoni hallituksen energisen ideointikokouksen jälkeen. Psykoanalyytikko voisi kertoa, että ajatuksen palasivat lapsuuteen ja äidin kohtuun. Ehkä kuitenkin kyseessä oli enemmänkin hyppy uuteen ja jännittävään. Hallituksen kokous kertoi minulle rannattomasta ratkaisukeskeisen kulttuurin osaamisesta uudessa hallituksessa. Hallituksessa on edustettuna nyt maantieteellisesti Suomi laajasti – Lappi pitäisi vielä saada mukaan. Mukana on nuoria idealisteja, jotka uskovat pystyvänsä ratkaisemaan kaikki ongelmat ja valloittamaan maailman. Mukana on vanhoja konkareita, jotka pystyvät kertomaan tarinoita taisteluista ja voitoista - taruja ja kertomuksia menneitä vuosilta ja siitä, miten ongelmat pystyään kääntämään ratkaisuksi ja toiminnaksi.

Yhdistys on kuin ihmisen elämä. Väistyvän puheenjohtajan toimesta on Oulussa pantu yhdistyksen byrokratiaa kuntoon. Työ jatkuu vielä. Jatkuvuutta yhdistykselle tuovat lehti, safari ja syyspäivät. Alueellinen toiminta kukoistaa monin paikoin samalla, kun toisaalla kerätään voimia uuteen ajanjaksoon ja toiminta on hiljaista. Haasteena on ratkaisukeskeisen kulttuurin ja psykoterapian tuominen laajempaan tietoisuutteen. Aina ei tarvitse katsoa taakseen – on otettava suunta eteenpäin. On edettävä askel kerrallaan – joskus täytyy astua taaksepäin, jotta voi ottaa kaksi askelta eteenpäin. Ehkä ei ole aina tarvetta mennä läpi harmaan kiven, kiven voi ehkä myös kiertää.

Elämä ei ole aritmetiikkaa eikä auttamisen taito dogmatiikkaa, vaan hyvän tavoittelua ja haitan välttämistä samalla, kun on uskallettava tehdä päätöksiä epävarmoinkin perustein. Taide asuu terapeutin ja ratkaisijan mielen työssä, tyylissä sekä kuulemisen ja kohtaamisen taidossa. On hyvä osata lukea ihmisen sisäistä kielioppia kertomusten, eleiden ja ilmeiden kautta.